Odotettuja historiateoksia

arraskuun lopussa Heinolan seurakunta julkisti kaksi mittavaa historiateosta ja juhlisti näin Harjukadun seurakuntatalon, nykyisen seurakuntakeskuksen 50-vuotispäivää. Heinolan kirkon 200-vuotisjuhlia vietettiin 1. adventtina 2011.

Nyt paria vuotta myöhemmin ilmestyi juhlallisuuksiin liittyvä ja odotettu filosofian lisensiaatti Marja-Terttu Knapasin kirja Heinolan kirkot ja hautausmaat.

Historiatoimikunnan puheenjohtaja Rauno Endén totesi juhlatilaisuudessa, että heinolalaisilla on vahva historiatietoisuus, joka on tuottanut monia ansiokkaita paikallishistoriallisia teoksia. Seurakuntahistoria, etenkin sen varhaisemmat vaiheet, on tähän asti tunnettu huonosti.

Knapasin mukaan Heinolan molemmat kirkot olisivat saattaneet tuhoutua jo vuosikymmeniä sitten. Kaupungin kirkon rakentaminen keskeytyi Suomen sotaan ja se oli vähällä palaa tavisodan pommituksissa.

Marja-Terttu Knapas valitsi teoksensa lähestymistavaksi katsella kirkkoja nykypäivästä käsin: Mitä kirkoissa on näkyvissä, mistä se on peräisin ja mikä on sen merkitys?

Pitäjänkirkko taas aiottiin purkaa uuden tieltä jo 1880-luvulla, mutta päätettiin lopulta hämäläisen hidastelun jälkeen korjata 1930-luvulla.

Kirjaan haluttiin mukaan myös hautausmaat, koska niillä on hyvin merkittäviä ja mielenkiintoisia hautamuistomerkkejä.

Juhlapäivänä julkistettiin myös toinen, 504-sivuinen, filosofian tohtori Anneli Mäkelä-Alitalon kirjoittama Heinolain seurakuntahistoria -teos.
Laaja teos kattaa seurakunnan hallinnolliset ja kirkolliset vaiheet vuosisatojen takaa tähän päivään.

Anneli Mäkelä-Alitalo kuvaili työtään ”Suomen kaikkien aikojen mutkikkaimmaksi seurakuntahistoriaksi.”

Heinolan tie Suur-Hollolan korpikappelista kahdeksi ja lopulta taas yhdeksi itsenäiseksi seurakunnaksi on monipolvinen, eikä sen kaikkia vaiheita ollut enää vuosisatoja myöhemmin helppo jäljittää.

Teoksesta tuli laaja, koska työn edetessä näkökulma laajeni. Kirkkohan huolehti paikallistasolla 1860-luvulle saakka myös maallisen hallinnon asioita. Työ alkoi hallintohistoriana, mutta tulos on jotain aivan muuta.

Kirjan monikollinen nimi on tarkkaan harkittu. Heinolain–sana tuntuu paikallismurteessa adjektiivilta, joka kertoo, että kyseessä on heinolalainen, heinolalaisten ihmisten seurakuntahistoria.

Kirjojen toimituskuntaan ovat kuuluneet: Matti Aalto, Asko Alho, Rauno Endén, Matti Halme, Jorma Judén, Kari-Paavo Kokki ja Simo-Pekka Rantala.

Heinola-Seura kiittää ja onnittelee Heinolan seurakuntaa, teosten kirjoittajia sekä toimituskuntaa ansiokkaiden kotiseudun historiasta kertovien teosten julkaisemisesta.

Kalevi Peltola
(teksti ja kuvat)