Kevätkylvöjen siunaus,
jokakeväinen perinnetapahtuma Lusissa

ltiin todella luonnon äärellä. Juhlapaikan pensaikossa punavarpunen, keltasirkku ja pensaskerttu laulullaan kertoivat seudun runsaasta linturikkaudesta. Lintujen raikkaat keväiset äänet antoivat alkavalle kylvötapahtumalle ensitunnelman. Väliin lehtokerttukin jokelteli oman soolonsa kuuluville.

Arto Ijäksen pellon laidalle Lusiin oli taas kokoontunut runsas yleisö entiseen tapaan kokemaan jokakeväinen luonnonheräämisen hetki, kun käynnistettiin kevätkylvöt siunaamalla. Lusin kyläyhdistys, Lusin koulu ja seurakunta olivat järjestäjinä innoissaan tapahtuman jatkuvasta suosiosta. Tällä kertaa oli jo kymmenes kylvön siunaus alkamassa.

Aluksi rovasti Ahti Peltonen siunasi Veijo Sipilän vakassa olleet siemenet ja kiitosvirrellä lähetettiin kylväjä kylvämään.

”Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylvö eikä korjuu, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi”, muistutti Ahti Peltonen. ”Tähän Jumalan lupaukseen turvaten voimme taas kerran luottavaisina siunata keväiset kylvöt rukouksin ja siunausta pyytäen kevään kylvötyölle ja vuoden sadolle, ei vaan Lusissa, vaan kaikille muillekin kylvöille ja työlle Heinolassa.”

Vakallinen vehnän siemeniä siirtyi sitten kevään lämpimään maahan Veijo Sipilän tottunein kylväjän käsin.

Tuttu suvivirsi, johon yhtyi myös Lusin koulun oppilaat, päätti herkän perinnetapahtuman vilkkaan viitostien varressa.

”Tämä peltoaukeama ja viitostien toisella puolella olevat alueet kuuluivat aikoinaan kotitilani Heikkilän omistukseen vuoteen 1962 saakka. Nämä ovat lapsuuteni leikkipaikkoja ja myös sen aikaisia työn, kylvön siunaamisen ja sadon odotuksen paikkoja” kertoi Ahti Peltonen.

Tapahtumaa jatkettiin Lusin vanhassa koulutalossa kahvitellen, tuttuja tapaillen ja keskustellen. Heinola-Seuran edustajina Anna Tiainen ja Kalevi Peltola esittivät kiitokset ja onnittelut jo pitkään kylässä jatkuneesta perinnetapahtumasta. Muistoksi siitä he luovuttivat kyläyhdistyksen kiertävään kirjastoon kaksi seuran kotiseutukirjaa.

Kiitospuheenvuorossa Kalevi Peltola sanoi mm.:

”Kun täällä Lusissa tänään heitettiin siementä maahan, tänään vertauskuvallisesti, työ merkitsee osallistumista Jumalan luomistyöhön. Jokainen tarvitsee leipää syödäkseen ja elämä ja luonto tarvitsevat vastuullista huolehtimista. Tuolla Ijäksen pellon laidalla Lusissa, tällä kohtaa maapalloa, olimme Jumalan edessä yhteisen elämämme lahjojen ja tehtävien kanssa. Pyysimme voimia ja siunausta työn tekijöille täällä ja koko Heinolassa.

Kylvön siunaus on yhteinen, vuotuinen ruokarukous. Olemme tässä kiittämässä elämästä, jonka olemme saaneet ja sanomassa yksinkertaisesti: anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja kun sanomme meille, sisällytämme siihen tämän joukon, omat perheemme, Heinolan kaupungin, oman maamme ja koko ihmiskunnan.

Jumalan antama elämä palautuu hyvin yksikertaiseen: peltoon kätketty siemen kasvaa ravinnoksi. Siinä on elämän salaisuus, Jumalan työ, johon saamme osallistua.

Sen merkkinä heitimme tänään siemeniä peltoon.”

Anna Tiainen luki lopuksi tuntemattoman kirjoittajan Kylväjä-runon. Ohessa runosta kaksi säkeistöä:

”Vakkasi jälleen kylväjä riemuiten täytä,
maausko elää vielä, se toisille näytä.
Siementä kultaista oottavi maa,
auringonsäteet elämään mullan saa. 

Kylväjä kuitenkin, muistathan sen aina,
maa on sinulle hetkeksi annettu laina.
Uudet polvet, jokainen vuorollaan,
siemenen kylvää ja maan saa kasvamaan.”

Kuvat ja teksti: Kalevi Peltola
Kuvien editointi ja sivunvalmistus: Arto Sakari Korpinen