Kolme pyhää pihlajaa
istutettiin Vankilanmäelle

Heinola-Seura sai ensimmäisenä lokakuuta 2014 istuttaa Heinolan kaupungin 175-vuotisjuhlavuoden kunniaksi ja muistoksi kolme pyhää pihlajaa parhaalle mahdolliselle paikalle: Vankilanmäkeen kaupungintalon edustalla. Juhlapuiksi oli valittu Tuurenpihlaja-niminen lajike.
 
Paikannimen outous oli innostanut yli sataa juhlavuoden viettäjää saapumaan paikalle kokemaan ympäristö ja juhlapuiden historiallisen istutushetken.
 
Heinolan musiikkiopiston oppilas Leevi Haavisto avasi tilaisuuden Kolmen pihlajan trumpettifanfaarilla, jonka oli säveltänyt hänen soitonopettajansa Rikupetteri Aaltonen.


”Heinola-Seura toivoo, että nämä juhlavuoden puut tuottavat kotikaupungillemme onnea ja menestystä ja kasvaessaan kertovat ajankulusta ja tästä 175-vuotisjuhlavuodesta tulevillekin polville”, sanoi Heinola-Seuran puheenjohtaja Kalevi Peltola toivottaessaan runsaan yleisön tervetulleeksi.

Kaupunginjohtaja Jussi Teittinen ja seuran puheenjohtaja viimeistelivät yhdessä kolmannen pihlajapuun istuttamisen.





Jussi Teittinen kiitti Heinola-Seuraa sekä Tuurenpihlajista että tilaisuuden järjestämisestä ja otti puut kaupungin hyvään hoitoon: ”Vankilanmäki saa uuden arvostuksen juhlapuiden ansiosta. Puiden kasvamisen seuraaminen antaa hyvän kohteen ajan kulumisesta tulevillekin heinolalaisille”.

Teittinen toivotti kaupungille ja sen asukkaille onnea ja menestystä. Yhdessä tehden luomme Heinolalle paremman huomisen.



Leevi Haaviston puhallettua Henry Purcellin barokkisävellyksen Rigaudon tarjosi Heinola-Seura Olavi Rainion valmistamat omenamehut juhlatilaisuuteen osallistuneille.





Yhdessäolo jatkui pitkään. Iloittiin kauniista syksystä, hyvästä säästä, juhlapuista, uudesta juhlapaikasta ja aurinkoisen kesän hyvästä omenamehusta.Taisi olla ensimmäinen juhlahetki Vankilanmäen puistossa.



Vankilanmäki
 
Vankilanmäki on nuorelle sukupolvelle tuntematon nimi, mutta aikoinaan tätä aluetta yleisesti kutsuttiin tuolla nimellä, koska tässä korttelissa, nykyisen työterveysasema Wellamon tontilla, sijaitsivat sekä palokunnan toimitilat että vankila ja putka. Lisäksi mäen rinteessä oli kaupunkilaisten yhteiskäyttöön tarkoitettu tärkeä vinttikaivo, jota sanottiin vankilakaivoksi.


 
Pihlaja – pyhä puu
 
Pihlaja on suomalaisugrilaisten kansojen ikivanha pyhäpuu. Suomessa se on ollut omien pihapiirien suosituin puu, niin täällä Heinolassakin omenapuiden lisäksi. Pihlaja on ensimmäisiä puita, joita on istutettu uuden talon pihaan, rajapuuksi, kaunistukseksi, karkottamaan pahoja voimia ja kutsumaan puoleensa hyviä.
 
Ikiajoista lähtien myös suomalaisessa kansanperinteessä pihlajaa on pidetty pyhänä puuna, joka sekä kukkii että tekee ravinnoksi kelpaavia marjoja. Lisäksi sen epätavallisen muotoiset lehdet ja pensasmainen muoto ovat saaneet ihmiset pitämään puuta erikoisuutena muiden puiden joukossa.
 
Pihlajat eivät kasva sankkoina metsinä, vaan niitä on siroteltu sinne tänne, kuin metsän ja puistojen koruiksi tai pihapiirien jalokiviksi. Keväällä puu on täynnä voimakkaasti tuoksuvia valkeita kukkia, jotka syksyn tullen ovat muuttuneet helakan punaisiksi marjoiksi. Koska pihlaja on poppeleihin verrattuna pienikasvuinen, se sopii hyvin pikku kaupungin puistoihin.
 
Monet pitävät pihlajaa kauneimpana puuna Suomessa. Se ilahduttaa meitä kahteen kertaan vuodessa, keväällä valkoisin kukin ja syksyllä värikylläisin lehdin ja marjoin.
Tämän syksyn pihlajien runsaasta marjasadosta kertoo tämän virastokeskuksen ympäristö, erikoisesti poliisilaitoksen puisto.
 
Tuurenpihlaja on uusi, eksoottisen tuntuinen lajike, joten tämä kolmen pihlajan ryhmä tulee vastaisuudessa erottumaan muista alueen pihlajista keväin ja syksyin.
 
Kalevi Peltola