"...kun toimeen tartutaan"
JUHLAVUODEN HENKEÄ NOSTETTIIN LAULAMALLA YHDESSÄ

Heinolan kaupungin 175-vuotisjuhlavuosi
 
Juhlavuotta voidaan viettää monella tavalla, yhteislaulujakin laulamalla. Eri heimoista koottu WPK-talon täyteinen "juhlakuoro" lauloi sydämen kyllyydestä nostatetta Suomelle ja Heinolalle.
 
Entisajan koulu on tehnyt hienoa työtä opettaessaan sekä kansallislaulut, maakuntalaulut sekä runsaan suomalaisten rakastaman lauluaineiston. On yhteinen lauluvarasto mistä ammentaa yhteisiin lauluhetkiin.

Jotta laulutilaisuudet onnistuvat, tarvitaan hyvä säestys. Siitä vastasi Henri Hersta, Heinolan lahja Suomen musiikkitaitajien joukkoon, 30-vuotiaan Heinolan musiikkiopiston entinen oppilas. Tarvitaan myös hyvät esilaulajat. Sen työn tekivät Seppo Hokkanen ja Hannu Knuutila – tuttuja Jyränkökuorolaisia. Pienet tiedon rippuset lauluista ovat paikallaan. Kalevi Peltola hoiti sen osuuden ja samoin illan ohjelman suunnittelun.
 
Laulu jos mikään innostaa, yhdistää ja luo yhteisöllisyyttä, jota tarvitaan jokapäiväisessä elämässä. Se oli illan tarkoitus.
 
Lauluillan olivat järjestäneet Heinola-Seura, Heinolan Seudun  Senioriopettajat ja Heinolan kaupunki. Laulutilaisuus oli yksi juhlavuoden tilaisuuksista.

Tervetulotoivotuksen esitti illan juontaja Kalevi Peltola, joka esitteli myös illan muut esiintyjät. Sitten Henri Hersta, säestäjävieras Tampereelta, soitti Oskar Merikannon Idyllin.
 
"WPK-talon Steinway-flyygeli on tasokas ja rahallisestikin arvokas soitin", kertoi illan juontaja. "Soitin hankittiin professori Tapani Valstalta WPK-talon korjauksen jälkeen vuonna 1993. Valsta oli aikanaan Suomen tunnetuimpia piano- ja urkutaiteilijoita sekä opettajia Suomessa. Valsta oli nuoruudessaan kuulunut Dallapé-orkesteriin ja soittanut sen mukana WPK-talossa. Ostotilanteessa Valsta oli kertonut, että myös Oulun kaupunki oli  kiinnostunut soittimesta. Tämä vauditti Heinolan edustajien kaupantekoa. Edullinen hintakin löytyi monen kahvikupin jälkeen. Tapani Valsta lupasi tulla soittamaan Heinolaan, kun flyygeli esitellään seuraavassa konsertissa Heinolassa. Näin tapahtui. Flyygeliä olivat ostamassa Leena Santalahti, Harri Antinranta ja Timo Kaattari. Kiitos heille hyvistä kaupoista. Meidän heinolalaisten velvollisuus on hoitaa hyvin arvokasta soitintamme. Sellaista ei ole monessa Päijät-Hämeen salissa. Flyygelin arvo ostohetkellä oli 600 000 mk. Kauppahinta ei kuitenkaan."
 
Hämäläisten laulusta muihin maakuntalauhin
 
Illan lauluohjelmisto koostui kolmesta osiosta. Oli tunnelmaltaan kolmenlaisia lauluja: aluksi maakuntalauluja, sitten siirryttiin tuttuihin, kauniisiin ja muistorikkaisiin suomalaisiin kaikkien osaamiin lauluihin. Kolmannen osion arvokkaat ja isänmaallisvoittoiset laulut huipentuivat Suomen arvokkaimpaan lauluun, Maamme-lauluun.
 
Lauluilta aloitettiin maakuntien omilla soivilla symboleilla, maakuntalauluilla, ensin potpurina.
 
Maakuntalauluilla tarkoitetaan maakuntien kunniaksi sävellettyjä tai tuohon tarkoitukseen myöhemmin valittuja lauluja.
 
Maakuntalaulujen valinta ei ole ollut aina helppoa. Osa niistä juontaa juurensa aina 1800-luvun puoliväliin saakka. Valtaosa on kuitenkin syntynyt 1900-luvun puolella. Monet maakuntalauluiksi kohonneet laulut on saatu kilpailun järjestämisen kautta. Viimeksi tällainen maakuntalaulukilpailu on järjetty vuonna 1998 maakuntalaulun saamiseksi Päijät-Hämeeseen. Sen voitti Vihreiden harjujen maa –niminen sävelmä, jonka käyttö on toistaiseksi ollut vähäistä.
 
Maakuntalaulut osattiin tilaisuudessa kiitettävästi. Laulujen aikana huomattiin, että yleisö koostui hämäläisistä, karjalaisista ja savolaisista. Myös muista maakunnista Heinolaan tulleita oli laulajissa, mutta vähemmistönä.
 
Heinolan maa - oma kotiseutulaulu etsinnässä
 
Kun Heinola täytti 170 vuotta järjestettiin Heinolassa runokilpailu, jotta saataisiin oma kotiseutulaulu. Runoja kertyi kaikkiaan 22. Voittajarunoksi valittiin Tuulikki Ihalaisen paljon kiitosta saanut runo Heinolan maa.
 
Kilpailua piti jatkaa sävellyskilpailulla, mutta se ei ole toteutunut. Onneksi Jari Kovalainen, tunnettu myös musiikkimiehenä Heinolassa, antoi Tuulikin runolle sävelasun. Laulun hän esitti ensimmäisen kerran Allin päivän juhlissa vuonna 2012. Nyt oli laulun toinen esityskerta.
 
Maailma on kaunis
 
Maakuntalaulujen jälkeen Seppo Hokkanen johdatti illan yleisön Maailma on kaunis –laululla ohjelmiston keskiosaan, kauniisiin, herkkiin suomalaisiin lauluihin, jotka tunnelmiltaan ovat sitä suomalaisuutta parhaimmillaan.
 
Mä oksalla ylimmällä -laulun ynnä monien muiden kauniitten laulujen lopuksi laulettiin Riemulaulu verraton kaikuvi, nyt kevät on!
 
 
Promenadi
 
Luonto teettelee kevättä ja kesää myös Heinolaan. Heinola on kesäkaupunki kaikkine mahdollisuuksineen. Viime vuosina on puhuttu paljon promenadeista, kävelyretkistä Heinolassa. Niiden eteen on tehty paljon ennakoivaa työtä, jotta sekä vieraat että heinolalaiset löytäisivät Heinolan keskustasta ne ydinpaikat, promenadien tutustumiskohteet. Myös Heinolassa talvella olleen tuotekilpailun ykköstuotteeksi valittiin Promenadia esittelevä kilpailuehdotus.
 
Asiaa on vauhditettu myös laululla. Ennen lauluillan loppunousua Hannu Knuutila esitti sanoittamansa ja säveltämänsä laulun Promenadi. Hannu Knuutila yllätti tammikuun lopussa esiityessään Allin päivän juhlassa. Hän oli tehnyt tilaisuuteen laulun tämän päivän Heinolasta.
 
Hannu Knuutila on heinolalainen opettaja-kansanmuusikko, joka tekee tämänpäivän kansanmusiikkia, lauluja erilaisista elämän tilanteista. Hannu Knuutila on esiintynyt jo kahdeksana kesänä Kaustisten kansanmusiikkijuhlilla.
 
Lauluillan loppuosio
 
Sitten lähdettiin loppukiitoon kohottamaan illan tunnelmaa kohti Suomen arvokkainta laulua. Edellinen osio päättyi ajatuksiin: "Ma lemmin kieltä ja kansaa sen, ja heikot voimani uhraten teen työtä siellä ma intomiellä ja riemuiten."
 
Suomalaiset laulut ovat tärkeä osa suomalaisuuden kehityshistoriassa. Isänmaallisten ja kansanlaulujen kautta on annettu tunteella puhtia ja mahtia oman suomalaisen imagon muodostumiseen.

Maamme-laulu on Suomen musiikillinen symboli

Jokaisella maalla on oma arvon ja arvostuksen saanut laulu. Kun kansallislauluja lauletaan, kunnioituksen osoituksena laulua kohtaan ne lauletaan aina seisaaltaan. Maamme-laulu on Suomen symboli voiton jälkeen urheiluareenoilla ja muissakin suomalaisuutta kohottavissa tilanteissa.
 
Maamme on Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden ensimmäinen runo. Maamme-laulun sävellys tilattiin  Fredrik Paciukselta ylioppilaiden Flooran-päivän juhlaan vuonna 1848. Hän sävelsi laulun kuvitellen, että kevätjuhla jäisi sen ensimmäiseksi ja viimeiseksi käyttökerraksi. Hänellä ei ollut ennustajankykyä, hän ei voinut arvata Maamme-laulun tulevaisuutta.
 
Paciuksen sävelmää käytetään myös Viron kansallislauluna jo vuonna 1869 pidetyistä Tarton laulujuhlista lähtien. Suomessa Maamme-laulu vakiintui vasta 1900-luvun alussa itsenäisyyden myötä kansallislauluksi.
 
Pacius oli saksalaissyntyinen suomalainen säveltäjä, kapellimestari ja viulisti, joka kutsuttiin maahamme vastaperustetun Helsingin yliopiston musiikinopettajan virkaan vuonna 1834 ja jäi loppuelämäkseen Suomeen. Pacius sai professorin arvonimen vuonna 1860 työstään suomalaisen musiikkitoiminnan kehittämisessä ja järjestämisessä. Hän on saanut myös "Suomen musiikin isän"-arvonimen.
 
Pacius on tullut tunnetuksi muistakin isänmaallisista sävellyksistään: Sotilaspoika ja Suomen-laulu.

Maamme-laulu ja Suvivirsi keskusteluttaa suomalaisia

Maamme-laulunkin sopivuus tehtäväänsä on kyseenalaistettu. On ehdotettu, jopa eduskunnassa, että kansallislauluksi pitäisi vaihtaa Jean Sibeliuksen Finlandia. Asiasta on kerätty adressiinkin nimiä. On myös tehty lakialoite sekä Maamme-laulun että Finlandian asettamisesta viralliseksi kansallishymniksi. Keskustelu oli korkeimmillaan vuonna 2003.

On väitetty, ettei Maamme-laulu sovi arvokkaaseen tehtäväänsä, koska se liiaksi muistuttaa saksalaisten ylioppilaitten vanhaa juomalaulua Oi paavi jospa oisin ma. Pacius joutui säveltämään laulun noin kolmessa päivässä. On ymmärrettävää, että hän käytti siihen jotakin hänelle ennestään tuttua sävelkulkua. Muttei kai se mitenkään vähennä Maamme-laulun arvostusta. Emmehän me juurikaan arvio kansallishymnejä musiikillisin perustein, vaan niihin liittyvän merkityssisällön ja historian vuoksi.
 
Käytännön ongelmia saattaisi koitua myös siitä, että Finlandia on tekijänoikeussuojan alaista musiikkia vuoteen 2027 asti, jolloin Sibeliuksen kuolemasta on kulunut 70 vuotta.
 
Monenlaista keskustelua on laulun tiimoilla käyty:

"Siitä riippumatta miten Paciuksen sävellystä arvioi, niin ihan turha lähteä enää tällaista kysymystä avaamaan."

"Ei Finlandia-hymni ole mikään Maamme-laulun kilpailija. On upeaa, että meillä on molemmat sävellykset."

"Asia ei ole Helsingin Sanomien, eduskunnan, hallituksen tai presidentin päätösvallassa. Mitään poliittisia tai lainsäädännöllisiä päätöksiä ei voida asiasta tehdä, koska lopputuloksen on tuottanut kansalaisyhteyskunta – viisaudessaan! Molemmilla lauluilla on paikkansa Suomen musiikillis-yhteisöllisten muistojen ytimessä."
 
Lauluillan päätteeksi oltiin yhtä mieltä siitä, että Maamme-laulu on ylevä ja suomalaisuutta parhaimmillaan. Se on ollut jo sata vuotta suomalaisen isänmaallisuuden musiikillinen symboli. Se olkoon tulevaisuudessakin.
 
Muistorikkain eväin hyvin laulanut yleisö nousi seisaalleen. Maamme-laulu oli huipennus illalle. Välisäkeistöt Runebergin runosta lausui Anna Tiainen.
 
Juhlavuosi jatkuu. Suuri hali Heinolalle!
 
Kalevi Peltola

Kuvat: Kalevi Peltola
Kuvien editointi ja sivun valmistus: Arto Sakari Korpinen