|
|
Sirpa Juuti:
KOTISEUDUN KUVIA ANJA JUURIKKALAN PIIRTIMESTÄ
Anja Juurikkalan elämää ja tuotantoa värittää kiinnostus historiaan
sekä kunnioitus menneiden sukupolvien työtä kohtaan. Hän on tallentanut
muistojaan ja kadonnutta elämänmuotoa niin taiteeseensa kuin lukuisiin
kirjoituksiinsa. Hänen tussityönsä piirtävät paperille lapsuudesta
tuttuja näkymiä; komeita maalaistaloja, jo rapistuneita navettoja tai
Heinolan vanhoja rakennuksia. Tussipiirustuksista on kertynyt mittava
kokoelma, jonka Anja Juurikkala lahjoitti Heinolan taidemuseolle
kesällä 2008.
Anja Juurikkala syntyi Heinolassa, mutta vietti suurimman osan
lapsuuttaan perheen maatilalla Koivistossa Tuusjärven Löytäneellä.
Maalaiselämä on luonut pohjan hänen taiteelliselle työskentelylleen
koko pitkän uran ajan. Juurikkalan omien sanojen mukaan se oli kuin
satuelämää, joka ei koskaan enää palaa. Muistojen innoittamina ovat
syntyneet monet eläinhahmot keramiikkaan ja pronssiin.
Akvarelleihin ja
etenkin tussipiirustuksiin Juurikkala on ikuistanut hiljaista ja
katoavaa maaseutua, taloja, aittoja, riihiä ja navettoja. Hän suree
sitä, että vanhat sukutilat ja kansakoulut ovat autioita, riihet
purettu rakennustarpeiksi, navetat tyhjiä, talot metsän peitossa. Myös
vanha kaupunkikuva heijastelee Juurikkalan mielessä. "Halusin kuvata
vanhaa harmoniaa ja uutta ahdistavuutta, koska ikävöin sitä entistä
aikaa, sitä kaunista vanhaa Heinolaa."
Kuvien tekeminen on kuulunut Anja Juurikkalan elämään jo nuoresta asti.
Opiskeluaikana viikonloppuisin hän maalasi navetassa akvarelleja
lehmistä, sillä siellä oli aina kodikasta eikä kukaan häirinnyt
työskentelyä. Jo tuolloin hän ikuisti lapsuutensa rakennuksia
akvarellein. Tussipiirustusten sarja alkoi, kun Juurikkala näki
Heinolan maalaiskunnassa naapurinsa, Uuno Kailaan serkun, ränsistyneen
ja osin romahtaneen kotitalon. Hän piirsi talon, koska sieltä oli
hauskoja lapsuudenmuistoja.
Sittemmin Juurikkala on ikuistanut tussilla
lukuisia Heinolan ja sen ympäristön vanhoja rakennuksia. Onpa hän
joskus herännyt aamuvarhaisella voidakseen autojen häiritsemättä
piirtää toisen kotikaupunkinsa Helsingin kiinnostavia näkymiä.
Juurikkala käyttää piirustustensa tekemiseen teräväksi vuoltua
tulitikkua, jonka hän kastaa tussiin. Hän ei piirrä lyijykynällä
valmistavia viivoja, vaan toteuttaa näkemänsä suoraan, välittömin
vedoin.
Piirtäminen on kuitenkin ollut Juurikkalalle lähinnä harrastus tai
sivutyö. Varsinaisen uransa hän loi ensin taideteollisena
suunnittelijana ja sitten kuvanveistäjänä. Hän opiskeli 1940-luvun
puolivälissä Taideteollisessa keskuskoulussa A-osastolla, jossa
pääaineena oli sommittelu.
Arabian tehtaalle Anja Juurikkala pääsi kuin
vahingossa töihin vuonna 1946. Anja Juurikkalan ensimmäisiä tehtäviä
Arabiassa olivat koristelautasten maalaaminen ja erilaisten pienten
koriste-esineiden muovailu. Uusi vuosikymmen, 1950-luku, oli
tuotteliasta aikaa. Silloin syntyivät Juurikkalan koristamat
astiasarjat, joita ovat Aquarium, Krabba, Runo, Zoo sekä kala-,
vihannes- ja hedelmälautassarjat. Talon sisäisen suunnittelukilpailun
voittanut Heluna-maitokannu on monelle tuttu.
Henkilökohtaisesti
tärkeämmiksi tulivat erilaiset eläin- ja maalaisaiheiset
pienoisveistokset, jotka veivät hiljalleen kohti kuvanveistoa. Arabian
vuosien (1946-60) jälkeen Juurikkala haki ja pääsi Taideakatemian
kouluun kuvanveistäjä Oskari Jauhiaisen oppilaaksi. Oskari Jauhiaisen
opetukset antoivat hyvät eväät oman ammattitaidon rakentamiselle.
Jauhiainen korosti opetuksessaan plastisuutta ja monumentaalisuutta
sekä painotti anatomian hallitsemisen tärkeyttä. Valmistumisensa
jälkeen Juurikkala täydensi ammattitaitoaan Italiassa kuuluisan
kuvanveistäjän Marino Marinin oppilaana.
Kuvanveistäjänä Anja Juurikkalan keskeinen materiaali on pronssi ja
lähtökohtana tekemiselle on figuratiivisuus. Mitaleissa ja muotokuvissa
hän tavoittaa oivaltavasti mallin olennaisimmat piirteet ja
tyypillisimmän ilmeen. Kaikissa Anja Juurikkalan veistoksissa on lujan
klassisuuden lisäksi elävä pintarakenne. Huumori pilkahtelee monen
teoksen taustalla ja se onkin ollut yksi Anja Juurikkalan tuotannon
läpäisevistä elementeistä. Juurikkalan veistoksia kuuluu useisiin
julkisiin kokoelmiin.
Kotiseudulle Itä-Hämeeseen on pystytetty neljä
julkista veistosta; Elonkorjaajat Sysmään, Tulenkantaja Heinolaan,
Kalakissa Heinolan kaupunginmuseon pihaan ja Flora ihailemaan
kesäkukkia taidemuseolle.
|
|