Etusivu Ajankohtaista Aloitteet Galleria Hakemisto Hallinto Historia Juhlat Julkaisut Linkkisivu Tarinatupa Tietovakka Toiminta

SKL-tunnus   HS-logo HEINOLA-SEURA
Siltojen kaupungin kotiseutuyhdistys itäisessä Hämeessä
Heinolan vaakuna



Tarinaa menneestä elämästä
Puukaupunki Heinolalle jätetään hyvästit

kolmannessa postikorttikirjassa


Tämä toimittaja Anna-Kaisa Kallion kirjoitus julkaistiin 21.12.2019 Itä-Häme-lehdessä.


Etu-Tommolaa 1950-luvun lopulla. Tommolankatu 1:n kerrostalo on jo valmiina.  
Rullatehdas näkyy Kymijoen rannassa oikealla. Kuva: Postikorttikirja

Heinolan vanhoja postikortteja esittelevän kirjasarjan kolmas ja viimeinen osa kunnioittaa kaupungin 180-vuotiasta historiaa. Perjantaina ilmestyneessä Hyvästit puukaupunki Heinolalle -korttikirjassa on mukana ennen julkaisemattomia ja harvinaisia postikortteja ja valokuvia, jotka kertovat omaa tarinaansa menneestä elämästä.

Kortit on valittu postikorttikeräilijöiden Matti Aallon, Harri Antinrannan, Pauli Ihamäen, Taisto Lehmusvuoren, Erkki Lounatmaan ja Seppo Itkosen keräilykansioista. Mukana on lisäksi yksityisiltä henkilöiltä ja Heinolan kaupunginmuseolta saatuja kortteja ja kuvia.

Vanhimmat postikortit ovat peräisin 1900-luvulta ja vuosisadan vaihteesta. Kaikki kortit on lähetetty ennen 1970-lukua.


Saksalainen Heinrich oli lähettänyt postikortin Helsinkiin 11.11.1918. Samana päivänä päättyi ensimmäinen maailmansota. Mies kirjoitti vievänsä jouluksi kotiin jauhoja ja saippuaa. Kuva: Postikorttikirja

Miltä tutut paikat näyttivät ennen?

Päävastuun kirjan toimittamisesta on kantanut historioitsija ja kotiseutuaktiivi Matti Aalto, joka on intohimoinen vanhojen postikorttien keräilijä. Aallon teknisenä apuna kuvien ja tekstien tarkistuksessa sekä painotyön valvojana on toiminut Rauno Endén, joka on Heinolan kaupungin historiateoksen toisen osan kirjoittaja. Merkittäviä taustatukijoita ovat olleet Matti Aallon isä Esko Aalto sekä Heinola-seura.

Kouluvuosista saakka toisensa tunteneet Aalto ja Endén ovat asuneet pitkään pääkaupunkiseudulla, mutta pitäneet tiiviit siteet lapsuuden kotikaupunkiinsa. Heidän mukaansa uuden postikorttikirjan tarkoitus on esitellä vanhaa puukaupunki-Heinolaa ja tutuilla paikoilla olleita rakennuksia, joista moni on purettu tai tuhoutunut sotavuosina.


Vuonna 1895 valmistui kylpylaitoksen viereen Rantakasino tai Rantasali. Kortti on kulkenut Heinolasta
Viron Narvaan. Kuvassa takana näkyvä vanha puusilta paloi vuonna 1900. Kuva: Postikorttikirja


– Uudessa kirjassa on mukana harvinaisia otoksia esimerkiksi vuonna 1900 palaneesta sillasta sekä sen tilalle rakennetusta, vuonna 1903 valmistuneesta sillasta. Vanhat kuvat antavat myös käsityksen siitä, millaista tuhoa pommitukset saivat aikaan Heinolassa vuonna 1941, Aalto kertoo.


Heinolan kaupunkia pommitettiin jatkosodan käynnistyessä 25.6.1941.
Kuva Kauppakadulta pommitusten jälkeen. Kuva: Postikorttikirja


Kirjassa on mukana myös valokuvia, joita ihmiset ovat lähettäneet postikortteina.

– Emme halunneet pitäytyä vain perinteisissä postikorteissa, vaan valitsimme kirjaan katsojan kannalta mielenkiintoisia kuvia, Aalto toteaa.

Maisema- ja rakennuskuvien lisäksi kirjassa on toiminnallisia kuvia, joissa näkyy ihmisiä työssään, kävelyretkillä tai tapahtumissa.


Jyrängön kansakoulun rakentajat kahvitauolla vuonna 1938. Kuva: Postikorttikirja

– Esimerkiksi rautatiesillan rakennusvaiheista ja käyttöön vihkimisestä on mielenkiintoisia tilannekuvia, Endén paljastaa.

Kortteja teetettiin matkailijoita varten

Matti Aalto oli toteuttamassa myös ensimmäistä Heinolan postikorttikirjaa, jonka Heinola-Seura ja Heinolan Postimerkkikerho julkaisivat vuonna 2009. Pian kirjan julkaisemisen jälkeen useat postikorttien keräilijät ottivat tekijöihin yhteyttä. Kävi ilmi, että korttiaineistoa olisi riittävästi myös jatko-osien julkaisemiseen.

Aiemmin kylpyläkaupunkina tunnetun Heinolan kylpyläasiakkaat lähettivät maailmalle ahkerasti postikortteja, joten niitä teetettiin paljon matkailijoita varten. Postikortteja oli myynnissä myös Aallon isoäidin sekatavarakaupassa.

– On poikkeuksellista, että pienestä kaupungista on lähetetty näin paljon kortteja, Aalto toteaa.

Aalto ja Endén uskovat uuden kirjan kiinnostavan etenkin niitä, jotka muistavat puukaupunki-Heinolan ennen 1960-luvun loppua. Heinola-seura haluaa kertoa myös nuoremmille sukupolville, miltä kaupungissa on näyttänyt menneinä vuosina.

– Aiempien kirjojen kysynnästä voi päätellä, että paikallishistoria kiinnostaa myös nuorempia ikäluokkia, Aalto sanoo.


Anna-Kaisa Kallio
anna-kaisa.kallio@ess.fi


Editointi ja sivunvalmistus: Arto Sakari Korpinen