Minun Heinolani

Heinolan kaupungin 170-vuotisjuhlavuoden 2009
kirjoitus- ja valokuvauskilpailujen palkinnot jaettiin
itsenäisyyspäivän juhlassa

Kilpailut kotiseututyötä parhaimmillaan

Allin päivänä 2009, Heinolan II kotiseutupäivänä, julistettiin Heinola-Seuran aloitteesta Heinolan kaupungin 170-vuotisjuhlavuoden kunniaksi kirjoituskilpailu, maaliskuussa valokuvauskilpailu ja syksyllä kirjoituskilpailu Heinolan koululaisille.

Kaikkien kilpailujen aihe oli sama: Minun Heinolani.

Yleiseen kirjoituskilpailuun kutsuttiin kaikenikäisiä heinolalaisia, entisiä ja nykyisiä, Heinolassa ja muualla syntyneitä. Toivottiin mukaan kaikkia, joilla on siteitä ja historian kannalta tärkeitä, suuria tai pieniä, muistoja Heinolasta.

Kilpailutoimikuntaan kuuluivat Heinola-Seurasta Asko Alho ja Kalevi Peltola, Itä-Häme-lehdestä Jari Niemi ja Heinolan kaupungin edustajana Pirjo Hepo-oja.

Muistot tuleville sukupolville

Toimikunta piti tärkeänä, että vielä muistissa olevat tiedot ja muistot Heinolasta saataisiin kirjoituskilpailun avulla kootuiksi tuleville sukupolville. Toivottiin, että muistelijat ja kirjoittajat lähtisivät juhlavuonna runsain joukoin liikkeelle ja kuvaisivat kirjoituksissaan paitsi kaupungin menneisyyttä myös omaa elämäänsä osana Heinolan historiaa. Tulevaisuuden visioistakin puhuttiin kutsussa.

Kirjoituskilpailuun lähetti kirjoituksiaan 52 muistelijaa, jotkut useitakin kirjoituksia. Naisia ja miehiä oli kutakuinkin yhtä paljon.

Kirjoituskilpailun tuomaristoon kutsuttiin vantaalainen kirjailija Eila Jaatinen, helsinkiläinen toimittaja Leena Kekkonen ja joensuulainen lehtori Pekka Rautamaa.

Jaatinen ja Kekkonen ovat syntyneet ja käyneet koulunsa Heinolassa. Kekkonen on tällä hetkellä Heinolan valtuuskunnan varapuheenjohtaja. Rautamaa oli puolestaan Heinolan seminaarin viimeinen äidinkielen lehtori, myöhemmin jäsen Heinolan valtuuskunnassa.

Kirjoituskilpailujen taso yllätti

Leena Kekkonen arvioi kirjoituksia näin:

”Mielestäni kilpailun sato oli hyvä. Parhaat erottuivat selvästi, mutta oikeastaan lähes jokainen kirjoitus antoi jotakin. Kun aihepiiri ei ollut mitenkään rajattu, on luonnollista, että kirjoituksia on vaikea verrata keskenään: miten panna paremmuusjärjestykseen herkulliset anekdootit tai toisaalta opinnäytteen tyyppiset tutkimukset? Omassa arviossani olen asettanut korkealle informatiivisuuden, Heinolan historian ja kehityksen kannalta tärkeän tiedon tallentamisen. Kun se parhaissa kirjoituksissa yhdistyy elävään ja tuoreeseen kieleen, tulos on mainio…”

Eila Jaatinen kirjoitti:

”Osanotto oli ilahduttavan runsas. Harmitti, kun nuoremmat sukupolvet loistivat poissaolollaan. Esimerkiksi oman lapsuuteni ja nuoruuteni, 1960-luvun, tarinoita ei juuri tullut. Asiaa yksityiskohtineen oli paljon – kumman paljon nämä ihmiset muistavatkin!”

Pekka Rautamaan yleisarvio oli:

”Kirjoittajat ovat ensisijaisesti ikäväkeä, valtaosa Heinolasta, osa myös Heinolassa asuneita mutta muualle muuttaneita. Nuorisoa kilpailu ei näytä kiinnostaneen. Kirjoitukset ovat erilaisia - kuten odotettavissa olikin – tyypiltään, laajuudeltaan ja tasoltaan. Joukossa on useita kirjoittamaan tottuneiden, jopa kirjoja julkaisseiden laatimia. Ne erottuvat joukosta. Suosituin laji on Heinolaan liittyvät lapsuuden muistelmat, kuten sopii odottaakin. Fiktiiviset sävyt eivät paljonkaan tule esiin. Muutamat runotkin ovat enimmälti ’matkailulähtöisiä’. Osa kirjoituksista lähtee yhteiskunnallisista faktoista, osa on henkilöpohjaisia muistelmia. ’Minun Heinolani’ -teemaa on käsitelty toisaalta keskittyneesti ja omaan näkökulmaan liittyvästi, toisaalta erillisinä, toisiinsa liittymättöminä muisteluksina. Arviointiperusteiden oli syytä olla aika väljiä, vaikkakin kahta vaatimusta pidettiin olennaisina, että kirjoituksen sisällön tulee liittyä pääasiallisesti Heinolaan ja kirjoituksessa tulee olla kirjoittajan näkökulma (minun Heinolani).”

Tuomaristo oli päätöksissään yksimielinen. Palkittavat kirjoitukset nousivat jo ensilukemalla päällimmäisiksi.

Sormiloru viehätti lyhyydellään

Kirjoitukset olivat hyvin eri pituisia. Kilpailun laajin kirjoitus oli lähes 50 sivua. Kilpailun lyhin teksti tuli Maaherrankadun päiväkodista:

Maria Häkkinen:
Sormiloru Heinolasta 

Peukalo Tilta
rautatiesilta,
etusormi Lalli
vesitornin malli,
keskisormi huipulla
siin´ on Reumasairaala,
nimetön juuri
Tähtisilta suuri,
viimein pikkurilli
se on tehtaan pilli.

Kirjoituskilpailuissa palkitut

Tuomaristo valitsi kirjoituksista palkittaviksi kaksi tasoa, ilman palkintosijoja. Ensimmäiselle tasolle päässeet 5 palkittiin kaupungin itsenäisyyspäivän juhlassa. Toiselle neljän ryhmälle palkinto lähetetään postitse.

Seuraavat ansiokkaat kirjoittajat palkittiin kunniakirjalla, Heinolan kaupungin lahjakortilla, Heinola-Seuran kotiseutukirjalla “Heinolan kujilta ja kaduilta” sekä Itä-Hämeen lautasella:

Erkki Heiskanen, Heinola
Ilkka Heiskanen, Heinola
Seppo Kylmänen, Espoo
Olavi Malin, Heinola
Pirkko Sihvonlahti, Helsinki

Kuva: Asko Alho

Pertti Pesonen (vas.), Janne Tarmio ja Erkki Heiskanen

Seppo Kylmänen ja Pirkko Sihvonlahti

Heinola-Seuran kirjan “Heinolan kyliltä ja kaduilta” saivat:

Tytti Junkkari, Tuusula
Stuart Köhler, Hämeenlinna
Asko Myllys, Sveitsi
Paula Tähtinen-Taskinen, Heinola

Koululaisten kirjoitukset palkitaan koulujen omissa juhlissa. Koululaisten kirjoitukset on ensin luettu opettajien toimesta, ja sen jälkeen parhaat on jatkolukenut kirjailija Eila Jaatinen palkittaviksi.

Valokuvauskilpailun kuvat kertovat tämän päivän Heinolasta

Valokuvauskilpailun avulla haluttiin rohkaista kaikenikäisiä heinolalaisia tutkimaan kaunista kotikaupunkiamme Heinolaa myös kameran objektiivin kautta, ikuistamaan tämän ajan Heinolaa. Kilpailun avulla haettiin vanhojen kuvakulmien lisäksi uusia.

Muutama vaatimus kuville asetettiin: kuvien tuli olla kilpailuaikana otettuja, niissä oli oltava nähtävissä ja tunnistettavissa Heinola, eikä kuvia saanut käsitellä millään tavalla. Kuvat saivat olla joko värillisiä tai mustavalkoisia.

Kuvien arvioinnin suorittivat lahtelaisen valokuvaaja Pentti Pitkälahden johdolla toimittajat Heini Hiltunen ja Sami Hannukka Itä-Häme-lehdestä, kameraseuran puheenjohtaja Kari Utti sekä Heinola-Seuran edustajana amanuenssi Sirpa Juuti kaupunginmuseosta.

Tuomaristo antoi kilpailusta seuraavan yleisarvion:

”Kisaan tuli kaikkiaan 115 eri kuvaa. Aihe "Minun Heinolani" oli raadin mielestä nähty liian usein turhan kapeasti. Casino, sillat ja virta nähtiin monessa kuvassa, kun taas lintutarha, Jyrää ja vesitorni loistivat poissaolollaan lähes kokonaan. Tuttuihinkin paikkoihin olisi kaivattu uutta näkökulmaa. Myös ihmisiä raati olisi suonut näkeävänsä kuvissa enemmän. Muutama sinäsä hieno kuva putosi sillä perusteella, että Heinola ei ollut kuvasta tunnistettavissa. Eri vuodenaikoja oli kuitenkin saatu mukaan kiitettävästi.”

Helmikuussa kaupunginmuseossa järjestettävään näyttelyyn raati valitsi yhteensä 36 kuvaa.

Onnistuneimmat otokset

Palkitun kolmikon kuvat erottuivat edukseen jo varhaisessa vaiheessa karsintaa tehdessä.

Kilpailun parhaat kuvaajat palkittiin kunniakirjalla, Heinola-Seuran lahjakortilla ja “Rakkaudesta Heinolaan” –postikorttikirjalla sekä Itä-Hämeen lautasella.

1. palkinto Janne Tarmio, Syksy tulee, Orimattila 
2. palkinto Hanna Inkinen, Valot ja varjot, Heinola
3. palkinto Pertti Pesonen, Kolme siltaa, Heinola

Kilpailuprojektien onnistumisesta kiitos

Kilpailutoimikunnat kiittävät kaikkia kilpailuihin osallistuneita niin kirjoittajia kuin valokuvaajiakin.

Kilpailut tuottivat arvokkaan kirjoitetun aineiston entisaikojen Heinolan elämänmenosta ja kuvia tämän päivän Heinolasta. Kilpailujen kirjoitukset ja kuvat säilytetään ja arkistoidaan tulevaan Heinolan kotiseutuarkistoon. Lisäksi Heinola-Seura ryhtyy seuran 25-vuotisjuhlavuonna 2010 toimittamaan saadusta aineistosta seuraavaa kotiseutukirjaa.

Heinola-Seura kiittää ammattitaitoisia ja tehokkaita kilpailujen arvioitsijoita, palkintoja lahjoittaneita Heinolan kaupunkia ja Itä-Häme-lehteä, sekä lehdistöä moninaisesta motivoinnista kilpailujen aikana.

Palkinnot jakoivat kaupungin järjestämässä itsenäisyyspäivän juhlassa kaupunginjohtaja Hannu Komonen ja Heinola-Seuran puheenjohtaja Kalevi Peltola.

Projekti jatkuu – ota pallo vastaan!

Koska kirjoituskilpailusta ja valokuvauskilpailusta saatu aineisto ei yksin riitä suunnitellun Minun Heinolani -kirjan tekemiseen, Heinola-Seura toivoo, että ne monet kirjoitukset, jotka jäivät kirjoittamatta tai lähettämättä kilpailuun, lähetettäisiin Heinola-Seuralle uuden kirjan tekemistä varten. Ensi keväänä toivomme jälkilähetyksiä osoitteella heinolaseura@phnet.fi.

Kalevi Peltola