Heinola-Seura ry

Toimintakertomus vuodelta  2017

”Heinola-Seura on jokaisen heinolalaisen asialla.”

”Paikalliskulttuuri ja kotiseutu hoitavat juuriamme. Elämme maailmassa, jossa erilaiset kulttuurit kohtaavat, elämäntavat yhtenäistyvät, ylikansallinen 'tajuntateollisuus' tunkee joka paikkaan. Tulevaisuuden haasteissa selviää parhaiten se, joka tietää, kuka on ja mistä on lähtöisin. Siksi kotiseudulla ja sen hyväksi tehtävällä työllä on tärkeä merkitys tulevaisuuden kannalta.”  Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen kotiseutuillan puheenvuorossaan Heinolan seurakunnan piispantarkastuksen yhteydessä.

YLEISTÄ
Vuosi 2017 oli Heinola-Seuran 32. toimintavuosi. Heinola-Seuran tehtävänä on siirtää heinolalaisuutta sukupolvelta toiselle. Heinola-Seura on perinteisellä ympärivuotisella toiminnallaan pitänyt yllä hyväksi koettua myönteistä Heinolan henkeä, vaalinut ja kunnioittanut 178 -vuotiaan kotikaupunkimme omia perinteitä ja juuria, toiminut vaikuttajana keskustelussa ajankohtaisista kaupunkikuvaa koskevissa asioissa yhteistyössä muun muassa Heinolan Kaupunkisydän ry:n kanssa.

     Heinola-Seura on toiminnallaan vahvistanut Heinolan kaupungin ja eri yhteisöjen Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden näkyvyyttä kaupungissa. Yhteistyötahoina ovat olleet Heinolan kaupunki, Heinolan seurakunta, Heinolan museotoimi, Heinolan kulttuuritoimi, Heinolan liikuntatoimi, Itä-Häme -lehti, Itä-Hämeen matkailuyhdistys ry, Heinolan Kaupunkisydän ry, Heinolan Taidemuseon Ystävät ry, Heinolan seudun senioriopettajat ry, Heinolan asukas- ja kyläyhdistykset, Heinolan Kameraseura, Lions Club Heinola/Sillat, yrittäjät…

HALLINTO
Seuran puheenjohtajana on toiminut Kalevi Peltola, johtokunnan jäseninä: Olavi Rainio, Anna Tiainen, Leevi Lyytikäinen, Pirkko Vartiainen, Terhi Pietiläinen, Sari Volanen, Anna Muhly ja Juha Tuukkanen. Joanna Vartiainen/Sihteeripalvelu Iibis on vastannut tilien hoidosta. Toimintaa tarkastivat Pertti Saleva ja Matti Halme, varalla Harri Antinranta.
Seuran johtokunta on kokoontunut 4 kertaa ja pöytäkirjoissa on 69 pykälää. Johtokunnalla on ollut jatkuva sähköpostiyhteys toiminnan päivittämisessä. Sillä on vähennetty johtokunnan kokouksia.

JÄSENET
Vuoden aikana seuraan liittyi 14 uutta jäsentä. Heinola-Seuralla on jäseniä yli 400. Jäsenmaksu on 10 euroa. Seuran jäsenistö muodostuu vanhemmista seurauskollisista, jotka kunnioittavat ja tukevat seuran työtä jäsenmaksuillaan.

TALOUS
Seuran talous on pysynyt vuosien aikana vakaalla pohjalla jäsenmaksutuloista, kirjojen myynnistä ja erilaisten tapahtumien myyntiaktiviteeteistä saaduilla tuloilla. Kolmannen postikorttikirjan toimittaminen on seuran seuraava suuri kuluhaaste.


YLEISET SÄÄNTÖMÄÄRÄISET KOKOUKSET

Kevätkokous pidettiin Kristiinakodin kerhohuonessa 30.3.2017. Kevätkokouksen puheenjohtajana toimi Pertti Saleva ja sihteerinä Kalevi Peltola. Kokouksen tärkeimpinä asioina olivat vuoden 2016 toimintakertomuksen ja tilien käsitteleminen, jotka molemmat hyväksyttiin kiitoksin.
     Heinola-Seuran kokousperinteisiin kuuluu, että kokouksien yhteydessä on myös kutsuttu kokousvieras. Tällä kertaa vieraan paikalla oli Launo Tuura, joka kokouksen jälkeen piti kiinnostavan esityksen aiheesta Missä ovat minun juureni?
     Launo Tuuran Pohjanmaalla, Isossakyrössä syntynyt isä oli aloittanut juuriensa etsimisen ja päässyt etsinnöissään 1400-luvulle, joten pojalla on ollut helppo jatkaa juuriensa täydentämistä.
     Tuuran äidin äiti oli sukuaan Möllerströmejä Raahen seudulta. Äidin isän suku taas oli Kuopion takaa – ja tietysti Väänäsiä. Ensimmäinen merkintä on vuodelta 1510.
     Launo itse syntyi Petsamossa, josta tuli lähtö evakkoon Pohjanmaalle. Monien muuttojen, opiskelun, työvuosien jälkeen Launo Tuura muutti perheineen Helsingistä Heinolaan kymmenen vuotta sitten.
     Esitys antoi innostavan virikkeen monille kokouksessa mukana olleille sukututkimuksen tärkeästä merkityksestä juuriensa löytämisessä.

Syyskokous järjestettiin Heinolan musiikkiopistossa 18.11.2017. Puhetta kokouksessa johti Asko Alho ja sihteerinä toimi Kalevi Peltola. Kokouksen alussa nautittiin Suomen itsenäisyyden juhlavuoden merkeissä täytekakkukahvit musiikkiopiston sinivalkoisin koristellussa aulassa. Koska juhlavuoden huippu, itsenäisyyspäivä oli lähellä, kokouksen ohjelmaan oli varattu musiikkiohjelmaa. Esiintyjinä olivat musiikkiopiston aikuislinjan opiskelijat.  
    Heinola-Seuran puheenjohtaja Kalevi Peltola toivotti kokousvieraat tervetulleiksi ja keri itsenäisyyden juhlavuoden vietosta Heinolassa. Juhlavuoden yleisteema Yhdessä  ja Kotiseutuliiton Rakkaudesta kotiseutuun, ovat innostaneet suomalaisia järjestämillään tuhansilla tilaisuuksilla osoittamaan sen, miten tärkeää maan itsenäisyys on. Sen arvo meidän ajassamme on korvaamaton.
    Peltola kertoi myös seuran omista tilaisuuksista, joilla se on ollut mukana juhlavuoden vietossa. Tärkeimmät olivat Isänmaallisten laulujen laulutilaisuus huhtikuussa WPK-talossa, Vanhan korjatun kaivon kiitosjuhla talkoolaisille, sekä juhlavuoden puiden istutukset Kirkkopuistoon ja Sinilähteen kirkon pihaan. Seuran Poppeli-projektin taimet olivat myös kysyttyjä eri tahojen juhlapuina. Kaikki 300 sataa tainta on myyty loppuun.   
     Puheenvuorossa nostettiin esille myös kotiseutukirjan Heinola 1918 ilmestyminen. Kokouksessa oli mukana yksi kirjan kirjoittajista, toimittaja Leena Kekkonen. Hän muistutti, että kirja kirjoitettiin Rakkaudesta kotiseutuun. Kaikki kirjan tekijät, Jukka Kulomaa, Leena Kekkonen ja Matti Aalto, ovat heinolalaissyntyisiä. Ehdotuksen kirjan kirjoittamisesta teki kaupungille kirjan työryhmä. 
     Kun oltiin kokoustamassa vanhassa harjoituskoulussa, Leena Kekkonen kertoi koulun pihapiirissä asuneesta silloisesta yliopettajasta Aino Lehtosesta, jonka tarkat muistiinpanot olivat yksi tärkeä lähde kirjan kirjoittamiselle ja siihen innostumiselle.  
     Kokouksessa hyväksyttiin sekä seuran toimintasuunnitelma että talousarvio vuodelle 2018.      
     Seuran johtokunnan puheenjohtajan valinnasta käytiin vaikea ja pitkä keskustelu. Kalevi Peltola on toiminut seuran riveissä vuodesta 1985 lähtien, johtokunnassa vuodesta 1987, varapuheenjohtajana 1997-2005 ja puheenjohtajana vuodesta 2006 lähtien. Koska keskustelussa ei löytynyt muuta ratkaisua, Kalevi Peltola valittiin yksimielisesti jatkamaan yhdistyksen puheenjohtajan tehtäviä. Seuran johtokunnan jäseninä jatkavat Olavi Rainio, Anna Tiainen, Sari Volanen, Leevi Lyytikäinen, Pirkko Vartiainen, Terhi Pietiläinen, Anna Muhly ja Juha Tuukkanen.    
     Kokouksen jälkeen Erkki Heiskanen kertoi Nynäisten kartanon vaiheista ja hänen vanhempiensa ja viiden lapsen asettumisesta kartanoon evakoiksi kesällä 1946. Erkki itse syntyi kartanoon tulon jälkeen. Esityksessään hän kertoi tarkkasilmäisen pojan muistoja ja havaintoja kartanon vaiheista ja ympäristön elämästä. Loppuosa muisteloista olikin ”sokkopoikien” 70-vuotista historiaa. Allin päivänä tammikuussa avataan Kadonnutta Heinolaa -teemalla sotasokeiden käsitöistä ja historiasta kertova näyttely Heinolan kaupunginmuseossa. ”Tunnen olevani suuresti etuoikeutettu, koska oman lapsuuteni rakkaat pihat ja polut ovat kävelymatkan päässä nykyistä kotiani.”
     Puheenvuoro herätti mielenkiintoisen keskustelun. Heinola-Seuran kunniajäsen Toini Laitinen muun muassa kertoi Jyränkölän tärkeästä osuudesta sotasokeiden elämässä Heinolassa.  
   Vireä keskustelu antoi uusia sisältöjä kerättävälle näyttelylle. Heinola-Seura ja Heinolan kaupunginmuseo ovat mukana näyttelyn järjestämisessä. Avajaiset ovat Allin päivänä 31.1.2018.


SEURAN VARSINAISTA TOIMINTAA JA MUKANAOLOA
ERILAISISSA YHTEISTYÖTAPAHTUMISSA

Retki matkamessuille 21.1.2017
Perinteisellä matkamessumatkalla Messukeskukseen oli mukana 66 henkilöä. Messumatkat ovat aina olleet suosittuja. Ne on tehty aina yhdessä Itä-Hämeen matkailuyhdistyksen kanssa.

Heinolan X Kotiseutupäivää, Allin päivää, vietettiin 31.1.2017.
Heinola-Seura aloitti itsenäisyyden juhlavuoden vieton Heinolassa omalla kotiseutupäivällä Allin päivänä. Juhlapäivään osallistui ennätysmäärä väkeä, joka kertoo siitä, että kymmenen vuotta vietetystä Allin päivästä on tullut käsite ja sen kautta haluamme korostaa oman kotikaupunkimme arvoa. Heinola on ansainnut oman kotiseutupäivänsä.

     Tällä kertaa Allin päivän juhlallisuuksien vieraana oli Helsinki-Seuran puheenjohtaja Martti Helminen. Hänen puheenvuoronsa pääkaupungista antoi uutta ulottuvuutta myös Heinolassa tehtävälle kotiseututyölle. ”Kiitoksia Heinola-Seuralle! Kaikki sujui Heinolassa vallan mainiosti, viihdyin erinomaisesti. Oli erittäin mielenkiintoista nähdä miten seura saa väen liikkeelle ja Allin päivänä on niin monipuolista ohjelmaa. Olin todella hämmästynyt kuinka paljon väkeä keräsi Heinola-Seuran tilaisuus keskellä päivää!” viestitti juhlavieras.
     Aamuaurinko lupasi kotiseutupäivälle aurinkoiset puitteet, kun Suomen sinivalkoiset liput ja kaupungin omat liput nousivat kaupungintalon salkoihin. Päivän pidetessä aurinko häipyi pilvien taa, muttei se haitannut juhlapäivän viettoa.

     Heinolan kotiseutupäivä alkoi aikanaan vuonna 2008 Allinpäivän kahvikutsuina Vanhassa pappilassa, jossa oli sellaista Alli Heinämaan ajan hohtoa ja tunnelmaa. Oli sen aikaiset kahvinisut ja tarjoilijat valkoisissa essuissaan.

     Vanha nimipäiväkutsujen tyyli on jatkunut. Tällä kertaa juhlapaikkana oli seurakuntakeskus, jossa on tilaa ja mahdollisuuksia viettää Heinolan kotiseutupäivää suuremmallakin joukolla. Tänä vuonna saavutettiin yleisöennätys. Kaikissa päivän juhlakohteissa kävi kotoheinolalaisia ja heidän vieraitaan runsaasti.

     Päivän päätapahtuma Allin päivän kotiseutujuhla aloitettiin tutulla Hämäläisten laululla. Laulun jälkeen Heinola-Seuran puheenjohtaja Kalevi Peltola kohotti vielä laulun tunnelmaa kertomalla pientä historiaa laululle.  ”Maakuntalaulut kuvastavat jokaisen maakunnan luonnon kauneutta ja asukkaiden sitkeyttä ja ahkeruutta. Niissä korostetaan työn tärkeyttä ja maaperän karuutta, mutta silti ylpeyttä omasta Suomen kolkastaan.

Vietämme Heinolan kotiseutupäivää, jotta me ainakin kerran vuodessa muistuttaisimme toinen toisillemme, kuinka kauniissa ja viihtyisässä kotikaupungissa me saamme elää ja missä me voimme antaa nuorillemme juuret ja siivet elämään. Olemme aloittamassa Allin päivän viettoa jo kymmenennen kerran, jolla on suuri arvo. Päivän vietto on saanut vuosien aikana sille kuuluvan arvostuksen keskitalven juhlapäivänä Heinolassa. Olemme aloittelemassa Suomessa myös tärkeää itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuotta. Heinola-Seura haluaa olla mukana itsenäisyyden juhlavuodessa monin tavoin.”

     Kaupungin tervehdyksen juhlaan toi sivistystoimenjohtaja Pirjo Hepo-oja. Hän oli mukana Allin päivän vieton alkusuunnitelmia tehtäessä vuoden 2008 alussa.
Pirjo Hepo-oja muistutti puheenvuorossaan opettaja Alli Heinämaan merkitystä oman aikansa voimahahmona Heinolassa, joka vaativan työnsä lisäksi teki tarmokkaasti työtä kaupungin eri aloilla. Hän oli kaupunginvaltuustossa, kirkkovaltuustossa, kylpylän johtajana, kaikkinainen sosiaalinen työ oli hänen sydäntään lähellä. Kaiken tämän lisäksi hän keräsi yli kaksituhatta entisaikojen valokuvaa ja erilaista vanhaa aineistoa tulevan museon käyttöön. Hänen unelmansa oli museon saaminen Heinolaan. Tämä unelma toteutui vuonna 1964. Allin aloittama kotiseututyö on korvaamaton. Kotiseutupäivän vietto Allin päivänä on oikeaan osunut.
     Seurakunnan tervehdyksen esitti kirkkoherra Simo-Pekka Rantala kiittäen Heinola-Seuraa monipuolisesta työstä ja yhteistyöstä seurakunnan kanssa. Seurakunta on saanut antaa tilat Allin päivän päätapahtumalle ja saanut olla mukana luomassa perinteitä päivän vietolle. Rantala kertoi myös maailmanlaajuisesta uskonpuhdistuksen 500-vuotisesta merkkivuodesta, jota Suomessa vietetään yhteydessä itsenäisyyden 100-vuotisjuhliin.

     Seurakunnan musiikkitervehdyksen toivat kanttori Ursula Hynninen, laulu, ja Eero Kettunen, piano. Hynninen aloitti työn Heinolan seurakunnan kanttorina vuoden alussa ja jatkaa näin Kettusen työtä. Hän on myös paluumuuttaja: hänen elämänsä alkutaival liittyi Lusin kouluun, jossa hänen isänsä Jorma Hynninen oli opettajana.

     Juhlan vieraaksi oli saapunut Helsinki-Seuran puheenjohtaja Martti Helminen. Puheenvuoronsa aluksi hän kertoi lapsuuden muistojaan Heinolasta, miten he matkatessaan kesäisin Mäntyharjulle pysähtyivät aina Heinolan torille ja Oululaisen kahvilaan. Ja muitakin muistoja oli.

     Martti Helminen kertoi värikkäästi seuransa työstä, retkistä, juhlista, vaikuttamisesta Helsingin kaupunkikuvan kehittämiseksi, mutta myöskin kotiseututyön vaikeuksista. Kun on suuri kaupunki, työsarkaa riittää. Helsinki on pääkaupunki, se antaa myös vaateen seuran toiminnan laadulle. Vuosituhannen vaihduttua seuran toiminnassa ovat keskeisesti olleet esillä Helsingin historiaa käsittelevät luentosarjat ja julkaisut sekä Helsingin kaupunkikulttuuriin, rakennussuojeluun ja kaupunkisuunnitteluun liittyvät kysymykset. Erityistä huolta seura on kantanut Helsingin rantojen ottamisesta rakentamiskäyttöön.

     Helsinki-Seuran aloitteesta on jo yli 50 vuotta vietetty 12.6. kaikkien helsinkiläisten yhteistä Helsinki-päivää, jolloin nautitaan Helsingistä.

     Puheenvuoron jälkeen Kalevi Peltola totesi, että Helmisen esitys loi myös pienoisia paineita oman seuran työlle. Kuitenkin kotiseutuyhdistyksien toiminnat ovat valintoja. Jokaisella paikkakunnalla on omat lähtökohdat ja mahdollisuudet kotiseututyön tavoitteiden toteuttamiselle. Kotiseututyötä pienessä kaupungissa tehdään paljolti tunteella. Se on talkooperäistä, kuitenkin laaja-alaista, sitoutumista, ajan antamista, yhteistyötä eri yhteisöjen kanssa. Se on samalla erittäin palkitsevaa, kun se on yhteisöllistä.

     Heinola-Seura on jakanut Kotiseutuliiton myöntämiä Kotiseututyön ansiomerkkejä vuodesta 2008 alkaen 24 kappaletta.
     Ensimmäiseksi tässä juhlassa ripustettiin Anja Mastosalon kaulaan hopeainen merkki ketjulla. Anja Mastosalo tunnetaan Heinolassa kansanomaisena seurakunnan palvelijana. Hän on palvellut ei vain seurakunnan puitteissa, vaan hän on uskaliaasti toiminut erilaisissa yhdistyksissä ja tehnyt työtänsä tunnetuksi ihmisten arjessa. Myös Heinola-Seuran toiminta on Anja Mastosalolle ollut läheistä. Kesällä 2007 hän sai heinolalaisilta kunniakkaan Unikeko-tittelin järjestyksessä 13. Anja Mastosalo on ollut joka kerta Allin päivän pääjuhlassa ja päättänyt puheenvuorollaan juhlan, jota Heinola-Seura erikoisesti arvostaa.

     Hopeaisen ansiomerkin sai Heinola-Seuran pitkäaikainen johtokunnan varapuheenjohtaja Olavi Rainio. Hän on perusheinolalainen, jonka näkee jokaisessa vapaaehtoistapahtumassa. Tällä hetkellä hän on setlementti Jyränkölän vapaaehtoistyöntekijänä. Samalla asenteella hän on toiminut myös Heinola-Seurassa. 

     Paluumuuttaja Pekka Rusila oli kolmas ansiomerkin saaja. Hän saapui Heinolaan yli kymmenen vuotta sitten. Hän oli kiertänyt SOK:n palveluksessa erilaisissa esimiestehtävissä ympäri Suomea. Rusila tuli Heinolaan mukanaan moninainen määrä kokemuksia ja kehittämisideoita jaettavaksi syntymäkaupungilleen Heinolalle.
Hän liittyi heti myös Heinola-Seuraan ja on ollut aktiivisesti mukana, myös seuran johtokunnassa ja kirjatoimikunnassa. Hänet on valittu Heinolan unikeoksi vuonna 2008.
Kymmenessä vuodessa Rusilan aktiivinen toiminta Heinolassa on saanut sadat ihmiset toimimaan kotikaupunkinsa hyväksi perustamiensa projektien kautta.

     Heinolan III kotiseutupäivänä tammikuussa 2010 julistettiin sanoituskilpailu Heinolan kotiseutulaulun saamiseksi heinolalaisiin tilaisuuksiin Hämäläisten laulun rinnalle. Tavoitteena oli saada nykyaikaan sijoittuva teksti, joka sitten sävellettäisiin yhteislauluksi sopivalla melodialla.

     Kilpailun parhaaksi runoksi valittiin Tuulikki Ihalaisen runo Heinolan maa. Sävelasun tunnelmalliselle runolle antoi Jari Kovalainen. Säveltäjä itse laulatti juhlavieraita jo tutuksi tulleella laululla.

     Juhlan päätössanat esitti Anja Mastosalo. Hän kiitti Heinola-Seuraa saamastaan huomiosta, että myöskin seuraa monipuolisesta toiminnasta. Hän kertoi oman tarinansa tulostaan Heinolaan, miten on viihtynyt Heinolan järvisessä maisemassa. Puheenvuoronsa lopussa hän kertoi seurakunnan Reformaatiovuoden merkityksestä.
     Seuran puheenjohtaja kiitti esiintyjiä, mukana olleita hienosta juhlasta, runsaasta yleisöstä, hyvistä Helsinki-terveisistä, hyvästä yhteistyöstä vuosien aikana kaupungin ja seurakunnan kanssa.

     Juhla huipentui koskettavaan lauluesitykseen Täällä Pohjantähden alla, esittäjinä Amanj Amirnia, laulu, ja Sirkka Suomi, harmonikka.  Reilu vuosi sitten saapui Suomeen runsaasti turvapaikanhakijoita heidän lähtömaidensa turvallisuustilanteen heikennyttyä. Yksi saapuneista oli nuori iranilainen mies, Amanj Amirnia. Nyt hän oli päättämässä suomenkielisellä laulullaan Allin päivän juhlaa Heinolan kotiseutupäivänä. ”Ystävät ovat auttaneet minua sopeutumaan ja pyrkimään kohti unelmaani”.
     Allin päivän juhla oli vasta alkua päivälle. Päivät muut tapahtumat odottivat yleisöä tilaisuuksiinsa.

     Vaaramaisemista Heinolaan saapuneen taiteilija Kaarina Karjalaisen ateljee oli jälleen avoinna Allin päivän kunniaksi. Kävijöitä oli runsaasti ja taiteilija oli iloinen yleisön suuresta huomiosta. ”Tuotantoani on hallinnut kaksi pääteemaa, suo vuodesta 1975 lähtien ja metsä 1980-luvulta saakka. Lukuisissa näyttelyissäni pyrin ottamaan kantaa alkuperäisen suo- ja metsäluonnon puolesta. Viime aikoina olen lähestynyt töilläni myös nykyisen kotikaupunkini Heinolan maisemaa.”
     Heinolan muinaispukujen esittely oli jälleen suosittu valtuustosalin ala-aulassa.          Orvokki Rosberg esitteli asiantuntemuksellaan mieliaihettaan. Heinolan muinaispukuharrastuneisuuden herääminen 1980-luvulla sai valtakunnallistakin huomiota. Muutamat asiasta innostuneet henkilöt aloittivat pitkäjänteisen suururakan Heinolassa, muinaispukukokoelman valmistamisen. Riitta Lavoniuksen valmistama rekonstruktio Maskun puvusta valmistui 1985 Kalevalan 150-juhlavuoden näyttelyä varten.
     Kaupunginkirjastossa oli perinteisesti esillä ”Tunnetko Heinolaa? -kilpailu. Esillä oli kuusi valokuvaa eri puolilta Heinolaa. Kuvat oli otettu totutusta tavasta poiketen vieraasta kuvakulmasta. Kuvakilpailu antoi mielenkiintoisen keskustelufoorumin kuvien äärellä.

     Neljäs ”Kadonnutta Heinolaa” -valokuvanäyttely avattiin Heinolan kaupunginmuseossa Allin päivän päätteeksi. Tämän kertaisen näyttelyn kuvat oli koottu Pentti Pitkälahden runsaasta tuotannosta vuosilta 1960-1980.

     Avajaisten alussa museonjohtaja Terhi Pietiläinen toivotti runsaan avajaisyleisön tervetulleeksi ja kertoi valokuvan merkityksestä museotyössä.

     Varsinaisen avauksen suoritti Heinola-Seuran puheenjohtaja Kalevi Peltola.
”Valokuvalla on tärkeä tehtävä paikkakunnan perinteen tallentamisessa ja vaalimisessa. Valokuva jos mikään on historian säilyttäjä. Se tallentaa ajan ja paikan. Siksi haluamme jakaa vanhat valokuvamuistot Heinolasta näiden näyttelyiden kautta meidän kaikkien nähtäville. Näyttelyt ovat olleet kuvamatkoja kotiseutumme Heinolan menneisiin vuosiin.

Heinolan historian vahvuutena ovat vanhat valokuvat, jotka kertovat siitä, että valokuvaharrastuksella on paikkakunnalla pitkät perinteet. Jo 1950– ja 1970-luvuilla opettaja Alli Heinämaa keräsi Heinolasta ja ympäristöstä yli kaksituhatta vanhaa valokuvaa ja järjesti ne kaupungin arvostetuksi valokuvakokoelmaksi.

Valokuvauksen harrastajia on paikkakunnalla ollut jo 1800-luvun lopulta alkaen. Kun vuonna 2009 ilmestyi Heinolan kaupungin 170-vuotisjuhlavuonna postikorttikirja Rakkaudesta Heinolaan, sen kokoelman harvinaisuutena oli postikortti vuodelta 1899.

Suunnitelmallinen ajan ja arjen kuvien dokumentointi olisi mielestäni tärkeää. Kuvattavia kohteita tulisi pohtia myös tulevaisuuden näkökulmasta. Tällainen dokumentointi voisi olla kaupungin tehtävä, museon tehtävä, Kameraseuran tehtävä, meidän kaikkien tehtävä.

Nyt esillä oleva uusi näyttely esittelee Heinolassa syntyneen valokuvaaja Pentti Pitkälahden valokuvia vuosilta 1960-1980.”
Allin päivän rääppiäiset 14.2.2017
Allin päivän vietto jatkuu joka vuosi Ystävänpäivän kahvitilaisuutena Kristiinakodissa. Kristiinakoti on säätiön omistama 42 palveluasunnon palvelutalo, jota Alli Heinämaakin oli aikanaan puuhaamassa. Kristiinakodissa monet heinolalaiset järjestöt kokoontuvat sen kerhohuoneeseen omiin tilaisuuksiinsa. Samalla järjestöt ovat sitoutuneet omilla tahoillaan tuomaan kodin asukkaille vuorokuukausittain virkistävää oheisohjelmaa.
Heinola-Seuran kuukausi on helmikuu ja ystävänpäiväkutsut. Tälläkin kertaa vietettiin ohjelmallinen päivähetki yhteislauluineen. Anna Muhly kertoi ystävänpäivän vietosta Yhdysvalloissa. Leevi Lyytikäinen viihdytti sahan soitolla. Itsenäisyyden juhlavuosi sai oman huomionsa juhlahetkessä. ”Tulkaa pian uudestaan!” kertoo tilaisuuden suosiosta.

Retki kevätmessuille 8.4.2017
Perinteinen retki kevätmessuille Messukeskukseen järjestettiin yhdessä Itä-Hämeen matkailuyhdistyksen kanssa. Retkeen osallistui kaksi bussillista retkeläisiä Itä-Hämeestä. Messujen yleiskoristelualueen teema Täällä Pohjantähden alla peilasi satavuotiaan Suomen sielunmaisemaa. Upea istutusalue esitteli suomalaisen perinnemaiseman: koivikot, sinivalkoiset vuokkometsät, vesistöt, kielon tuoksun sekä suomalaisen hentoisen värimaailman. Retken tuliaisina olivat erilaiset siemenet ja sipulit. Messujen jälkeen alkaa aina voimakas kevään odotus.

Heinola-Seura osallistui Vuoden kotiseutuyhdistys –kilpailuun huhtikuussa
Vuosittain Suomen kotiseutuliitto järjestää Suomen kotiseutuyhdistyksille kilpailun, jolla haetaan vuoden kotiseutuyhdistystä. Heinola-Seura osallistui kilpailuun jo kolmannen kerran vuoden 2016 toimintakertomuksellaan ja siihen liitetyllä CD –levyllä sen kotisivuista.

”Soi laulu Suomen vapahan” Isänmaallisten laulujen ilta 12.3.2017
Isänmaallisten laulujen yhteislaulutilaisuus kokosi WPK-talon täyden salin laulamaan ja muistelemaan laulujen kautta maamme vaiheita kohti itsenäisyyttä ja sen jälkeisiä aikoja. Kouluissa opitut laulut nostattivat mielen herkistymään ja iloitsemaan siitä, että laulut ovat kulkeneet mukana vuosien saatossa. Tilaisuudessa mukana olleet tiesivät mitä merkitsee kotimaa Suomi ja sen itsenäisyys. Se todistettiin WPK-talon kuulimon puolentoista tunnin laululla: Soi laulu Suomen vapahan, soi ajast´ aikahan! Tilaisuus liittyi Suomen 100-vuotisjuhlallisuuksiin Heinolassa.
     Yhteislauluja säesti Musiikinystävien puhallinorkesteri Markus Ihajoen johdolla ja Eero Kettunen, piano. Laulun johtajana toimi Seppo Hokkanen. Juontajan tehtävät hoiti Kalevi Peltola.
     Järjestäjille esitettiin toivomus, että tällaisia tilaisuuksia pitäisi järjestää useamminkin. Vanhat koululaulut esimerkiksi virkistäisivät mieltä ja antaisivat mieluisan musiikkimatkan vuosien taa.
     Tilaisuuden järjestivät Heinola-Seura, Heinolan musiikinystävien puhallinorkesteri ja Heinolan seudun Senioriopettajat.

Kesän avaus – Heinolan kansallinen kaupunkipuisto 15 vuotta 6.5.2017
Kesän avausta Heinolan torilla vietettiin lämminhenkisen ja kotoisen tunnelman vallitessa. Viime kesänä valittu kaupungin slougan Pieni kaupunki - iso elämä - oli läsnä. Tori oli jo kesäisen kuhiseva. Lisäpotkua kesän avaukselle antoi tällä kertaa odotettu Heinolan Heilin valinta monien taukovuosien jälkeen kaupungin pr-tehtäviin. Ohjelmalavalle nousi kesällä 18 vuotta täyttävä lukiolainen Inna Suoknuuti Heinolan Heilinä 2017 Ria Lampisen suunnittelemassa kesähenkisessä virka-asussa. Kaunishymyisenä ja heinolalaisen nuorison hyvänä edustajana Inna sai heti toriyleisön kannustavat ihailut.

Kesän avauksessa juhlittiin myös Heinolan kansallisen kaupunkipuiston 15-vuotisjuhlavuotta. Ympäristöneuvos Jukka-Pekka Flander ympäristöministeriöstä sanoi puheenvuorossaan, että Heinola oli kaukaa viisas lähtiessään ensimmäisten joukossa hakemaan kansallinen kaupunkipuisto -nimitystä. Heinola sai toisena kaupunkina Hämeenlinnan jälkeen tämän todella kaupungin imagoa korostavan arvostuksen vuonna 2002.

Kaupungin tervehdyksen kesänavaukseen tuonut kaupunginjohtaja Jussi Teittinen muistutti hiljattain tehdystä asukastyytyväisyystutkimuksesta, jossa Heinola menestyi hyvin. Teittisen mukaan luonnonläheisyys ja asumisen helppous ovat varmasti jatkossakin Heinolan valtteja.

Toritilaisuuden jälkeen alkoi kaupunkipuisto -kävely, jossa tutustuttiin keskustan tärkeisiin kaupunkipuistokohteisiin. Heinola-Seuran puheenjohtajakin sai olla eräitten kohteiden oppaana.

Kylvön siunaus Lusissa 10.5.2017
Tapahtuma saa vuodesta toiseen Kylvön siunaus -perinnettä kunnioittavat ja mullan tuoksuun tykästyneet liikkeelle. Paikalla oli tälläkin kertaa lusilaisten lisäksi mukana myös vieraita naapurikylistä ja keskustan ruutukaavalta. Heinola-Seuran edustus on myös vuosittain mukana tapahtumassa vahvistamassa lusilaisten jokavuotista keväistä perinteen siirtämistä sukupolvelta toiselle. Lisäksi tapahtumassa ovat mukana Lusin koulun oppilaat ja Kyllikki-palvelupäivän osanottajat.

Kylvön jälkeen Ahti Peltonen kertoi, miten ympärillä olevilla pelloilla on maanviljelystä harjoitettu jo 1400-luvulta lähtien. Veijo Sipilä kertoi puolestaan kylvövakkansa historiaa. Käsinkylvön tästä kylvövakasta suorittivat alkuvuosina vuoroin ”kylän vanhimmat” Veikko Mäkelä ja Aate Marttunen. Sitten kylvövastuu siirtyi nuoremman sukupolven edustajalle Tauno Niemelle. Keväällä 2010 kylvövuoro siirtyi minulle, kertoi Veijo, joka edelleen jatkaa vastuullista tehtävää.

Heinola-Seuran puheenjohtaja Kalevi Peltola kiitospuheenvuorossaan kohdisti erikoiskiitokset Lusin kyläyhdistykselle, joka viime syksynä Valtakunnallisten Lokaalipäivien retkipäivän yhteydessä järjesti vieraille oheisohjelmaa Lusissa. Lokaalipäivät järjestettiin Raahen jälkeen Heinolassa. Tänä syksynä tapahtuma on Leppävirralla. Seuran johtokunnan jäsen Anna Tiainen kertoi kahvivieraita miellyttäneen tarinan.

Uusia ylioppilaita muistettiin 3.6.2017
Kesäkuun 3. päivänä sai valkolakin Heinolan lukiosta 63 ylioppilasta. Heinola-Seura onnitteli kotikaupungin uusia ylioppilaita postikorttikirjallaan ”Terveisiä Heinolasta! Historia elää postikorteissa”.
Kirjan alkulehdillä oli onnittelukortti ja viesti: ”Juuret ja siivet Heinolasta!” Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden 2017 ylioppilasta onnittelee Heinola-Seura ry”

Suvivirsi avasi neljännen kerran Heinolan kesän 3.6.2017
Juhlavuoden puun istuttaminen
Heinola-Seuran ja seurakunnan järjestämällä suvivirsitilaisuudella on jo perinteitä. Neljäs tilaisuus kokosi koleasta säästä huolimatta koulujen päättäjäispäivänä kolmisen sataa heinolalaista suureen suvivirsikuoroon Kirkkopuistoon.

Tilaisuuden alussa Heinolan musiikinystävien puhallinyhtye soitti Taneli Kuusiston Suomalaisen rukouksen.

Heinola-Seuran puheenjohtaja Kalevi Peltola muistutti puheenvuoronsa alussa, että sama virsi aloitti myös Helatorstaina kunnioitetun presidenttimme Mauno Koiviston ikimuistettavan siunaustilaisuuden Suurkirkossa, Cantores minores -kuoron esittämänä ja heinolalaisen runoilijan Uuno Kailaan kirjoittamin sanoin. Näin me heinolalaisetkin saimme olla mukana tuossa koko kansaa koskettavassa surujuhlassa. Tämän runon Kailas kirjoitti vuoden 1930 itsenäisyyspäiväksi, kolmea vuotta ennen kuolemaansa.
Peltola kertoi suvivirren murheellistakin taustahistoriaa ja miten virrestä on tullut suosituin kesävirsi sekä Suomessa että Ruotsissa. Suvivirttä on laulettu Suomessa vuodesta 1701 alkaen.
Lauletun suvivirren jälkeen istutettiin Suomen itsenäisyyden juhlavuoden puuna Kyynelkoivu Kirkkopuistoon. Se on rauduskoivun leveälatvainen ja riippaoksainen lajike. Puun istutuksella kunnioitettiin myös Heinolan ensimmäisen puiston perustajaa pastori John Svinhufvudia. Hän loi alun Heinolan puistokulttuurille perustamalla Kirkkopuiston vuonna 1852 ja samalla hän loi alun tulevalle Heinolan kansalliselle kaupunkipuistolle, jonka 15-vuotisjuhlavuotta vietetään myös tänä vuonna.
Ennen puun istuttamista Kari-Paavo Kokki kertoi Svinhufvudien sukuhistoriaa, joka ulottuu myös tälle seudulle monien sukupolvien ajalle.

Kesäasukastapahtumaa vietettiin torilla 8.7.2017
Heinolalle kesäasukkaat ja -vieraat ovat tuiki tärkeitä, siksi yksi kesän juhlatapahtuma on molemminpuolista sosiaalista kanssakäymistä. Tämänkin kesän torihetkeen oli kokoontunut sekä kesäasukkaita että paikallisia tutustumaan jopa kansainvälisiin kesän viettäjiin.
Tilaisuuden olivat järjestäneet Heinolan Kaupunkisydän ry, Heinolan kaupunki, Heinolan Yrittåjät ja Heinola-Seura ry.
Kaupunkisydämen puheenjohtaja Irja Mällönen-Valkeinen tervetulopuheenvuorossaan kertoi Heinolan palveluista ja siitä, miten Heinola kesäisellä ohjelmatarjonnallaan haluaa ilahduttaa ja viihdyttää myös kesävieraita.
Kaupunginhallituksen uusi puheenjohtaja Kirsi Lehtimäki iloitsi kesän tulosta Heinolaan ja kiitteli vieraita siitä, että tulitte paikalle tapaamaan meitä. Toivottavasti viivytte pitkään Heinolassa. Heinola on luksuslähiö ja Päijät-Hämeen kesäkulttuurikaupunki.

Heinola-Seuran puheenjohtaja kertoi kesävieraille Heinolan vanhimmasta perinteestä ja sen vaalimisesta, nimittäin unikeonpäivän vietosta ja unikeon tämän päivän valinnoista. Ensimmäinen unikeko Heinolaan on valittu 1898 ja hän oli köyhäin lääkäri Alfred Montimer Nykopp.§

Päijänne-risteily Lahti-Heinola 26.7.2017
Risteilyllä Suomi on parhaimmillaan, todettiin laivan kannella. Monia samanlaisia iloisia huomioita tuli risteilyn aikana.

Valmiiksi räätälöity risteilymatka tarjoaa erikoisesti senioriväelle helpon mahdollisuuden lähteä nauttimaan Suomen suvesta vetten päälle joka kesä.

Jokakesäinen Heinola-Seuran järjestämä Kahden kanavan risteily Lahdesta Heinolaan järjestettiin jo kuudennen kerran. Heinolalaisten suosima ja toivoma yhteisretkeily on osoittautunut onnistuneeksi seuran tarjoamaksi toiminnaksi. Risteily Lahdesta Heinolaan on vaihtoehtona hyvä ratkaisu, linja-autokuljetus Lahden satamaan ja sitten laivaan nauttimaan risteilyn näkymistä ja laivan palveluista.
Kohta risteilyn alussa laivan kapteeni Kari Suomalainen toivotti risteilyvieraat tervetulleeksi ja lupasi, että lähdemme nyt ehkä Suomen kauneimmalle risteilylle. Kolmen upean järven ja kahden kanavan risteily antaa mukanaolijoille ei vain suomalaista järvimaisemaa parhaimmillaan, vaan myös jännitystä kanavia ohittaessa. Kapteeni Suomalainen on seilannut näissä maisemissa 40 kesää. Maisemien lisäksi hehkui reitin historia Suomalaisen juonnoissa ja antoi matkustajille kiitollisen maaperän tutustua vesistönäkymien ja alueiden elämään ja historiaan.
Risteilyn kokemusta lisäsi myös tulo Heinolaan vesitse. Vihreän ja vehmaan kotikaupungin arvostus lisääntyy myös vesiltä käsin, jonka toteamiseen ei tule usein mahdollisuutta.
Laivan ovet avautuivat. Tervetuloa Heinolaan! Mikä yllätys kohtasi kotirantaan tulijoita. Satamassa odotti vastaanottajat: Heinolan Heili Inna Suoknuuti ja Lääninkivalteri Aschan alias Pekka Laitinen joukkoineen.  Unohtumaton kotiintulo. Kyllä me heinolalaisetkin osaamme huolehtia matkailijoista. Piti käydä risteilyllä, jotta sai kokea tuon sydämellisen kotiin paluun.

Unikeonpäivän aamutapahtuma 27.7.2017
Itsenäisyyden juhlavuoden unikekokasteen Kymessä sai Heinolan kaupungin tapahtumatuottaja Velkki Mykrä. Hän on uuden ajan unikekosarjassa 23. tittelin saaja. Unikekonimitys on Heinolan vanhin arvonimi.
Yleisö sai ennakkoon ehdottaa vuoden unikekoa. Velkki Mykrää ehdottaneiden perusteluissa oli mahdollista valittavaa unikekoa kuvaavia mielikuvia monia:
”Heinolan tapahtumien työmyyrä jo vuosien ajan, joka ei valokeilassa paistattele. Vuosikausien merkittävä kulttuurityön tekijä kaupungissa. Aktiivinen kulttuurin ylläpitäjä. Velkki on Heinolan tapahtumatuotannon väsymätön toteemi.”
Satapäisen jännittävän yleisön katseiden alla tuleva unikeko saatettiin Kymen aaltoihin. Tuntemattomana hänet kellistettiin vilpoisiin vesiin, mutta kavutessaan virrasta melkein Aatamin asussa todettiin, että meidän kaikkien tuntema Velkkihän se on.
Monien onnitteluhuutojen ja henkilökohtaisten tervehdysten saattelemana siirtyi kastettu unikeko pukeutumaan unikeon siniseen rooliasuun.
Lahden radio oli myös paikalla aamutapahtumassa moneenkin otteeseen ja näin tieto Heinolan unikeonpäivän tapahtumasta ja unikeon valinnasta kiiri eetteriin. Esimerkiksi tieto siitä, että valittu unikeko on jo 23. uuden ajan unikeko. Heinolaan vuonna 1891 perustettu kylpylä aloitti hoitovieraiden iloksi unikeonpäivän vieton kansainväliseen tapaan 1897. Vuonna 1898 sai ensimmäinen unikeko kasteen ja nimensä Heinolan historiaan sen ensimmäisenä unikekona. Hän oli nimeltään Alfred Mortimer Nykopp, ammatiltaan köyhien lääkäri. Hänen jälkeensä kylpylässä valittujen nimiä ei paikkaseudun historia ole tallentanut. Kylpylän toiminta päättyi sotiin.
Vuonna 1995, Heinola-Seuran 10-vuotisjuhlavuonna, herätettiin 50 vuoden tauon  jälkeen hieno perinne henkiin.
Perinteen mukaan unikeon virallinen ohjelma jatkui punaisen vuoden 1951 mallisen Bedfordin lavalla vahdin vaihto-ohjelmalla. Virasta luopuva edellinen unikeko Irja Mällönen-Valkeinen kertoili omia kokemuksiaan unikekovuodesta ja luovutti unikeon lisävarusteet, unimyssyn ja unikeon kilven, kastetulle uudelle unikeolle Velkki Mykrälle. Haastattelijana toiminut Heinola-Seuran puheenjohtaja Kalevi Peltola antoi vanhalle unikeolle kiitokseksi kuluneesta unikekovuodesta Heinola lippiksen ja aamun aikana tehdyn saunavihdan.
Uuden unikeon haastattelussa tuli ilmi, että Velkki Mykrä on torilla kasvanut. Kun häneltä kysyttiin mitä se merkitsee, kertoi Velkki, että kun hänen vanhempansa olivat torimyyjiä, hänen päiväkotinsa oli torilla. Sitten kun hän oppi lukemaan ja laskemaan, hän toimi jo myyjänä tunnetun isänsä Veikko Mykrän toripisteessä.
Vuonna 1991 Velkki tuli kulttuuritoimistoon kesätyöntekijäksi. Ensimmäinen tehtävä oli paikoitusalueen hoito Jyrää-tapahtumassa. Vakipaikka tuli myöhemmin ja tällä hetkellä hän vastaa kaupungin tapahtumien tuottamisesta. Vuodesta 2001 toiminut kesäteatteri on työn suhteen ja ajan suhteen vuosikalenterissa tärkein tehtävä.
Velkki Mykrä luovana kulttuurityön tekijänä on aloittelemassa uutta kylpyläajan projektia. Sen pitäisi toteutua syyskuussa. Näin Unikeonpäivän vietto saa tähän asti ainoana perinteenä kylpyläajasta tervetulleen kumppanin vuosikalenteriin.
- Perinteitä on aina mukava kunnioittaa, lopetti unikeko haastattelun.
Ohjelma jatkui perinteisellä tikkakilpailulla unikeot vastaan yleisö. Sen voitti tällä kertaa unikeot. Uuden unikeon ensimmäinen heitto 28 pistettä antoi hienon alun kisalle.
Tapahtuman jälkeen perinteen mukaan unikeko lähti torille näyttäytymään ja kertomaan toriyleisölle unikekovalinnasta. Mansikkatuokkosen kera tapailtiin toriyleisöä ja jaettiin makoisia mansikoita. Torilla tavattiin myös vuoden 2001 unikeko entinen kaupunginjohtaja Hannu Komonen.
Jokaisen unikeon vuosi on erilainen. Velkki tulee tekemään vuodesta oman näköisensä ja varmasti monipuolisen toimintavuoden.

Kotiseutuliiton vuosikokous Jyväskylässä 11.8.2017
Jyväskylän Valtakunnalliset kotiseutupäivät olivat osa Kotiseutuliiton Suomi 100 -juhlavuoden Rakkaudesta kotiseutuun -ohjelmakokonaisuutta sekä Jyväskylän kaupungin itsenäisyyden juhlavuoden päätapahtuma.
Kotiseutuliiton tärkeä vuosikokous on päivien aikana, niin nytkin. Kokoukseen osallistui seuran puheenjohtaja. Vuosikokous antaa monipuolisen yleiskuvan siitä, millaista erilaista toimintaa on eri puolilla Suomea sen kotiseutuyhdistyksissä. Kilpailujen voittajien toimintaesittelyt antavat myös virikkeitä oman seuran toimintaan.

Kalamarkkinat 19. kerran 12.-13.8.2017
Eri puolilta Suomea tulevat kalatuotteiden myyjät tulevat mielellään Heinolan kalamarkkinoille Kymen kauniiseen vesimaisemaan. Suurin osa myyjistä on ollut useita kertoja kalamarkkinoilla, useat lähes joka kerta.

Markkinat järjestävä LC Heinola Sillat on onnistunut luomaan markkinoille hyvän konseptin ja hyvän markkinarenkaan, joka takaa sekä myyjille että yleisölle mieluisan kokemuksen markkinoista. Hyvä oheisohjelma ja tavallista runsaampi kalatuotetarjonta ilahduttaa tuhansia markkinoilla kävijöitä.

Tällä kertaa järjestäjien pienenä pelkona oli viime aikojen luonnon oikuttelu, jopa ennakkopelottelu suuremmistakin myllerryksistä. Onneksi sadan kilometrin vauhdilla kiitänyt lauantai-illan myrsky hipaisi vain lempeästi Heinolaa, joskin sunnuntain sään vaihtelu teki monen myyjän tiliin huomattavan loven.

Markku Rengon alkufanfaarien jälkeen lauantain markkinat alkoivat elää ohjelmallaan. LC Heinola/Sillat presidentti Juha Savolainen lausui aluksi tervehdyssanat, jonka jälkeen varapiirikuvernööri Matti Kirves nousi ohjelmalavalle ja suoritti varsinaisen markkinoiden avauksen. Hän toivotti myös puolestaan markkinaväen tervetulleeksi markkinoille kalakaupoille ja keräämään varoja yhteiseen pottiin jaettavaksi hyväntekeväisyyteen Heinolassa. Paluumuuttaja Matti Kirves kertoi ilahtuneena kokeneensa suuren muutoksen Heinolassa vuosikymmenien jälkeen muualla työuransa tehneenä. Erikoisesti hän ihmetteli kesätapahtumien lukuisuutta Heinolassa. LC-klubeissa tehdään yhteistyötä ei vain paikallisesti, vaan myös kansainvälisesti. Järjestö täyttää tänä vuonna 100 vuotta ja juhlii sitä samaan aikaan Itsenäisen Suomen kanssa. Päivien avaaja kertoi lopuksi mitä järjestö on saanut aikaan maailmanlaajuisesti. Monille järjestön hienot teot olivat yllätyksiä, kunnioitettavia tekoja.

Päivien aikana musiikista vastasivat Markku Renko Kuhankeittäjät -yhtyeen kanssa, Satu Pekkala, Jouko Keskinen ja Jouni Paldanius. Seijan solistien esiintyminen toi taas monia markkinavieraita paikalle kannustamaan sekä yhtyettä että sen johtajaa Seija Mikolaa.

Heinola-Seura paikallisena toimijana on ollut mukana alusta alkaen markkinoilla tarjoamassa tärkeän ruokapalvelun lohikeitollaan markkinaväelle. Kalamarkkinat ovat seuralle vuoden tärkein tapahtuma talouden kohentamiseksi. Seura on aloittelemassa kahdeksannen kirjan toimittamista kolmannen postikorttikirjan julkaisemiseksi. Pohjakassaa työlle tarvitaan.

Iloinen talkoolaisjoukko hyöri teltassaan ja niin Olavi Rainion valmistama lohikeitto sai hyvää kyytiä ja kiitoksia keitoksesta. Molempina päivinä valmistettiin 150 litraa makoisaa keittoa.

Molempina päivinä oli markkinoilla onkikilpailuja, joiden tulokset kertoivat siitä, että Ahti antoi runsaan saaliin Kymen aalloista sekä nuoremmille että vanhemmille onkijoille.

Markkinapäivät antavat myös tervetullutta valistusta kalojen käsittelyyn veden äärellä asujille. Kuusamon Kalajalosteen myyntikojun ympärillä oli tunkua joka näytöksessä. Arto Määttä loimutti lohta ja antoi useamman kerran havainnollisen näytöksen eri kalojen käsittelystä.

Sunnuntain iltapäivällä alkoi kesäteatterilla Junnut jyrää -tapahtuma, jonne lapset ja lapsenmieliset poistuivat markkinapaikalta. Senkin tilaisuuden taustalla oli LC-klubi ja Jukka Nurminen.

Muutamien sadekuurojen saattelemana markkinat jatkuivat vielä tovin. Viimeiset ostokset tehtiin. Tyytyväisinä järjestäjät ja markkinamyyjät päättelivät päivän, purettiin myyntipisteet, kiiteltiin hyvistä päivistä ja loppukuulutusten myötä todettiin: Ensi syksynä samoissa merkeissä Kymen äärellä tavataan!

Kaupunginjohtaja Jussi Teittinen avasi syksyn 2015 kalamarkkinat runolla. Tuohon riimiin sisältyy kalamarkkinoiden kokonaisidea:
”Kaupunkimme kalamarkkinat kauppiaita, kaupunkilaisia, kesäasukkaita kiinnostaa.
Kotimaisia körmyniskoja käsitellään, kaikenlaista kokataan. Kerrotaan kalasta, kalastuksesta kaikkea kiehtovaa.
Kalastuskilpailu kaiken kruunaa, kun kalamiehet koukkuineen kirmaavat kisaamaan. Ketkä komeimman kalasaaliin kykenevät Kymenvirrasta kiskomaan?
Kierrellessäni kalamarkkinoilla kuulet kojuilla, kahvipöydissä kuuluisia kalajuttuja. Kauheita kalanvonkaleita kertovat kotikalastajat katiskoistaan koonneen. Kaskuiksi kertomukset ketterästi kääntyvät.
Kuuntelepa, kotivesiemme kala kaikkinensa kroppasi kauneutta kohentaa, kuntoasi kasvattaa. Kehotankin kaikkia kotimaista kalaa käyttämään, kotonanne kokkaamaan.”

Heinolan vuoden 2017 kotiseututeko palkittiin 9.9.2017
Suomen itsenäisyyden juhlavuoden merkeissä herätteli hienopuuseppä Jari Karppinen talkoolaisryhmän päivittämään alatorin pumppukaivon kuntoa, korjausta ja maalausta 22. huhtikuuta. Työ todettiin haasteelliseksi, mutta hyvällä meiningillä lähdettiin työn kimppuun. Paikalla oli myös radio, joka viestitti koko Suomen kansalle, mitä Heinolassa tapahtuu ja mitä talkoohenki on parhaimmillaan.

Uuden ilmeen saanutta pumppukaivoa juhlittiin lauantaina 9. syyskuuta alkaen klo 11 Heinola-Seuran ja kulttuuritoimiston järjestämässä tapahtumassa Kaivokadun eteläpäässä.
Huhtikuussa aloitettu kaivon kunnostus oli valmistunut. Oli aika juhlia talkoolaisten suururakkaa kiitoksin. Tapahtumassa muisteltiin myös puheenvuoroin niin vanhan kaivon historiaa kuin entisaikojen kesätorielämääkin sen ympärillä. Yleisöä viihdytti sävelillään Heinolan musiikinystävien puhallinorkesteri.

Mielenkiintoisen ohjelman lisäksi Heinola-Seuran tarjosi rouheaa uutispuuroa kaikille tilaisuuteen osallistuneille. Kaivon luona järjestettiin entisaikoina kesätori vuoteen 1934 saakka. Myös juhlapäivänä oli pieni syystori, jossa myytiin ala- ja yläjuoksun varrelta tulleiden torimyyjien maalaishenkisiä tuotteita.
Kaivo korjattiin talkoovoimin ja siinä vierähti ammattimiehiltä yli 200 tuntia. Kaivon kunnostukseen osallistuivat myös muutkin tahot, kaikki materiaali jota korjauksessa tarvittiin ja käytettiin, saatiin lahjoituksina.
Juhlan järjestämiseen oli siis monia syitä: vanha kaivo on nyt arvoisessaan kunnossa, korjaus- ja maalaustyön ovat suorittaneet talkoolaiset. Vanha pumppukaivo tulee tulevina päivinä olemaan uudistettuna vieläkin tärkeämmässä asemassa Heinolan kaupunkikuvassa kuin mitä se on ollut.
Heinola-Seuran puheenjohtaja kiitti lämpimin ajatuksin ryhmää yli 200 tuntisesta talkootyöstä kaikkien heinolalaisten iloksi. Samalla hän julkisti Heinola-Seuran johtokunnan päätöksen, että ryhmän talkootyö arvostetaan Vuoden kotiseututyöksi Heinolassa Suomen itsenäisyyden juhlavuonna 2017.

Muistoksi seuran johtokunnan jäsen Anna Tiainen ojensi hienopuuseppä Jari Karppiselle, rakentaja Teppo Nipulille ja maalari Antti Taavilalle kunniakirjana taulut kaivon alkuperäisistä piirustuksista. Jari Karppinen sai vielä ryhmän vetäjänä ja idean isänä itsenäisyyden juhlavuoden mitalin.

Tilaisuudessa tuli myös julki, että Heinolan kylpyläajan johtava mahtimies, kunnallisneuvos Niilo Helander oli tilannut veljeltään rakennusmestari Kaarle Valeriaan Helanderilta piirustukset pumppukaivon rakentamiseen. Piirustukset on tehty Tampereella 1894 ja hyväksytty samana vuonna Heinolassa. Rannan kaivolle valmistui komeat kulissit seuraavana vuonna 1895. Nyt veljeksillä on omat muistomerkit täällä Heinolassa vierekkäin, Niilo Helanderilla Rantapuistossa ja velipojalla nyt uuden ilmeen saanut pumppukaivo alatorilla.

Tilaisuuden lopussa tapahtui yllätys. Heinolalainen keräilijä Matti Tuikka luovutti seitsemän vuotta sitten tekemänsä pienoismallin kaivosta Heinolan kaupungille. Työllään hän on osallistunut Päijät-Hämeen Liiton pienoismallikilpailuun. Lahjoituksen otti vastaan kiitossanoin museonjohtaja Terhi Pietiläinen.

Heinola-Seuralle pumppukaivon korjaus oli tärkeää, sillä seuran logossa koreilee Heinolan maamerkki vanha kaivo. Kaivon profiili on ikuistettu Heinola-Seuran logoon. Seura perustettiin vuonna 1985 ja logon seuralle piirsi kaupungin rakennusmestari Veikko Pystynen.

Jotta alatorin elämä kaivoineen ja toreineen alkaisi elää, paikalla oli monen muistelijan tietoutta kaivon elämästä ja ympärillä olleesta kesätorista. Muistelijoina olivat Mauno Laakso, Esko Aalto, Jouko Juurikkala ja Matti Lunkka. Matti Lunkan perheen pihassa Lusissa on nyt korjatun pumppukaivon piirustuksilla rakennettu kaivo.

Heinola-Seuran lausunto asemakaavan muutosesityksestä 693 Kirkkokatu 3
”Yleisenä lausuntonaan Heinola-Seura esittää, ettei ns. Maaherran päiväkodin alueelle tehtäisi minkäänlaisia kaavamuutoksia tontinjakoineen, vaan puistoalue säilytettäisiin hyvin rakennetun alueen vihreinä keuhkoina vanhoine puineen ja viheralueineen. Sitä vaatii Heinolan kansallinen kaupunkipuisto -hoitovelvoite.
Esitämme, ettei Maaherran päiväkodin rakennusta ns. Malinin taloa myytäisi, vaan korjattuna se vuokrattaisiin pitkäaikaisella vuokralla yleishyödylliseen käyttöön kolmannelle sektorille. Heinolan sadoilla yhdistyksillä on huutava pula toimitiloista. Malinin talon tilat olisivat toimivat tilat yhdistysten yhteisiksi toimintatiloiksi. Kylätalo mahdollistaisi yhteistoiminnan ja sen tuoman lisäarvon yhdistysten toiminnoille. Talon piha mahdollistaisi myös monipuolisen käytön sekä kesällä että talvella. Tänä tyyppinen talon toiminta lisäisi asuinalueen asumisviihtyvyyttä…”

Kylpyläkauden päättäjäiset 23.9.2017
Heinola-Seuran valitsema tämän vuoden unikeko Velkki Mykrä lupasi Unikeonpäivän aamussa, että syksyllä tavataan. Uusi hanke kotiseututyön rintamalla on tulossa. Monella rintamalla sitä jo suunnitellaan.

Se hetki koitti. Velkki Mykrä seisoi syyskuisena lauantaina vanhan Harakkalan portailla unikeon sinisessä juhla-asussa ja sanoi, jotta tässä sitä ollaan. Uusi luvattu homma on alkamassa. Tätä kaunista päivää juhlitaan kylpylän muistojen merkeissä, kylpylän kylvettäjättäret pääosassa. Päivä huipentuu illalla WPK-talon iltamiin monipuolisella iltamaohjelmalla kylvettäjättärien eläkerahaston hyväksi.

Vauhdikkaan entisaikojen voimistelunäytöksen jälkeen unikeko kutsui vieraat sisälle entiseen seminaarin harjoituskouluun, Harakkalaan. Harjoituskoulussa harjoittelivat tulevaa ammattiaan seminaarin opettajakokelaat. Harjoituskoulussa opettajana toiminut Kalevi Peltola kertoi talon historiaa. Rakennus on rakennettu 1898 aluksi kaupungin kouluksi, mutta seminaarin tulo Heinolaan 1899 muutti koulun valtion kouluksi ja harjoituskouluksi. Sellaisena se toimi vuoteen 1956. Tuona vuonna harjoituskoulu muutti uuteen rakennukseen. Musiikkikoulu sai korjatut vanhat rakennukset käyttöönsä vuonna 1988. Seminaarin loppumisen jälkeen talosta on tullut seminaarin musiikkityön jatkaja, soiva talo.

Sitten innokas joukko siirtyi seuraavaan paikkaan, museolle. Siellä kylpylän johtajatar Alli Heinämaa/Terhi Pietiläinen oli ovella vastassa. Museon saaminen Heinolaan oli ollut hänelle suurin haave. Johtajatar Heinämaa kertoi museon liikuttavasta näyttelystä, joka kertoi suomalaisen lapsen tarinoita sadan vuoden ajalta, Pienet piimäsuut. Hän oli kiitollinen heinolalaisille monista lämmittävistä tavaroista ja tarinoista näyttelyn rakentamisessa. Itsenäinen Suomi on lapsen kautta läsnä näyttelyssä.

Päivän ohjelma jatkui vielä monin ohjelmin. Useat valitsivat jatkoksi opastetun kierroksen kylpylälle tärkeisiin kohteisiin Marja-Leena Ahtiaisen johdolla.

Päivän tärkein tapahtuma oli illalla. Ohjelmalliset iltamat alkoivat WPK-talossa kylvettäjättärien eläkerahaston hyväksi. Juhlan arvon mukaisesti päivän aloittanut unikeko oli nyt työpuvussa, istuvassa frakissa, kylpylän huvimestarina ja juhlan juontajana, valomestarina, flyygelin siirtäjänä ja tuolien järjestelijänä.

Ensimmäiseksi hän kohteliaasti kumarrellen pyysi kylpylän johtajatarta Alli Heinämaata/Terhi Pietiläistä saapumaan juhlalavalle toivottamaan tervetulleeksi salin täyteinen yleisö juhlimaan kylvettäjättäriä ja koko kylpevää Heinolaa. Sen hän suoritti tottuneen ylevästi ja kaunolukua harjoittaen.

Kaunoluenta jatkui Jyränkölän kirjoittajien kylpyläaiheisilla jatkokertomuksilla. Esitystä täydensi rullalle kääritty kulissi, jolla illuusio kylpylän läsnäolosta korostui. Kirjoitusten ohjauksesta oli vastannut Katja Tamminen.

Luennan jälkeen saapui punasävyiselle näyttämölle mustakaapuinen pappi, kuten iltamaohjelmassa luki. Tuo liperimies oli Risto Auvinen, seurakunnan edustajana. Hyviin perinteisiin kuuluu seurakunnan edustajan olo paikalla paikkakunnan tärkeissä tilaisuuksissa tänäkin päivänä. Hyvät olivat puhujan aatokset, taitavat sanavalinnat, hyvä aihe, yksinäisyys, Raamatusta napattu, nykypäivään sovitettu, koskettava, kulttuurityön puolesta puhuja viimeiseen asti. Tällaisia seurakunnan edustajia tarvitaan. Ja lopuksi vielä huumoriakin. Vanhan pappisveljen toteamus, oliko 1920-luvulta: Tanssi ei ole syntiä, mutta varokaa tangoa.

Seuraava esiintyjä olikin todella kulttuurilähettiläs, jo pitkälle lauluopinnoissaan edennyt, amanuenssi Sirpa Juuti Viipurista. Hän esiintyi hyvin soittavan kansakoulunopettajan Risto-Matti Sarilon kanssa. Esitys oli italiankielinen Suudelmavalssi. Vaikka laulun sanallinen sisältö oli arvoituksellinen, sai laulun nimi monet omiin aatoksiin aiheesta. Laulun säveltäjä oli joku italialainen Luici Artigi. Olisi ollut mieluista kuulla enemmänkin tätä sulolaulua ja flyygelin luritusta.

Jokaisen juhlan vaatimuksiin kuuluu myös aatteellinen juhlapuhe, jonka tehtävänä on nostattaa juhlan tunnelmaa ja mahdollisesti saada joukot mukaan jonkun hyvän asian ympärille.

Sanomalehti on meille kaikille päivittäinen tuttavuus, jopa välttämätön, jotta eläisimme oikeassa ajassa oikein tiedoin. Jo Heinolan residenssin perustamisen aikoihin 1776 ilmestyi ensimmäinen suomalainen lehti. Miten hitaassa Hämeessä?

Iltamissa puhunut Itä-Häme-lehden perustaja Väinö Waltteri Mäkelä/Jari Niemi, osoittautui lupsakaksi ja kultturelliseksi Itä-Häme-lehden päätoimittajaksi:

”Tuon teille sydämelliset terveiset Sysmästä tähän tilaisuuteen, joka suorastaan henkii asiantuntevaa ja rakentavaa kulttuuria.

Minäkin olen kulttuurin suurkuluttaja ja vieläpä monella tavalla. Minut on myös leimattu joissakin piireissä erikoiseksi henkilöksi, koska menin naimisiin rakkaan vaimoni Hildan kanssa lentokoneessa Sysmän ilmatilassa papin ja yhden todistajan läsnä ollessa.

Että miksikö: Siksi, että avioliitosta tulee sitovampi, kun se solmitaan lähempänä Jumalaa!
Mutta sitten asiaan: mielestäni paikallislehden perustaminen on monessakin mielessä ollut todella merkittävä kulttuuriteko.
Itä-Hämeen alue on kaivannut ja vihdoin myös saanut oman paikallislehtensä. Me raportoimme kaikista tärkeistä meidän alueen ihmisiä kiinnostavista tapahtumista ja asioista. Reportterimme matkaavat jokaiseen kolkkaan alueellamme ja me emme myöskään häpeile julkaista rosvojen ja muiden pahantekijöiden nimiä lehdessämme. Me uskallamme luottaa siihen, että kaikki hämäläiset tahtovat tukea meitä työskentelyssämme itähämäläisen hengen viljelyksen hyväksi. Siis pitäkää kunnia-asiananne, että pitäjänne oma lehti saapuu joka kotiin paikkakunnallanne!” Innostava juhlapuhe. Taputuksin toivomme, että Itä-Häme saa tuoda joka arkiaamu päällimmäiset uutiset koteihimme. Ilman sitä ei osaisi tulla tällaisiinkaan kulttuuritilaisuuksiin.

Väliajalla saatiin nauttia oikeasta buffetista, kun Kirkonkylän Martat olivat loihtineet kaikille sopivat juhlaleivät ja kakut kahveineen. Kyllä Martat osaavat.

Ohjelmassa seurasi viehättävä yllätysohjelma, kun ohjelmamestari kutsui lavalle lauluyhtye Dolzetin, joka oli kolmiäänisesti laulava ihastuttaviin pukuihin pukeutunut rouvasryhmä: Marja Hänninen, Asta Juva, Elisa Ylipihlaja ja Leena Kauppi. Ryhmä oli esiintymiskelpoinen, sanavalmis, laulutaidoissaan jo pitkälle ehtinyt ja rutinoitunut. Merkille pantavaa oli, että ryhmä kielitaitoisena huomioi myös yleisössä olleet ulkomaiset vieraat.

Seurasi toinenkin yllätysnumero. Paikkakunnalla vieraili parhaillaan Lorenz Adolf Aschan kolmannessa sukupolvessa puolisonsa Helena Catharina Aschanin kanssa. Yllättäen he saapuivat iltamiin ja lupautuivat esiintymään ja tuomaan terveiset suuresta maailmasta. Argentiinalainen tango alkoi soida ja säkenöivä pari ilmestyi keskelle lattiaa. Tangon taitajat olivat Anne Hedman ja Pekka Laitinen. Yleisö oli haltioissaan.

Hyvien iltamien ohjelmaan kuuluu myös yleisön ottaminen ilonpitoon. Ilon tuojina olivat Heinolan kansantanssijat, jotka tilanteeseen sopivin tanssinumeroin viihdyttivät aluksi yleisöä.

Sitten seurasi se tilanteen ja ilonpidon juju, WPK-talon seinustoilla istunut juhlakansa kutsuttiin myös karkeloihin mukaan. Iloiset kansantanssijat ja -tanssijattaret lähtivät hakemaan yleisöä parketille. Niin lähti käyntiin monelle mieluisa ja hyödyllinen tanssitunti opetuksineen. Taitava Hannu Järvinen koulutti monet sarjat kansantanssijoiksi. Seuraavissa iltamissa jatketaan, lupasivat kansantanssijat.

Tämän jälkeen oli helppo aloittaa tunti tanssia. Kylpylän orkesteri oli kesälomalla, joten huvimestari pyöräytti Dallape-orkesterin levyt soimaan ja iltamien viimeinen ohjelma alkoi. Ennen ensimmäistä tanssia huvimestari lupasi, että Dallape-orkesteri tulee livenä kylpylän iltamiin lähivuosina. Se pidetään mielessä.

Iltamat olivat ohjelmaltaan kerrokselliset, viereisissä tiloissa tapahtui myös mielenkiintoisia yllätyksiä. Yhdessä huoneessa työskenteli kuumeisesti terveyssisar ja antoi luotettavia terveystodistuksia juhlissa olijoille uusin menetelmin.

Jopa potrettikuvaukseen jonotettiin. Jokainen halusi ikuistaa itsensä tai juhlaseuralaisensa. Heinolan kameraseuralla oli todella onnistunut ohjelmatuokio talon punaisessa huoneessa oopperan vanhoissa kalusteissa.

Päivä kaikkinensa oli monien muiden tapahtumien joukossa osa Suomi 100-juhlavuotta heinolalaisittain.

Heinola-Seura kiittää kotiseutuyhdistyksenä eri oheistahoja yhdestä tärkeästä uuden perinteen avauksesta, jolle toivomme pitkäikäistä jatkoa. Kaikki heinolalaisten hyväksi tehty ja tuotettu työ on kotiseututyötä parhaimmillaan. Kiitos vuoden unikeolle!

Kylpyläkauden päättäjäiset olivat oikeaan osunut ohjelmakokonaisuus kesän toiminnan päätepisteeksi.

Kylätalo keskustaan - hanke vei Haminan retkelle 5.9.2017
Heinola-seura ja Heinolan Kaupunkisydän kutsuivat kaupungin eri yhdistyksien edustajat Jyränkölän Syrjälän saliin 26. lokakuuta 2015 keskustelemaan keskustan Kylätalon tarpeellisuudesta. Kutsua oli noudattanut 39 edustajaa eri yhdistyksistä.
     Hankkeen kohteena on Maaherrankadun entisen päiväkodin tilojen saneeraus Maaherrankadun varrella keskustan Kylätaloksi. Vanha Malinin talo olisi yhteisenä kylätalona edustavalla paikalla ja olemuksellaan vastaisi historiallisen kaupungin miljöötä parhaimmillaan.
     Illan osanottajat pitivät entistä Maaherran päiväkodin rakennusta parhaana mahdollisena Kylätaloehdokkaana. Rakennuksen pelastamista ja korjaamista kylätalokäyttöön olisi samalla koko ympäristön imagon kohottamista. Samalla se olisi jatkoa vanhojen rakennusten korjaamiselle sen historiallisessa ympäristössä. Kodinomaisessa kylätalossa voisivat heinolalaiset tavata toisensa erilaisten aktiviteettien merkeissä kesät talvet.

Kylätalohanke on edistynyt hitaasti. Hankkeen ydinryhmä vieraili syksyllä Haminassa. Siellä tutustuttiin jo toteutuneeseen kylätalon toimintaan. Kylätalo sijaitsi kaupungin laidalla, joten paikka ei ollut toiminnan kannalta hyvä. Tiloille etsitään parempaa paikkaa kaupungin keskustasta. Toiminta oli kylläkin monipuolista ja antoi monia hyviä eväitä vierailijoille. Suunnitteilla on myös vierailu Jyväskylässä.

Heinolaan muuttanut tietokirjailija Marija Vantti on lähestynyt suunnitteluryhmää ja ehdottanut, että tila voisi olla Kylätalon sijaan nimeltään Villa Kailas. Tilassa voisi toimia ehdotuksen mukaan kirjailijaresidenssi, muutama huone vuokrattavana kirjailijoille. Tällaisia tiloja on jo monissa kaupungeissa. Ehdotus lisäisi tilalle arvoa ja antaisi jatkumoa tilan toiminnoille. Apurahojakin toimintaan olisi tarjolla.

Heinolan Taidemuseon Ystävien 25-vuotisjuhla 1.10.2017
Heinola-Seuralle tärkeä yhteistyötaho, Heinolan Taidemuseon Ystävät, täytti 25 vuotta. Seuran puheenjohtaja osallistui tämän toimeliaan yhdistyksen vuosijuhlaan ja onnitteli lämpimästi tärkeää yhteistyötahoaan.

Juhlapuun istuttaminen Sinilähteen kirkon puistoon 14.10.2017
Sinilähteen kirkon/seurakuntatalon täyttäessä 60 vuotta, sitä juhlittiin jo ennakkoon edellisenä päivänä lauantaina, kun Käkisalmen vanha kirkonkello, vuodelta 1897, oli palannut vuosien jälkeen perustehtäväänsä automatisoituna ja juhlisti Sinilähteen kirkon juhlapäivän aattoa komealla, kumisevalla äänellään. Kirkonkellon soitto toi äänimaisemallaan Sinilähteen pimenevään iltaan juhlavan ja pyhän olon.
Juhlapäivään liittyen Heinolan seurakunta ja Heinola-Seura yhdessä istuttivat  Itsenäisyyden 100-vuotisjuhlapuun kirkon väljään puistoon, muistuttamaan sekä itsenäisyyden tärkeästä juhlavuodesta että Sinilähteen kirkon juhlapäivästä.
Juhlapuuksi istutettiin Tsaarinpoppelin vesa. Istutettu taimi on Rantapuiston poppelin mikrolisätty eli kloonattu taimi. Keskustan Rantapuistossa kasvaa Suomen suurin poppeli, korkeutta sillä on yli 37 metriä ja puun tyvi on yli kahdeksan metriä. Istutettu taimi kasvaa emonsa mukaisesti sadassa vuodessa jättipuuksi.
Joulun avaus ja joulupuupuukaupungin valojen sytyttäminen seitsemännen kerran 25.11.2016. Jouluikkunakilpailun julistaminen
Joulupuukaupungin Heinolan jouluvalot syttyivät itsenäisyyden juhlavuonna 25. marraskuuta jo seitsemännen kerran kolmeensataan torin ja keskustan ympäristön puistojen puihin. Heinolalaiset olivat sadoittain liikkeellä ennakoimassa joulun tuloa sekä keskustan että Vuohkallion joulun avauksissa.
Tarvitsemme kaupunkiimme valoa, sanoi elinkeinojohtaja Heikki Mäkilä kaupungin tervehdyksessään aamupäivän tapahtumassa torilla. Samaa mieltä olivat paikalla olleet sadat joulun odottajat. Mäkilä lupasi, että Heinola on menossa monella tavalla valoa kohti.

Kulttuuritoimiston järjestämä aamupäivän joulun avaus oli koko perheen riemullinen tapahtuma. Sen tehtävänä oli iloisen jouluviihteen lisäksi vauhdittaa joulun tuloa myöskin kaupalliseen elämään ja kertoa joulun ajan tapahtumista Heinolassa.

Heinolan Musiikinystävien Kuulapäät antoivat vauhtia tapahtumalle alusta alkaen. Sen rento soitto ja jammaus olivat tervetulleita myös keskustan lähiliikkeisiin.
Radiojuontaja Ossi Arvela juonsi tapahtuman tottuneesti ja sai jouluisen torin elämään ja perhekunnittain paikalle saapuneet nauttimaan mukavasta ohjelmasta.

Kuka on Vuoden 2017 heinolalainen? Se oli luvattu kertoa tässä tapahtumassa. Lavalle nousi kaksi tärkeää henkilöä, päätoimittaja Jari Niemi ja Heikki Mäkilä. Mäkilällä oli mukanaan kolme ruusua. Se jo jännitti. Toriyleisö ratkesi raikuviin taputuksiin, kun Jari Niemi kertoi, että nyt kun tämä palkinto jaetaan kymmenennen kerran, se annetaankin kolmen hengen ryhmälle, jotka viime kesänä kunnostivat talkoilla vanhan pumppukaivon alatorilla. Iloisina ja liikuttuneina nousivat lavalle hienopuuseppä Jari Karppinen, kirvesmies Teppo Nipuli ja maalari Antti Taavila. Tämä samainen ryhmä palkittiin jo syyskuussa Heinola-Seuran toimesta Vuoden kotiseututekona.

Juhlatunnelma jatkui, kun lavalle nousi Lucia-asuinen Loviisa Lukka isänsä muusikko Vallu Lukan kanssa. Loviisa, yhtenä kymmenestä ehdokkaasta, pyrkii valtakunnalliseksi Luciaksi, joka kruunataan joulukuun 13. päivänä Helsingin Suurkirkon portailla. Loviisa on kuulunut jo vuosia Lucia-kuoroon Helsingissä ja saanut paljon kokemusta Lucian työstä valinnan jälkeen.

Toinen näytös joulun avausohjelmassa alkoi kello 16.00 Rantapuistossa, jossa Tuomo Vesikon johdolla viriteltiin iltaohjelma käyntiin. ”Tuiki, tuiki tähtönen” -laulun aikana syttyivät valot Rantapuiston kuusiin ja puistokäytävän valokatto valaisi koko tienoon. Eeva Rantalan kertoman Kuusen tarinan jälkeen lähdettiin kulkueena torille jatkamaan juhlailtaa ja sytyttämään joulupuukaupungin valot.
Torilla odotti torin täyteinen yleisö. Ohjelmalavalle nousi Heinolan Kaupunkisydämen puheenjohtaja Irja Mällönen-Valkeinen ja toivotti yleisön tervetulleeksi jatkamaan joulun avausta alkavalla ohjelmalla.
Illan vieraaksi oli saapunut Imatralta vuoden 2015 tangokuningas Saska Helmikallio, joka laulullaan ”Nyt syttyy valot tuhannet” sai torin juhlavalaistuksen syttymään ja joulupuukaupungin asukkaat heräämään joulun odotukseen.
Seurakunnan tervehdyksen esitti nuoriso-ohjaaja Jari Kovalainen, kertoen joulutarinaa kuusen koristeista ja niiden merkityksestä.

Tangokuninkaallisen tunteikkaat ja tutut joululaulut saivat myös yleisön mukaan laulamaan.
Laulujen välissä Heinola-Seuran puheenjohtaja Kalevi Peltola kertoi joulun avauksen merkityksestä tänä vuonna ja avasi Vuoden 2017 kaunein jouluikkunakilpailun: ”Tänä jouluna haluamme rakentaa entistäkin näyttävämpää joulua kotikaupunkiimme ja siten toivottaa myös tervetulleiksi ympäristökuntien asukkaita ja kesäasukkaita vierailemaan Heinolassa. Minulla on ilo ja kunnia julistaa tässä tilaisuudessa jo viidennen kerran Heinola-Seuran ja Heinolan Kaupunkisydämen järjestämän ja odotetun Vuoden 2017 Kaunein jouluikkuna -kilpailun avatuksi. Aiheena on edelleen Joulu asuu Heinolassa. Jouluiset kauniit ikkunat ovat tärkein ja näkyvin osa jouluvalojen lisäksi jouluista Heinolan kaupunkimiljöötä. Kilpailuun osallistuvissa ikkunoissa on sinivalkoiset tarrat kertomassa mukana olosta kilpailussa.”
Iltahetki huipentui Saska Helmikallion ja yleisön yhteiseen Maa on niin kaunis -lauluun taitavan hanuristin säestämänä.
Tapahtuma jatkui vielä juhlan järjestäjän joulupuuro- ja glögitarjoilulla. Tähän osaan joulun avausta osallistui 250 vierasta, joka kertoo siitä, että iltahetki oli onnistunut ja suosittu.
Kauppakadun joulutuvan koristellut joulukuuset 17.12.-22.12.2017
Juhlavuoden kuusi nousi odotetusti kärkeen, kirjoitti Itä-Häme lehti. Kauppakadun joulutuvan koristellut joulukuuset –näyttely oli esillä nyt kolmannen kerran. Näyttely edustaa uudenlaista jouluun johdattavaa jouluperinnettä Heinolassa.  Mieluisinta joulukuusta kävi etsimässä ja äänestämässä viikon aikana yli 200 vierailijaa.
Joulutuvan idea lähti alkuaan liikkeelle huolesta keskustan tyhjistä liikehuoneistoista, joka näkyy erityisesti jouluna. Timo Rajajärven kuusifarmi Myllyojalta toi paikalle kymmenen vuoden ikäiset kasvatetut kuuset. Koristelijat tekivät niistä näköisensä joulukuusen. Syntyi jälleen kaupunkikuvaa piristävä ja onnistunut yhteistyön tulos, jota kävijät arvostivat.

Kuusen koristelijoina olivat: Pauliina Lampinen, Merja Ojansivu, Kalevi Peltola, Hanna-Mari Peltonen, Jan Räsänen ja Malla Watson. Viime joulun koristelijat olivat valinneet seuraajan itselleen.

Kuusista nousi kärkeen Kalevi Peltolan koristelema Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kuusi, valintoja 69. Kuusi teki sinivalkoisena kunniaa juhlavuodelle.
Toiseksi eniten huomiota sai Malla Watsonin runsain helminauhoin ja kulta- ja hopeapalloin koristelema kuusi, valintoja 60. Lahjapaketit kuusen juurella kertoivat myös kuusen siitä tehtävästä.
Kolmanneksi sai ihailua osakseen myös sinivalkoinen Jan Räsäsen koristelma kuusi kynttilävaloin, valintoja 30. Neljänneksi sijoittuneen Merja Ojansivun koristelemassa kuusessa oli omin käsin sanomalehtimäisestä materiaalista tehtyjä koristeita, joita yhdisti sama materiaali, punainen korostus ja joulun muodot. Valintoja 28.

Kaunein jouluikkuna –kilpailu 26.11.-15.12.2016
Heinola-Seuran ja Heinolan Kaupunkisydämen järjestämät jouluikkunakilpailut ovat jo tärkeä osa Heinolan joulua. Nyt leikkimielinen kilpailu järjestettiin nykymuodossaan viidennen kerran. Sen merkitys on vuosi vuodelta koettu tärkeämmäksi. Monet liikkeet ovat ottaneet haasteen vakavasti valmistautumalla tärkeään Heinolan jouluimagon parantamiseen. Perinteinen näyteikkunakulttuuri on palannut Heinolaan. Näyteikkunakilpailut ovat täydentäneet joulupuukaupungin tunnelmaa parhaalla mahdollisella tavalla. Liikkeitten näyteikkunat ovat ikkunat jouluun ja kertovat heinolalaisesta yrittäjyydestä ja palveluista.
Jouluikkunakilpailuun osallistui 29 liikettä yhdellä ikkunallaan. Raati valitsi ikkunoiden joukosta parhaimmiston, joka täytti jouluikkunaraadin mielestä asettamansa tavoitteet.
1. Sisustusarkkitehtitoimisto Piritta Peltola, Kaivokatu 12
Ikkunan kokonaisilme kunnioitti vanhan liiketalon henkeä. Sen rauhallinen tunnelma markkinoi toimiston palveluja ja tyyliä. Konstailematon ja tyylikäs lopputulos joulukattauksesta itsenäisyyden alkuvuosien astioilla.
2. Romua ja Romantiikkaa, Kauppakatu 5
Liikkeen nimen mukainen otos keräilyä ja joulua. Itsenäisyyden juhlavuoden historiallinen tunne voimakkaasti esillä. Sitä kevensi jouluinen osa somistuksesta.
3. Parturi – Kampaamo Stella, Kauppakatu 15
Joulun tarinan moninaisuus oli ikkunassa läsnä. Ikkunan valoin toteutettu liikkuvuus täydensi sen tunnelmaa. Innostus joulusta oli vahvasti mukana.
Raati antoi kunniamaininnan ja kiitoksen kulttuuritoimiston toteuttamalle torin vanhan rakennuksen valaisulle ja ikkunasomistukselle.

Valittu jouluikkunaraati, johon kuuluivat puheenjohtajana arkkitehti Katri Kuivalainen, opettaja Maila Pakarinen ja museomestari Ismo Häkkinen, arvioi yhteisesti sovituilla kriteereillä, joka täytti jouluikkunalle annettavat vaatimukset. Näin raadin tulos oli erilainen kuin tavallisten äänestäjien. Yksityinen äänestäjä tekee ratkaisunsa omista lähtökohdistaan tai toisten mielipiteitä kuunnellen. Se on aina yleisökilpailun trendi. Yleisöltä jää monasti kokonaiskuva kilpailuikkunoista näkemättä.

Raati arvosti sitä, että monien liikkeiden jouluikkunoissa näkyi sinivalkoinen tunnelma itsenäisyyden juhlavuoden merkeissä.
Yleisöäänestykseen jätettiin kaikkiaan 308 äänestyslippua. Äänistä eniten keräsi Kauppakadulla sijaitseva Parturi – Kampaamo Stellan monipuolisista jouluelementeistä koottu ikkuna.

Heinola-Seuran talkoolaisten joulutapaaminen 4.12.2017
Talkootyö on ollut aina tärkeä osa seuran työtä. Talkoolaisten ja seuran tärkeiden yhteistyökumppaneiden yhteinen tapaaminen joulun alla on traditio, kiitostilaisuus vuoden aikana tehdystä työstä ja innostaminen työn edelleen jatkamiseen. Joulupuukaupungin valot olivat syttyneet seitsemännen kerran. Niitä ihailtiin pitkään kaupungin parhaalta näköalapaikalta, Torni Cafesta, jouluglögiä ja -puuroa nauttien jouluisen ohjelman kera.

Wanhan Ajan Joulu XI kerran 16.12.2017
Heinolan XI Wanhan Ajan Joulu koki taas huononpuoleisen sään ulkoilmatapahtumana. Siitä huolimatta tapahtumasta tuli menestystarina. Itsenäisyyden juhlavuoden teema ”Yhdessä” oli läsnä.
Perjantaina satoi lunta koko päivän. Yöllä satoi. Lauantaina lumisade oli muuttunut räntäsateeksi. Niissä tunnelmissa valkeni lauantaipäivä. Mutta myyjät olivat jo varhain liikkeellä, jotkut heistä olivat juuttuneet liukkaisiin mäkiin ja keneltä kakut eivät onnistuneet. Ja näin myyjäismatka ei onnistunut. Monella taholla aamu oli haastava.

Lumiset myyntipöydät oli saatu puhtaiksi, nimilaput ja pöydät löydetty. Sitten laittamaan pöydät jouluasuun, Huhuna liikkunut korkea-arvoisen vieraan käynti tapahtumassa osoittautui ankaksi. Siitä kertoi lauantaiaamun Itä-Häme.
Samaan aikaan kun Wanhan Ajan Joulun ulkoisia puitteita fiilattiin myyntikuntoon, Kauppakadulla oli myös kuhinaa. Presidentti Sauli Niinistön kahvila odotti vierastaan. Monet sadat henkilöt halusivat nähdä suositun maan isän.
Wanhan Ajan Joulu -tapahtuma käynnistyi. Alkoi kuulua tutun joululaulun ”Jouluyö, juhlayö” säveliä. Tuttu posetiivari Matti Pasanen viritti laulun ilmoille. Markkinaväki hiljeni. Vanhan ajan markkinahenki ja -musiikki täytti tienoon.

Jouluisäntä Kalevi Peltola astui juhlaväen eteen ja toivotti vieraat yhdennentoista kerran tervetulleeksi tuttuun ja jouluisen tunnelmalliseen pihaan.
Perinteen mukaisesti seurakunnan tervehdyksen toi pastori Risto Auvinen ja siunasi tapahtuman ja sen vieraat.
Posetiivari Matti Pasanen jatkoi joulumusiikilla ja kumppani Mara-marakatti seurasi innolla myynnin alkua.
Joulutapahtuma oli suurin Wanhan Ajan Joulutapahtumista. Ahkeria jouluapulaisia, tonttuja oli kertynyt 50 pöytään.

Heinola-Seuralla oli monenlaista herkkua pöydissään. Joulupuuro ja väskynäsoppa oli monelle taas herkkua. Ensimmäinen joulupuuro, kiitos. Seuran joulumakkarat olivat tällä kertaa luomumakkaroita. Parasta saatavilla olevaa, kertoi makkaran paistaja. Maku on todella nimensä mukainen, tokaisi joku.
Glögipöytään oli tullut uusi tuote. Entisaikojen glögin esiaste, piittinä. Sitä tarjosi museonjohtaja Terhi Pietiläinen seuran pöydässä. Hän oli sen itse tehnyt vanhojen reseptien mukaisesti. Mitä siinä kaikkea oli, reseptiä ei vielä julkistettu, mutta kuulemma perästä kuuluu. Jouluisäntäkin maisteli pariin kertaan ja makusteli sitä, mitähän juomassa olisi. Joululta se maistui, siirappia oli kai makeuttajana, kyllä siinä maistuivat myös joulunmausteet. Kuuma vesi antoi mausteille kyytiä. Hyvää se oli. Täytyy jouluna kokeilla, monet kertoivat.

Posetiivari Matti Pasanen on tuttu vieras Heinolassa. Hän on vieraillut näissä tapahtumissa useita kertoja. Suomen Kansallisoopperan laulajia. Nykyisin monissa lauluryhmissä mukana. Hänen perheellään on kesäpaikka Ylä-Räävelin rannalla. Sieltä hän tuli ja sinne palasi tapahtuman jälkeen. Hänellä on posetiivissaan 12 tunnin ohjelma. Lupasi tulla ensi joulunakin, kertoi jouluisännälle.

Taidekahvilassa, taidemuseolla, on aina oikea tunnelma. Kupponen kahvia ja hyvät leivonnaiset virkistävät siellä kävijää. Heinolan Taidemuseon Ystävät keräävät taidekahvilallaan varoja työhönsä, taideteosten hankkimiseksi kaupungille ja taidekasvatukseen sekä aikuisille että lapsille. Taidekahvilan Toropoffin myymälässä myydään lahjoituksina saatuja arvoesineitä. Itse Toropoff ei ollut itse paikalla. mutta nuorempi Toropoff oli tutustumisen arvoinen. Ihana nuorten musiikkiryhmä musiikkiopistolta lisäsi kahvilan vahvaa tunnelmaa.

Itsenäisyyden juhlavuoden Wanhan Ajan Joulu -tapahtuma liittyi Suomi 100 suureen ketjuun. Kiitos kaikille mukana olleille, 50 myyjälle, ohjelman suorittajille, kaikissa järjestelyvastuissa olijoille. Heinolan kulttuuritoimisto oli taas tehnyt valtaisan työn pihapiirin saattamiseksi tapahtuman jouluiseksi kulissiksi. Kiitos seurakunnalle, Wanhan Ajan Joulun henkeen kuuluu alkuperäisen joulun merkityksen läsnäolo. Kiitos Taidemuseon Ystäville Taidekahvilan jouluisesta kattauksesta!
Kiitos Heinola-Seuralle kokonaisvastuusta tapahtuman onnistumisessa!

MUU TOIMINTA
Tsaarinpoppelin jälkeläiset
Kolme vuotta sitten seuran johtokunnan jäsenen hortonomi Olavi Rainion toimesta otettiin silmu Rantapuistossa kasvavasta Suomen suurimmasta Tsaarinpoppelista. Silmusta suoritettiin 300 taimen mikrolisäys Mäntyharjulla Tyllilän taimistossa.
     Taimet on myyty kesän 2017 aikana loppuun. Torimyynnin lisäksi taimia on lähetetty ympäri Suomea Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlapuiksi. Suomen suurimman Tsaarinpoppelin jälkeläisiä kasvaa tulevina vuosina ympäri Suomea ja kertoo myönteistä sanomaa Heinolasta.

Juhlavuoden kirjalahjoituksia
Heinola-Seura on lahjoittanut Itsenäisyyden juhlavuoden tekona 1000 kirjaa ”Terveisiä Heinolasta! Historia elää postikorteissa” erilaisissa yhteyksissä heinolalaisille. Tarkoituksena oli kartuttaa heinolaisten Heinolan historiatietoutta helppolukuisen postikorttikirjan avulla.

Heinola-Seuran logon uudistus
Kun Heinola-Seura aloitti toimintansa 1985, kaupungin rakennusmestari Veikko Pystynen piirsi seuralle logon, jossa on kuvattuna Heinolan maamerkki vanha kaivo. Logon tekninen taso on vuosien aikana kulunut. Alkuperäistä piirustusta logosta ei ole löytynyt.
Vanhan kaivon korjauksen juhlapäivän kunniaksi taiteilija Teuvo Salminen päivitti logon. Näin pumppukaivon korjaus sai myös uudistetun logon seuralle.

VARAINHANKINTA - Kotiseutukirjat pääosassa
Toimintansa tukemiseksi seuralla on ollut myynnissä perinnekirjat: ”Eletty on ennen meillä”, Kaija Multamäen muistelmista koottu ”Heinola-kotiseutuni mun”, ”Heinolan kyliltä ja kaduilta”, ”Rakkaudesta Heinolaan – postikorttien kertomaa”, Esko Aallon ”Menneitä muistellen”, ”Terveisiä Heinolasta! Historia elää postikorteissa” sekä Leena Kekkosen sukutarina ”Omenoita oksat täynnä”.
     Varoja on lisäksi kartutettu mm. Unikeonpäivän aamun, kalamarkkinoiden, sadonkorjuumarkkinoiden ja Wanhan Ajan Joulun tapahtumissa. Talkootyö on aina ollut tärkeä osa seuran työtä sekä tapahtumissa että kirjojen toimittamistyössä.

MONIPUOLISTA TIEDOTTAMISTA
Kevään ja syksyn jäsentiedotteet on lähetetty postitse jäsenistölle maaliskuussa ja lokakuussa. Jäsentiedotteet on myös nähtävissä seuran kotisivuilla, samoin kuin kaikki muut seuran toimintaa koskeva informaatio.
     Itä-Häme -lehti on kiitettävästi kertonut seuran tapahtumista ja asioista. Heinola-Seura kiittää paikallislehti Itä-Hämettä hyvästä yhteistyöstä. Vireästi toimiva seura antaa mahdollisuudet aktiiviseen kirjoitteluun ja tiedottamiseen. Jokaisen seuran on toiminnallaan hankittava arvostuksensa!
     Heinola-Seuran kotisivut ovat seuran tärkein tiedotuskanava. Ne ovat ahkeraan luetut ja kertovat myönteistä sanomaa kotikaupungistamme Heinolasta. Niistä on muodostunut myös kotiseudullinen tietopankki. Kotisivuilla on aineistoa vuodesta 2007 lähtien. Sivuja internetissä ovat ylläpitäneet alusta alkaen seuran puheenjohtaja Kalevi Peltola kirjoituksin ja kuvin ja Arto Sakari Korpinen, joka on ollut sivujen toimitussihteerinä ja verkkomestarina. Seuran positiiviset, kuvarikkaat ja monipuoliset sivut Heinolasta ovat saaneet laajaa huomiota ja kiitosta. Laskureiden mukaan sivuja luetaan ja tutkitaan ympäri maailmaa.
     Sosiaalinen media on myös ollut seuran toiminnan käytössä.
     Seuran sivuilla oleva Heinola-Seuran 30-vuotishistoriikki kertoo laajasti seuran työstä 30 vuoden aikana.

Toimintakertomus vuodelta 2017 on hyväksytty johtokunnan kokouksessa 16.03.2018 ja vahvistettu Heinola-Seuran kevätkokouksessa 24.03.2018.