|
|
|
HEIKKI SALMISEN KUVAT HEINOLASTA 1944
Nämä Heinolan-kuvat ovat isäni Heikki Salmisen ottamia, ja vuosi oli 1944.
Armeijaan 17-vuotiaana vapaaehtoisena liittynyt Heikki haavoittui sodassa vaikeasti tykinammuksen sirpaleista, ja monien leikkausten jälkeen hänet siirrettiin Heinolan sotasairaalaan toipumaan. Kaikkia sirpaleita ei koskaan saatu pois, ja ne vihottelivat hänen selässään vielä kymmeniä vuosia jälkeenpäin.
Parannuttuaan hänet pestattiin sotasairaalan kirjuriksi. Tässä työssä hän joutui myös toimittamaan ns. juoksevia asioita kaupungilla ja urheiluopistolla, jossa toimi myös sotasairaala.
Heinola tuli hänelle pian tutuksi ja hän ihastui sen näkymiin niin paljon, että hankki itselleen kameran ja alkoi kuvata näkemiään kauniita paikkoja. Kuvia on koko vuoden ajalta.
Hän löysi Heinolasta myös kauniin neitosen ja meni kihloihin hänen kanssaan. Sodan loputtua Heikki kotiutettiin syntymäkaupunkiinsa Raumalle ja ilmeisesti pitkä välimatka oli syy kihlauksen purkautumiseen.
Heinola – "kohtalon kaupunki"
En voi kuin ihmetellä miten Heinola on ollut sekä isän että pojan "kohtalon kaupunki". Tämä isäni ottama kuvakooste Heinolan näkymistä koskettaa sisintäni hyvin voimakkaasti varsinkin nyt, kun isäni kuolemasta on vasta lyhyt aika: viisi kuukautta. Kuvat löytyivät täytenä yllätyksenä isäni vanhoista valokuva-albumeista. Aion julkaista näistä kuvista vuoden 2009 Heinola-kalenterin.
Paitsi Heinolan maisemat ja seurustelu (minulla se johti myös avioliittoon) myös seminaari on ollut yhteinen ympäristö jä vaikuttaja, isälleni (Rauman seminaari) jopa työpaikka.
Heikki Salminen valittiin Rauman seminaarin puutyön ohjaajaksi 1952 ja vuotta myöhemmin hän suoritti tarvittavat opinnäytteet vakinaista virkaa varten. No, kuinka ollakaan, opinnäytteet määrättiin suoritettavaksi Heinolan seminaariin, ja isä otti minut mukaansa.
Oli kesäaika, ja muistan, miten minulla kävi aika pitkäksi Heinolan seminaarin pihalla, kun isä hikoili sisällä tuntikausia. En osannut silloin seitsemänvuotiaana kuvitellakaan, että tulisin myöhemmin elämässäni tallustelemaan samaa pihaa vielä neljä vuotta – ja siitäkin eteenpäin, mutta harvemmin.
Siltanäkymät muistoissa vahvoin ääriviivoin
Kolmen päivän aikana kiertelimme Heinolaa, ja nuo siltanäkymät syöpyivät muistiini vahvoin ääriviivoin. Valokuvauspuussa piti tietysti kiivetä ja käydä vesitornissa. Ja kun söimme ravintola Manelissa, isäni vatsa tuli kipeäksi.
Omalla kohdallani kohtalo heitti minut Heinolaan seuraavan kerran vuonna 1965. Kävin kesäkuun alussa pyrkimässä Ateneumiin ja sieltä suoraan Heinolan seminaarin pääsykokeisiin. Ateneumiin en päässyt, kun puuttui puoli pistettä ja olin toinen varamies.
Heinolan seminaariin pääsin, vaikka sinnekin oli valtava hakijamäärä: suuret ikäluokat rynnistivät opiskelemaan. Viimeisenä opiskeluvuotena menimme Seijan kanssa kihloihin, ja vuonna 1970 meidät vihittiin Heinolan kirkossa. Häämatka suuntautui tietysti Raumalle.
Ensin opittava perustaidot
Heikki Salminen oli arvostettu opettaja, jota hänen oppilaansa kutsuivat aina mestariksi. Hänen opetuksensa perusajatuksia oli, että opettajan piti aina ensin itse tehdä oppilailla teettämänsä työt. Vasta sen jälkeen pystyi näyttämään omalla esimerkillään miten eri työvaiheet tehdään.
1960-luvulla hän perehtyi lovileikkaukseen ja opetti sitä paitsi seminaarin opiskelijoille myös Rauman kansalaisopistossa. 1970-luvun uusi ajattelu luovuuden ja nykytaiteen ihanteiden korostamisesta puutöissä ei oikein sopinut Heikin perinteiseen pedagogiseen malliin. Hän nimittikin uutta suuntausta materiaalien tuhlaamiseksi. Hänen mielestään vasta sen jälkeen voi luoda jotain kunnollista, kun on ensin oppinut perustaidot.
Eläkkeelle siirtyminen vuonna 1978 ei merkinnyt Heikille puutöistä luopumista, vaan niiden jatkumista omassa pikku verstaassa omakotitalon autotallissa. Samoihin aikoihin alkoi kiinnostus öljyvärimaalaukseen. Seuraavien vuosikymmenien aikana hän maalasikin valtavan määrän Vanha Rauma -aiheita ja raumalaisia purjelaivoja.
Vuonna 1980 Heikki Salminen nimitettiin Rauman Mestarikillan kunniaoldermanniksi.
Raumalla 11.4.2007
Teuvo Salminen
|
|
