Siltojen kaupungin
kotiseutuyhdistys
itäisessä Hämeessä
HEINOLA-SEURA
Heinolan vaakuna
Etusivu
 
Ajankohtaista
 
Aloitteet
 
Galleria
 
Hakemisto
 
Hallinto
 
Historia
 
Juhlat
 
Julkaisut
 
Linkkisivu
 
Tarinatupa
 
Tietovakka
 
Toiminta
    
HEIKKI SALMISEN KUVAT HEINOLASTA 1944
 
 
Heikki kesäkuussa1941 Nämä Heinolan-kuvat ovat isäni Heikki Salmisen ottamia, ja vuosi oli 1944.
 
Armeijaan 17-vuotiaana vapaaehtoisena liittynyt Heikki haavoittui sodassa vaikeasti tykinammuksen sirpaleista, ja monien leikkausten jälkeen hänet siirrettiin Heinolan sotasairaalaan toipumaan. Kaikkia sirpaleita ei koskaan saatu pois, ja ne vihottelivat hänen selässään vielä kymmeniä vuosia jälkeenpäin.
 
Parannuttuaan hänet pestattiin sotasairaalan kirjuriksi. Tässä työssä hän joutui myös toimittamaan ns. juoksevia asioita kaupungilla ja urheiluopistolla, jossa toimi myös sotasairaala.
 
Heinola tuli hänelle pian tutuksi ja hän ihastui sen näkymiin niin paljon, että hankki itselleen kameran ja alkoi kuvata näkemiään kauniita paikkoja. Kuvia on koko vuoden ajalta.
 
Hän löysi Heinolasta myös kauniin neitosen ja meni kihloihin hänen kanssaan. Sodan loputtua Heikki kotiutettiin syntymäkaupunkiinsa Raumalle ja ilmeisesti pitkä välimatka oli syy kihlauksen purkautumiseen.
 
Heinola – "kohtalon kaupunki"
 
En voi kuin ihmetellä miten Heinola on ollut sekä isän että pojan "kohtalon kaupunki". Tämä isäni ottama kuvakooste Heinolan näkymistä koskettaa sisintäni hyvin voimakkaasti varsinkin nyt, kun isäni kuolemasta on vasta lyhyt aika: viisi kuukautta. Kuvat löytyivät täytenä yllätyksenä isäni vanhoista valokuva-albumeista. Aion julkaista näistä kuvista vuoden 2009 Heinola-kalenterin.
 
Paitsi Heinolan maisemat ja seurustelu (minulla se johti myös avioliittoon) myös seminaari on ollut yhteinen ympäristö jä vaikuttaja, isälleni (Rauman seminaari) jopa työpaikka.
 
Heikki Salminen valittiin Rauman seminaarin puutyön ohjaajaksi 1952 ja vuotta myöhemmin hän suoritti tarvittavat opinnäytteet vakinaista virkaa varten. No, kuinka ollakaan, opinnäytteet määrättiin suoritettavaksi Heinolan seminaariin, ja isä otti minut mukaansa.
 
Oli kesäaika, ja muistan, miten minulla kävi aika pitkäksi Heinolan seminaarin pihalla, kun isä hikoili sisällä tuntikausia. En osannut silloin seitsemänvuotiaana kuvitellakaan, että tulisin myöhemmin elämässäni tallustelemaan samaa pihaa vielä neljä vuotta – ja siitäkin eteenpäin, mutta harvemmin.
 
Siltanäkymät muistoissa vahvoin ääriviivoin
 
Kolmen päivän aikana kiertelimme Heinolaa, ja nuo siltanäkymät syöpyivät muistiini vahvoin ääriviivoin. Valokuvauspuussa piti tietysti kiivetä ja käydä vesitornissa. Ja kun söimme ravintola Manelissa, isäni vatsa tuli kipeäksi.
 
Omalla kohdallani kohtalo heitti minut Heinolaan seuraavan kerran vuonna 1965. Kävin kesäkuun alussa pyrkimässä Ateneumiin ja sieltä suoraan Heinolan seminaarin pääsykokeisiin. Ateneumiin en päässyt, kun puuttui puoli pistettä ja olin toinen varamies.
 
Heinolan seminaariin pääsin, vaikka sinnekin oli valtava hakijamäärä: suuret ikäluokat rynnistivät opiskelemaan. Viimeisenä opiskeluvuotena menimme Seijan kanssa kihloihin, ja vuonna 1970 meidät vihittiin Heinolan kirkossa. Häämatka suuntautui tietysti Raumalle.
 
Ensin opittava perustaidot
 
Heikki Salminen oli arvostettu opettaja, jota hänen oppilaansa kutsuivat aina mestariksi. Hänen opetuksensa perusajatuksia oli, että opettajan piti aina ensin itse tehdä oppilailla teettämänsä työt. Vasta sen jälkeen pystyi näyttämään omalla esimerkillään miten eri työvaiheet tehdään.
 
1960-luvulla hän perehtyi lovileikkaukseen ja opetti sitä paitsi seminaarin opiskelijoille myös Rauman kansalaisopistossa. 1970-luvun uusi ajattelu luovuuden ja nykytaiteen ihanteiden korostamisesta puutöissä ei oikein sopinut Heikin perinteiseen pedagogiseen malliin. Hän nimittikin uutta suuntausta materiaalien tuhlaamiseksi. Hänen mielestään vasta sen jälkeen voi luoda jotain kunnollista, kun on ensin oppinut perustaidot.
 
Eläkkeelle siirtyminen vuonna 1978 ei merkinnyt Heikille puutöistä luopumista, vaan niiden jatkumista omassa pikku verstaassa omakotitalon autotallissa. Samoihin aikoihin alkoi kiinnostus öljyvärimaalaukseen. Seuraavien vuosikymmenien aikana hän maalasikin valtavan määrän Vanha Rauma -aiheita ja raumalaisia purjelaivoja.
 
Vuonna 1980 Heikki Salminen nimitettiin Rauman Mestarikillan kunniaoldermanniksi.
 
Teuvo Salminen
 
Raumalla 11.4.2007
Teuvo Salminen
 
 
01_heinola_sillat_1944.jpg
Sillat
02_heinola_sillat_ja_laituri_1944.jpg
Sillat ja laituri
03_heinola_rantapuisto_2_1944.jpg
Rantapuisto
04_heinola_rantapuisto_1944.jpg
Rantapuisto
05_heinola_sillat_1944.jpg
Sillat
06_heinola_sillat_1944.jpg 07_heinola_sillat_1944.jpg 08_heinola_rautatiesilta_1944.jpg
Rautatiesilta
09_heinola_kymenvirta_1944.jpg
Kymenvirta
10_heinola_tori_1944.jpg 11_heinola_liiketalo_1944.jpg
Liiketalo
12_heinola_kirjakauppa_1944.jpg
Kirjakauppa
13_heinola_seminaari_1944.jpg
Seminaari
14_heinola_seminaarin_portailla_1944.jpg
Seminaarin portailla
15_heinola_siltakatu_1944.jpg
Siltakatu
16_heinola_kylpylaitos_1944.jpg
Kylpylaitos
17_heinola_kylpylan_ranta_1944.jpg
Kylpylän uimala
18_heinola_kylpylan_ranta_1944.jpg
Kylpylän uimala
19_heinola_rautatiesilta_1944.jpg
Rautatiesilta
20_heinola_rautatiesilta_1944.jpg
Rautatiesilta
21_heinola_maantiesilta_1944.jpg
Maantiesilta