Kuva: Kalevi Peltola

Pekka Saarinen:
Heinolan nimen syntyminen

Heinolan seutu on ollut Hämeen erämaata toisen vuosituhannen alussa. Varsinainen Hämeen asutus oli Vanajaveden rantamilla, nykyisen Hämeenlinnan seudulla.

Toinen maahamme tehty ristiretkihän päättyi vuonna 1249 Hämeenlinnaan. Nämä asukkaat tekivät metsästys- ja kalastusmatkojaan idän suuntaan. Siihen aikaan kuljettiin vesistöjä pitkin, koska maanteitä ei ollut. Veneilijät kulkiessaan tarvitsivat luonnollisesti levähdyspaikkoja, ja erilaisista syistä jotkut paikat olivat suosittuja ja vakiintuivat käyttöön.

Yksi tällainen paikka oli Heinolassa Sepänniemen kärki. Kun pohjoisesta päin oli tulossa, oli Sepänniemi suoraan edessä ja myös maastoltaan se oli sopiva. Tämän saman huomasi myös mieshenkilö, joka oli nimeltään HEINO ja teki asumispaikkansa Sepänniemeen. Kun kuitenkin joitakin jalankulkijoitakin liikkui, oli näiden kulkijoiden vaikeutena ja kulkemisen esteenä Jyrängön virta. Jostakin syystä nämä saivat sitten joko hyvää hyvyyttä tai maksua vastaan apua Heinolta, joka kuljetti heidät veneellä virran yli nykyisen Niemelän alueelle. Kun kulkijat tulivat Niemelästä Sepänniemen suuntaan oli heidän pakko huutaa Heinolle.

Näin Heinon asuinpaikasta tuli HEINOLA ja siitä se sitten levisi koko alueen nimeksi.

Tämän perimätiedon olen kuullut 1960-luvulla muuttaessamme Heinolaan, kun kunnan luottamusmiehet kävivät kunnantoimistossa tapaamassa uutta kunnan virkamiestä ja pari heistä tämän kertoi. Ihmeelliseltä ja oikeastaan käsittämättömältä tuntuu, että tällainen perimätieto on säilynyt vuosisatoja ja siirtynyt sukupolvelta toiselle.

Näinhän kuitenkin on käynyt myös muun muassa Hollolan nimen kanssa. Historiankirjat kertovat, että Heinolan nimi on ensimmäisen kerran esitetty kirjoitettuna vuonna 1467.

Kirjoittaja on entisen Heinolan maalaiskunnan pitkäaikainen kunnanjohtaja.