Eila
Jaatinen:
Runo
Heinolalle
Heinola, lapsuuteni huone
silmien takana tuuli
seinillä sammalta
pihapolku ratamonjuurista
muhkuralla
sireenintuoksu ikkunalaudalla
ja rappusten vieressä
asvalttikukka.
Silakkalaatikko haisee
porraskäytävässä
ylös pyykkiparvekkeelle
asti
ja valkoiset lakanat
levittävät
enkelisiipensä
aurinkoon
pihalla
hypätään
kuminauhatwistiä
kylpylästä kuuluu
naurun
loiske
puiston jasmiinipensas
puhkeaa öiseen ikävään
Heinola, lapsuuden huone
uneksivan tuomen juurella
variksen hauta
Me veisattiin siinä Oi
Herra
jos mä matkamies maan
koiranputket niin korkeita
että taivas näkyi välistä
Rannalla rentukat kullerot
niittyleinikki ja muu kulta
Hiekkatie ratisi matkalla
Heinäsaareen,
silloin sirkkojen pizzicato
kuului kaikkialla
nyt se on lopettanut
jousisto on
eläkkeellä
talojen välissä
kirkkaat
kaiut
risteilivät kuin kumipallo
laivojen huudot
rantapaviljongilta
niin kauas maailmaan
Heinola, sireenimaja
harjun katolla
oksien läpi vilkkui
joutsenlammen vesi
korkeat männyt jakoivat
nurmikon varjottomiin suojiin
Piiloon ei päässyt
puistojen leveät kujat
ikivanhojen lehmusten katseen
alla,
sillan partaalla kohiseva
pyörre
kaide
jäätävää tuulta
Heinola, kesän huone
torilla
jäätelökoju ja
viipurinrinkeleitä
markkinapäivän
iloinen helinä
retkue matkalla Hevossaaren
rantaan
korissa maitopullo ja
karjalanpiirakoita,
sekä uusi Muovista ja
Kumista
ostettu uimarengas
Heinola, äiti,
leveän joen
tytär,
miten sunnuntaiautioiden
katujesi hiljaisuus
soi minussa yhä
läpi vuosien valkoisen
kohinan
miten vaahteralehtien lomitse
tihkuva valo
pukee minut
pehmeään viittaan
Pihapuu, kotivaahterani,
kattojen yli kurkottava,
unien pesäpuu
lapsuuden öiden
äänetön
suojelusenkeli.
Runo esitettiin Komosten
sukujuhlassa Heinolassa 9.8.2008.
Itä-Häme
-lehti julkaisi
runon 11.9.2008.
Eila Jaatinen, os.
Komonen, on Heinolassa 1952 syntynyt kirjailija.
Kirjailija on palkittu kirjastopalvelujen kriitikkopalkinnolla vuonna
1995.
Hänen harrastuksiinsa kuuluvat yksin- ja kuorolaulu, italiankieli,
latina
sekä vanha musiikki.
Eila Jaatisen kirjoittajanura on alkanut jo neljävuotiaana.
Uraansa hän
luonnehtii monipuoliseksi, siinä yhdistyvät
toimittajan ja kirjailijan roolit. Erityisen rakkaita hänelle ovat
runot ja lastenlorut. Kirjallisuuden ja taiteen opinnot houkuttivat
hänet
kirjalliselle uralle.
Päijät-Häme ja
päijäthämäläisyys
heijastuvat hänen tuotannossaan heinolalaisena
maisemana, hämäläisenä
puheenpartena sekä siirtokarjalaisuutena ja sen
lähiyhteisöinä ja
läsnäolona Heinolassa.
