Tuulikki Vanhapelto:
Minun Heinolani
Isäni Jaakko Juurikkalan kertomia kaskuja Heinolasta
KAUPANKÄYNTIÄ HEINOLASSA JA LÄHISEUDULLA JOSKUS ENNEN
Luottoa heikkojen jäiden aikaan
Kalastajan vaimo Asikkalasta tuli aikoinaan meille kauppaan ostoksille
huhtikuun heikkojen jäiden aikaan. Sillä oli mukanaan minun
isälleni (kauppias Kalle Juurikkalalle) kirje, jossa luki: ”Anna
vaimolle vähän venenauloja ja 10 askia Työmies-tupakkaa. Mutta anna
velaksi.” Mies kun ei ollut uskaltanut laittaa rahaa vaimon
mukaan heikkojen jäiden vuoksi. Luotto myönnettiin heti! Me
oltiin sitä ennen saatu paljon luottotappiota, mutta kyllä meillä
edelleen myytiin velaksi, jos perusteli luotontarvetta.
Taavilan Mikon sopimus
Taavilan Mikko myi nakkeja Heinolan torilla. Jätkät tulivat
pyytämään Mikolta rahaa lainaksi. Mikko sanoi jätkille, että on
tehnyt Pohjoismaiden Yhdyspankin (nykyinen Nordea) kanssa sopimuksen,
ettei ne myy pankissa nakkeja eikä hän myönnä luottoa.
Voikauppaa Heinolassa
1900-luvun alkupuolella Niemen Jussi oli omaa voita kaupalla Heinolan
torilla. Joku nainen tuli ostoksille, haistoi voita ja sanoi sen
haisevan pahalle. Siihen Jussi vastas: ”Totta kai se haisee
pahalle, kun se on tehty pienissä, pieruisissa huoneissa.”
Itähämäläinen väärinkäsitysjuttu
Hartolassa oli juopon sorttinen kappalainen, joka asu Sysmän rajalla
Ylimmäisen pappilassa. Kun se talvisena päivänä tul hevosineen ja
renkineen jumalanpalvelusta pitämään, niin pari – kolme kilometriä
ennen kirkkoa se sano rengille, että käypäs hakemassa Paavalin torpasta
pullo viinaa, mutta jouduta kuuntelemaan saarnaa. Ja ajoi itte
edellä. Tämä kappalainen oli hyvä saarnamies. Mitenkä se
saarnas Paavalin epistolaa hartolalaisille tähän tapaan: ”Mitä Paavali
sanoi?” Ni renki onneton tuli samaan aikaan kirkon ovesta sisään,
käsitti isäntänsä väärin ja huus yhtä kovalla äänel takas: ”Paaval sano
ihan piruja, että kun vanha viina on maksamatta, ni uutta ei anneta!”
Kaupankäyntiä huonolla suomen kielellä
Heinolassa oli ennen vanhaan paljon ihmisiä, jotka puhuivat huonoa
suomea. Ne puhui ruotsia ja venäjää. Kalle Juurikkalalla
oli lihakauppa jo ennen maailmansotaa ja siihen aikaan lihakaupasta
käytiin kesällä Kaivokadun alapäässä torilla myymässä.
Yhtenä syyspäivänä tuli ostoksille komea nuori nainen, joka huonolla
suomenkielellä kysyi Yrjö Järveltä: ”Koska te teurastatte niitä
härjänmunia?” Yrjö Järvi -vainaa oli sanonut, että tänä iltana ne
teurastetaan ja neiti saa ne huomenaamulla. Tyttö tuli sinne jo
seitsemän aikaan aamulla ja pojilla oli häränkivekset pussissa ja
kiinni nuoranpätkällä. Ne otti niistä 35 penniä, kun se oli
kultamarkan aikaa. Mutta tunnin päästä likka tuli tekemään
reklamaatiota. Kauppakadulla sillä oli hameenhelmat korkealla ja
munapaketti toisessa kädessä. Monen kymmenen metrin päästä se
huusi meidän miehille: ”Ei minä tarkottanut mikään panomuna, minä
tarkotin selkämuna.” - Isä oli antanut vaihtaa munuaisiin.
|
