|
|
|
Marija Vantti Uuno Kailaan syntymäkodin paikalla.
Marija Vantti:
Uuno Kailaan jalanjäljillä
Heinolassa
Nuorena
tyttönä sain isältäni joululahjaksi Uuno Kailaan Runoja-kokoelman. Koko
joululoman luin runoja, luin, ahmin ja itkin. Ne koskettivat minua
hyvin syvältä, ja siitä alkoi kiinnostukseni Kailaan elämänvaiheisiin,
runouteen ja myös suorasanaisiin kertomuksiin.
Viitisen vuotta sitten elämäntilanteeni mahdollistaessa muutoksen
päätin muuttaa runoilijani lapsuus- ja kouluajan maisemiin Heinolaan
ollakseni lähempänä häntä. Istuin uuden kotini lähettyvillä
Harjupaviljongin portailla juuri siinä, missä koululainen Uuno Salonen
oli 1910-luvulla hahmotellut ensimmäisiä runoelmiaan.
Heinolan asuinaikanani olen tutkinut ja työstänyt Kailaan
elämänvaiheita. Olen vaeltanut hänen synnyin-, koti- ja
koulumaisemissaan, Aunuksen Karjalan taistelupaikoilla ja lopuksi kaksi
kertaa hänen kuolinkaupungissaan Nizzassa. Heinolassa aloitin hänen
kannoillaan kulkemisen Tuusjärven kylän Kailasen ratsutilalta. Siellä
syntyi maaliskuussa 1901 heiveröinen pikkupoika. Yhtäkään hänen
aikaistaan rakennusta ei ole enää jäljellä, mutta ilokseni havaitsin,
että paikallinen Lions Club Heinola/Kailas on asettanut hänen
syntymäkotinsa paikalle muistolaatan.
Seuraavana vierailin parinkymmen kilometrin päässä Hartolan puolella
Honkapään tilalla. Runoilijan äidin kotitilasta tuli kaksi ja
puolivuotiaan Uuno Salosen lapsuuskoti äidin kuoltua sisarusten
synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin. Honkapään punainen riviaitta
päätykelloineen on vielä Uunon lapsuusaikainen rakennus samoin kuin
tien toisella puolella seisova vanha, siivetön mylly.
Kaksitoistavuotiaana alkoi Uunon seuraava Heinola-aika hänen matkatessa
ensi kertaa elämässään Heinolan kaupunkiin aloittaakseen keskikoulun
toisen luokan. Koulutalo sijaitsi Siltakadun ja Kirkkokadun
kulmauksessa kirkon alapuolella. Lähes koko kouluajan Uuno asui
koulukortteerissa Kirkkokadulla Maaherranpuiston vieressä sijainneessa
pihatalossa.
Uunon ja hänen koulutovereittensa mielipaikkoja olivat erityisesti
kaupungin puistot ja Harjun alue. Maaherranpuiston kentällä pojat
pelasivat jalkapalloa, neljää maalia ja kuningaspalloa. Kotipihoilla,
Harjulla tai Paimenkalliolla he olivat usein karttupiilosilla. Harjun
päällä he juoksivat kilpaa sen päästä päähän. Kivenheiton mestari oli
se, joka oli saanut kiven lentämään Harjun päästä Siltasaareen saakka.
Rantapuistossa he kiipeilivät puissa ja onkivat virran rannalta kaloja.
Talvisin pojat laskivat puusuksillaan mäkeä Harjulta Kirkkolammelle.
Samalle lammelle he puhdistivat luistelukentän, jonne kaupunkilaiset
pääsivät pientä rahasummaa vastaan luistelemaan.
Suuria merkkipäiviä koululaisille olivat Heinolan kaksipäiväiset
markkinat, jolloin toisena päivänä oli koulusta vapaata. Myynnissä oli
ympäri keskusta-aluetta kaikkea mahdollista napeista ja
viipurinrinkilöistä huonekaluihin ja karjaan saakka. Kaikkein eniten
pojat kuitenkin hämmästelivät karhutanssijoita, neekereitä ja
temppujentekijöitä.
Uuno Salonen oli kaivannut myös rauhaa ajatella ja hahmotella jotain
aivan uutta. Keväisin ja syksyisin hän kuljeskeli Harjulla ja
ranta-alueilla piirustuslehtiö ja muistikirja mukanaan. Hän maalasi
innolla koulukaupunkinsa maisemia ja teki niistä myös pahville
postikortteja, joita myi ovelta ovelle kulkien. Paviljongin ollessa
suljettu hän istui sen portailla hahmottelemassa uusia runojaan.
Heinolan kouluaikana hän sai julkaistua joitain runojaan
itähämäläisissä lehdissä ja myös Nuori Voima-lehdessä. Jo tuolloin
hänen polkunsa runoilijaksi alkoi avautua.
Rauhallisen keskikouluajan jälkeen Uunon lukioajasta tuli maamme
poliittisten myllerrysten vuoksi dramaattinen. Heti Suomen
itsenäistymisen jälkeen hän koki suurlakon, sisällissodan sekä Aunuksen
Karjalan taistelut. Ajan tapahtumat vaikuttuvat herkkään nuoreen
mieheen hyvin voimallisesti. Aunuksesta palattuaan Uuno suoritti lukion
viimeisen luokan, painoi lakin päähänsä ja elokuussa valkolakkinen
astui Heinolan satamassa laivaan lähteäkseen ilmoittautumaan Helsingin
keisarilliseen yliopistoon. Elämä oli hänelle avoinna.
Älä koske perhosen
siipiin. Uuno Kailaan elämä ja kuolema -niminen kirjani ilmestyy
maaliskuussa Uuno Kailaan syntymän 120-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.
|
|
