Runoilija Uuno Kailas (1901–1933) syntyi Heinolan maalaiskunnassa ja kävi koulunsa Heinolassa. Ylioppilaaksi Kailas kirjoitti Heinolan keskikoulun jatkoluokilta vuonna 1920.

Uuno Kailas oli tulenkantajasukupolven merkittävimpiä runoilijoita. Kaksi vuotta myöhemmin Heinolan keskikoulusta ylioppilaaksi kirjoittanut professori Arvi Kivimaa kirjoitti ystävästään Uuno Kailaasta:

"Hän ei ollut samanlainen kuin muut; hän oli tulisempaa, kiihkeämpää elämänainesta, mikä ilmeni varhain luovana tahtona ja harvinaisena tiedon uteliaisuutena. Tämä koulupoika hämmästytti lähintä ympäristöään kirjoittamalla runoja seikoista, joissa kunnon Heinolan ihmiset eivät olleet huomanneet mitään erityisiä lyyrillisiä rikkauksia, kuten Jyrängön koskesta; mutta kutsumukseensa kypsyvä nuorukainen sai sen säihkymään oman mielikuvituksensa värejä."

Useat Kailaan runoista ovat muuttuneet itsestään selväksi kansallisomaisuudeksi. Nuorena kuolleen Kailaan tuotannosta ja elämästä on kirjoitettu hyllymetreittäin. Moni tunnistaa Kailaan runot – esimerkiksi Pallokentällä, Paljain jaloin, Vieras mies, Talo, Suomalainen rukous – vaikkei muistaisi lainkaan, kenen kirjailijan tuotantoon ne kuuluvat.

Heinolan Maaherranpuistossa seisoo Uuno Kailaan patsas. Sen tilasivat aikanaan Kailaan koulu, Hämäläinen osakunta ja kustantaja. Patsaan muovaili Essi Renvall 1949, ja Werner Söderström Oy lahjoitti sen Heinolan kaupungille. Patsas sijoitettiin pallokentän laidalle ja paljastettiin 13.11.1949.

Kansanrunoudentutkija Martti Haavio eli runoilija P. Mustapää, joka Kailaan tavoin kuului 1920-luvun lopulla Tulenkantajien kirjailijaryhmään, piti tilaisuudessa juhlapuheen.

Runossaan Synnyinseutu Kailas kunnioittaa itähämäläistä sukupolvien työtä ja harmaata kansaa:

"Mä siunaan sen, mä siunaan sen:  Voi, synnyinseutu hyvin!"