On lokakuinen lauantai, 19.10.2008. Sää utuisen harmaa, vähäistä tihkua. Heinolan keskustan sydän, tori, heräilee. Vaalit lähestyvät ja näkyvät. Toriteltoissa halutaan kohdata ihmisiä, kertoa Heinolan huomisen arvaamattomasta arjesta, saada valtuutus hoitaa yhteisiä asioita.

Yhteisiä asioita hoidetaan samaan aikaan myös toisaalla, WPK-talossa. Siellä valmistaudutaan kohtaamaan heinolalaisia juhlan merkeissä. Konserttitanssiaiset tarjoavat arjen vastapainoksi hetken irtautua tavallisen lauantai-illan ohjelmasta. Sekin on tärkeää.

WPK-talon juhlahuoneisto on kuin rakennettu tulevan illan juhlaviksi kulisseiksi. Talo on 117 vuodenkin jälkeen alkuperäisessä käytössä, se on Heinolan huvi- ja kulttuurielämän keskus. Vuoden 1998 heinäkuussa talo sai uudelleen nykyisen muotonsa ja glamourinsa. Mikä teko? Hyvä esimerkki osaamisesta, yhteistyöstä, tulevillekin päättäjille.

Illan juhlaa varten juhlasalia viimeistellään, salin tuolirivistöt saavat uutta muotoa, konserttilava koristelunsa, valaistus, äänentoisto kaipaa pientä miettimistä.

Lasiterassi juhlapöytineen katetaan, viimeistellään kukin, kynttilöin, värikkäin servietein. Pöytien nimilaput kertovat jo ennakkoon illan vieraista. Illan menu odottaa.

Ilta hämärtyy. Katuvalot syttyvät.

Soihdut ovilla kutsuvat vieraita astumaan sisään, juhla voi alkaa.

Punainen esirippu nousee. Juhlapukuinen mieskuoro astuu estradille ja Kai Kirik tahtipuikkoineen kuoron eteen. Antti Aronen soittimineen on valmiina sävelten maailmaan.

Tervetulotoivotuksia.

Sataman valot sytytetään virallisesti.

Ilmoille lennähtää Sataman valot, illan tunnussävel. Kymmenen muuta sävelmää, tuttuja vuosikymmenien takaa, nostalgiaa, ei tavallista mieskuoro-ohjelmistoa. Taputuksia. Antero Liusvaara johdattelee mieskuoron laulujen taustoihin vuosikymmeneltä toiselle. On kuin toivekonsertti monelle. Onnistumisen iloa. Taputuksia.

Kynttilät lasiterassilla sytytetään, ovet avautuvat. Värikkäät juhlapöydät kutsuvat. Ihailevia katseita, oman paikan etsintää, odotusta.

Mikä menu?

Poreileva alku yhdessäololle pitkien pöytien äärellä. Maljojen nostoa illalle, ihanille daameille, Heinolalle. Serenadi naisille, toinen, kolmaskin.

Illallinen voi alkaa. Punaista vai valkoista? Kiitos, molempia. Ehkä vain vettä.  Puheensorina täyttää lasiterassin. Aktiivinen osa illasta on alkanut. Kokki apulaisineen saapuu saliin. Maukasta ruokaa, ihanaa palvelua, iloista naurua, tyytyväisyyttä, leppoisaa seurustelua.

Kaukana paha maailma. Salamavaloja. Lehtihaastatteluja. Keskipisteenä Heinola-Seuran, Heinolan Mieslaulajien ja Heinolan Musiikinystävien Puhallinorkesterin järjestämä Sataman valot, konserttitanssiaisilta.

Aika rientää, musiikki salissa kutsuu illan seuraavaan osioon.

Heinolan Tanssikerhon Terttu ja Jari Törnroos astuvat salin keskiöön, wienervalssin sävelet täyttävät salin. Ihailevia katseita. Mikä meno, mikä osaaminen, kauneus, liikunnan helppous ja sulo. Taputuksia. Tangokin samaan menoon, suomalainen valssikin. Siinä näyttöä, esimerkkiä.

Tanssin taidonhan juhlavieraat osasivat. Kun Tommi Suutarisen tahtipuikko nousi, Heinolan Musiikinystävien Puhallinorkesterin valssi alkoi soida ja juhlahuoneiston parketti täyttyi. Oli vieraillakin näyttämisen paikka. Rytmikästä, kutsuvaa ja tuttuja säveliä riitti, tanssijoita myös. Oli miesten hakua ja naisetkin saivat hakea. Tanssikerhonkin taitajat tanssittivat. Tällaista pitää saada lisää, toivottavasti joka vuosi, toivottiin.

Keisarin punaisessa salongissa odotti juhlien hovikuvaaja, Heikki Alanko. Salamavalot välkehtivät, kameran silmä etsi hyviä taustoja, ilmeitä, asentoja. Salongin puitteissa oli hyvä karata arjen harmaudesta, ikuistaa ja säilyttää tunnelma tulevillekin polville.

Illan viimeinen valssi. Nytkö jo? Mutta onhan kello jo 23. Hyvää yötä rakkahin alkaa soida. Lopputunnelmoinnit salissa. Kiittelyä, hyvän yön toivotuksia.

Soihdut ulkona lepattivat viime liekeissä. Sataman valot sammutettiin.

Juhlahuoneisto jäi odottamaan arjen tai uuden juhlan stailausta.

Kiitosta joka puolelle! Yleisölle, illan esiintyjille, Kai Kirikille, Tommi Suutariselle, Terttu ja Jari Törnroosille, Juhlapalvelu Pito-Almalle, tarjoilijoille, juhlapöytien kattajille. Kukista kiitos Hannu Valveelle, Memorosalle, Olavi Rainiolle.

Yhteistyöllä me onnistuimme!

Kalevi Peltola