|
|
|
HEINOLA-SEURAN KUUSIJUHLASSA
Joulun Ilosanoma kuultiin monin murrevivahtein
”Älkkäm beljäkk!
Mnää näättäk ilmotan deill oikke ilose asja
ja siit piissa lysti kaikell väell.”
Kuva: Matti Ollikainen
Tämä ja seuraavat kuvat: Kalevi Peltola
ouluevankeliumin murteelliset versiot Heinola-Seuran kuusijuhlassa 19.12.2007 saivat kansanliikkeen aikaan. Kaikki halusivat kuulla ikiaikojen jouluevankeliumin soljumista äidinmaidossa saadulla omalla äidinkielellä.
Eri murteilla esitetyt Ilosanoman tulkinnat toivat kuusijuhlaan aidon ilon, ja sanoman kertominen kuuteen kertaan sisällöllisesti samana vahvisti jouluevankeliumin syvällistä ymmärtämistä.
”Siä Petlehemis Maria huamas,
että nys se vavva taitaa syntyäkki.”
Seurakuntakeskuksen salin kauniisti valaistu kuusi, Heinolan seminaarin harjoituskoulun 1960-luvun seimi kynttelikköineen, vanhan ajan tyyliin katettu kahvipöytä sai 150 kuusijuhlavierasta joulun tunnelmaan.
”Tänäpäevänä on teille
tuolla Tuavetin kaapunnissa syntynnä
Vapahtaja, jokon Ristus, Herra”
Koulujen kuusijuhlaperinteellä on pitkä traditio, suomalaista kulttuuria parhaimmillaan.
Suomalaiset saavat kiittää varhaista ja hyvää kansansivistystään siitä, että meillä on vahvat juuret joulun vietolle. Koulujen kautta suomalainen joulu sai omat muotonsa ja perinteensä. Koulun syksy huipentui kuusijuhlaan. Moni lapsi näki kuusijuhlassa ensimmäisen kerran koristellun joulupuun.
Kuusijuhlassa jo viime vuosisadan alkuvuosina alettiin antaa joulupussi, jossa oli mahdollisesti pulla, omena ja karamelli. Joululaulut loivat jo silloin mielikuvan oikeasta joulusta. Seminaarit antoivat tuleville opettajille vahvat eväät koulujen juhlien vietolle. Seminaarien musiikinopettajat olivat ahkeria joululaulujen säveltäjiä.
Heinola-Seuran puheenjohtaja Kalevi Peltola johdatti vieraat iltaan Immi Hellénin runolla Joulupuu.
Runo toimi siltana vuosikymmenien koulujen juhla- ja jouluperinteisiin. Koulujen juhlissa Immi Hellénin (1861-1937) runot olivat aina kunniapaikalla. Hän kirjoitti yli tuhat lastenrunoa, joista monet elävät edelleen tunnettuina lauluina, kuten esimerkiksi Oravan pesä, Pieni nokikolari, Joulukirkkoon, Maan korvessa...
”Joulupuu, joulupuu,
metsän kaikkein armain puu!
Lakkas alla laulut soivat,
haastat meille sadoin kielin.
Mitä oksas huminoivat,
kuuntelemme juhlamielin.
Joulupuu, joulupuu,
muistos mieleen painautuu.”
Immi Hellén on maamme ensimmäinen huomattava suomenkielinen lastenkirjailija. Hänen runonsa ovat kasvattaneet monta sukupolvea suomalaisia ja kasvattavat edelleen. Nyt ne elävät uutta nousukautta, sillä niillä on kaikupohjaa myös nykyajassa. Perhettä ja kotia arvostetaan enemmän nyt kuin parikymmentä vuotta sitten. Luonnonsuojelu ja perheen kunnioitus – Hellénin runojen aatesisältö – ovat nykyajankin arvoja.
”Siinä siunatus silimärräpährykses ilimestyy sen enkelin föliyhyn suuri joukko taivahallista sotaväkiä, jokka veisas ylistystä Jumalalle: Kunnia Jumalalle korkeures ja maas rauha ihimisten keskuures, joita kohtahan sillon hyvää tahtua.”
”Siinä siunatus silimärräpährykses
ilimestyy sen enkelin föliyhyn
suuri joukko taivahallista sotaväkiä,
jokka veisas ylistystä Jumalalle:
Kunnia Jumalalle korkeures
ja maas rauha ihimisten keskuures,
joita kohtahan sillon hyvää tahtua.”
Taiteilija Leena Calás kertoi omia kuusijuhlamuistojaan ja lauloi kolme mielijoululauluaan: Heinillä härkien kaukalon, Tuikkikaa, oi, joulun tähtöset ja Taas kaikki kauniit muistot. Häntä säesti Arto Sakari Korpinen.
”Tarttis vissi lähte Peetlehemin kattoma,
et mitä siäl oikke on tapahtunu
ja mitä Herra äskö oike meil mahto ilmotta."
Aluksi kalevalaisen jouluevankeliumin tulkitsi Anna Tiainen. Karjalan murteelle taipuneen ilosanoman luki Erkki Heiskanen, Hartolan murteella Anja Nurminen, savoksi Riitta Nyyssönen, Turun murteella Asko Alho ja Kalevi Peltola Etelä-Pohjanmaan murteella.
”Nyt piätäpahkoo Peetlehemmii!"
"Ja he läksiväk kiiruman gaupall
ja löysivä Maria ja Joosefi
ja lapsen go makas seimes.
Ko het tämä huamasiva,
het tekiväs selkko siit,
että mitälai jutui he oliva lapsest kuull.”
”Mut Marja pisti kaikki jutut miälesses."
"Koko juttu oli futannu just sillai,
ku niille oli bamlattu."
Seurakunnan joulutervehdykseen kuusijuhlaan toi kappalainen Anja Mastosalo.
"Ja paimenet männiit takasii
ja männesseä kiittiit
ja ylistiit Jumaloa kaikest,
mitä hyö olliit kuulliet ja nähniet
ja niiko heil ol sanottu."
|
|
