Siltojen kaupungin kotiseutuyhdistys itäisessä Hämeessä

Heinolan Kalevalaisten Naisten hieno muinaispukukokoelma           uinaispuku on hautalöytöjen perusteella ennallistettu viikinki- ja ristiretkiajan naisen juhlapuku.   Tieto muinaispuvusta perustuu arkeologisissa kaivauksissa löytyneisiin tekstiilifragmentteihin.   Pienet tekstiilijäänteet ovat säilyneet niihin liuenneiden metallisuolojen avulla. Metalli on ollut peräisin vaatteita koristaneista pronssikierukoista ja asuun kuuluneista koruista. Jäänteiden perusteella tutkijat ovat pystyneet selvittämään pukujen rakenteen ja tekstiilien laadun, jopa värin.   Muinaispukua ei pidä sekoittaa kansallispukuun. Kansallispuvut perustuvat 1700- ja 1800-luvuilla käytettyihin rahvaan juhlapukuihin.           einolan muinaispukuharrastuneisuuden herääminen 1980-luvulla sai valtakunnallistakin huomiota. Muutamat asiasta innostuneet henkilöt Riitta Lavoniuksen johdolla aloittivat pitkäjänteisen suururakan Heinolassa, muinaispukukokoelman valmistamisen.   Riitta Lavoniuksen valmistama rekonstruktio Maskun puvusta valmistui 1985 Kalevalan 150-juhlavuoden näyttelyä varten.   Yksi tärkeä tavoite muinaispukujen tutkimisella ja valmistamisella oli kohottaa suomalaista identiteettiä. Muinaispuvut otettiin vastaan valtavalla innostuksella. Niitä alettiin valmistaa jopa kansanopistoissa oppilastöinä.   Heinolassa, Heinolan Kalevalaisten Naisten yhdistyksessä, valmistettiin muinaispuvut esittely- ja opetustarkoitusta varten yhteistyössä Suomen kansallismuseon tutkijoiden ja eri valmistajien, kuten Wetterhoffin ja Pirtin kehräämön kanssa.   Heinolan muinaispukukokoelma on esillä Heinolan kaupungin tiloissa valtuustotalon ala-aulassa, osoitteessa Rauhankatu 3.   Pukujen esittelystä voi sopia puh. 040 865 3193, Orvokki Rosberg.   Heinolan Kalevalaiset Naiset ry perustettiin 1980 valtakunnallisen Kalevalaisten Naisten Liiton jäsenjärjestöksi.   Alkuvuosina yhdistyksen toiminta keskittyi muinaispukuihin. Myöhemmin se on toiminut yleisenä kulttuurijärjestönä.               Perniön punahameinen muinaispuku noin vuodelta 1150   Ensimmäinen toisinto valmistui 1925. Siinä monet työtavat olivat summittaisia. Uudempi tutkimus ja perehtyminen vanhoihin työtapoihin on tuonut tarkennusta pukuun.         Muinais-Karjalan puku noin vuodelta 1250   Ensimmäinen uusinto, tehty 1952, ei ollut kovin tarkka. Myöhemmän tutkimuksen perusteella puvun yksityiskohdat on tarkennettu.         Tuukkalan muinaispuku noin vuodelta 1150   Ensimmäinen uusinto tehty kirjailija Elsa Heporaudan juhlapuvuksi 1930-luvulla. Heinolassa esillä olevan puvun yksityiskohtia on tarkennettu.         Euran muinaispuku noin vuosilta 1020-1070   Puvun ikä voidaan arvioida siihen kuuluvasta hopearahoista kootusta kaulanauhasta. Ensimmäinen uusinto valmistui 1982 ja oli siihen mennessä tieteellisesti tarkin muinaispuku.         Maskun muinaispuku 1100-luvulta   Rekonstruktio valmistettiin 1985 Kalevalan 150-juhlavuoden näyttelyä varten.         Kaarinan muinaispuku noin vuodelta 1150   Ensimmäinen uusinto tehtiin 1991 tarkan arkeologisen tutkimuksen pohjalta.         Rohdinkankainen työpuku ja muinaiset pystykangaspuut   Tämä puku on mukana muistuttamassa, että aina on arkea enemmän kuin juhlaa ja köyhiä enemmän kuin rikkaita. Arkisemmat esineet ja työvaatteet eivät vain ole säilyneet vähäisemmän arvon ja loppuun kulumisen takia.           n muistettava se, mitä nykyaikana pidämme muinaispukuna, onkin itse asiassa nykyajan luoma käsitys muinaispuvusta. Mikään rekonstruoitu muinaispuku, vaikka kuinka tarkkaan tehty, ei ole myöhäisrautakautinen puku, vaan tällä hetkellä hallussa pitämämme tiedon mukaan tehty ennallistus, tiedon yhteenveto. Tämä "muinaispuku" on yhtä lailla omasta ajastamme riippuvainen kuin kaikki muukin, mitä tässä ajassa teemme.   Muinaispukurekonstruktion riippuvaisuus siitä ajasta, jossa se tehdään, näkyy jo olemassa olevista muinaispuvuistamme: vanhojen pukujen tarkoituksena oli ehkä pikemminkin kohottaa suomalaista identiteettiä ja tehdä suomalaista perinnettä tunnetuksi, kuin olla eksakteja, tieteellisiä selvityksiä. Tarpeesta kohottaa suomalaista identiteettiä kertoo valtava innostus, jolla muinaispuvut otettiin vastaan ja jolla niitä alettiin valmistaa esim. kansanopistoissa.   Useimpien vanhojen muinaispukujemme rekonstruoimisen idea lähti liikkeelle yksityisten henkilöiden tai yhdistysten aloitteesta, ei niinkään tiedemaailman sisältä, mikä osoittaa sen, että muinaispukujen rekonstruoimista pidettiin tärkeänä myös ei-akateemisten ihmisten keskuudessa. Uudet muinaispuvut taas on yleensä tehty tieteellisten lähtökohtien ja tarpeiden perusteella, joskin puvuilla on ollut merkityksensä paikallisen identiteetin kohottajina - esimerkiksi Kaarinan puvun suunnittelu keräsi kaarinalaiset kotiseutuihmiset yhteen tekemään ilmaista työtä puvun hyväksi.   Täten muinaispukua ei voi pitää pelkästään myöhäisrautakautisen asustuksen mallinnuksena, vaan muinaispuvulla on myös ei-tiedollinen merkityksensä meidän aikamme ihmisille ja tuleville sukupolville. ”   Loppulause Jenny Kangasvuon Proseminaarityöstä Oulun yliopiston Taideaineiden ja antropologian laitoksella 19.2.1997       Teksti: Riitta Lavonius ja Orvokki Rosberg   Kuvat: Valokuvaamo Irma Gröndahl Kuvien oikeudet: Heinolan Kalevalaiset Naiset ry   Tasavallan presidentti Tarja Halosen kuva: presidentin kanslia Sivunvalmistus: Arto Sakari Korpinen