|
|
|
Kaivattua lisätietoa Heinolan residenssistä
Museotoimen 16. tietoteos julkistettiin
Heinolan kaupunginmuseossa vietettiin 21.4.2008 merkittävää juhlahetkeä. Museo julkisti tieteellisen julkaisusarjansa 16. teoksen Heinolan maaherran residenssin asemakaava ja rakennukset Ruotsin vallan aikana 1775-1809.
Museonjohtaja Kari-Paavo Kokki kertoi, että teos on syntynyt tutkija Erpo Elakosken pro gradu -työnä Helsingin Yliopiston taidehistorian laitokselle vuonna 1988.
Alkusysäyksen pro gradu -aiheelle antoi Heinolasta lähtöisin oleva professori Henrik Lilius. Toisena mahdollisuutena olisi ollut tehdä vastaava työ Loviisasta. Elakoskella on hämäläiset sukujuuret, joten Heinola tuntui kiinnostavammalta ja kotoisammalta.
Professori Lilius toimi myös työn ohjaajana ja tarkastajana. Erpo Elakoski suoritti työn suurella innostuksella ja perusteellisuudella. Hyvä yhteistyö tutkimuksen aikana Heinolan museotoimen kanssa antoi kirjoittajalle kipinän tehdä pro gradustaan enemmän kuin vain opinnäytetyö.
Tutkija Erpo Elakoski
Meille heinolalaisille on erityisen tärkeää, että tutkimus on vihdoinkin saatettu painoasuun kaikkien ulottuville. Siten se voi omalta osaltaan syventää kotikaupunkimme tuntemusta ja lisätä kiintymystä kotiseutuun.
Tästä erityinen kiitos lankeaa kaupunginmuseon toimintaa monella tapaa edistäneelle ja tukeneelle Niilo Helanderin säätiölle. Myös Marjatta ja Eino Kollin säätiö sekä Heinolan Taidemuseon Ystävät ovat taloudellisella tuellaan mahdollistaneet julkaisemisen, sanoi Kari-Paavo Kokki
Kaupunginjohtaja Hannu Komonen ja kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Mauno Kuusela esittivät puheenvuoroissaan kiitokset toimeliaalle museotoimelle kaupungin historian tietämystä täydentävän uuden perusteoksen julkaisemisesta.
On kulunut jo 60 vuotta siitä, kun Heinolan kaupungin historian ensimmäinen osa ilmestyi. Kaupungin perustamisajankohta jäi siinä valitettavan vähälle huomiolle, eikä aihetta tämän jälkeenkään ole liiemmin käsitelty. Niinpä nyt julkaistu tutkimus antaakin kaivattua lisävalaistusta tähän Heinolan kaupungille tärkeään ajanjaksoon.
Erpo Elakosken tutkimus Heinolan rakentamisesta 1700-luvun lopulla on siis erittäin tervetullut. Se valottaa kustavilaisen ajan asemakaava-ajattelua ja rakentamisen periaatteita. Vasta perustettu maaherran residenssi piti rakentaa luonnollisesti ajan muotivirtausten ja uusien aatteiden mukaan.
Tänne muuttaneet virkamiehet tuskin halusivat elää ja asua huonommin kuin mihin olivat tottuneet Loviisassa. Kustavilaiseen ruutuasemakaavaan rakennetut mansardi- ja satulakattoiset talot aidattuine puutarhoineen ovat valmistuttuaan varmastikin muodostaneet ajalle tyypillisen ja viehättävän mutta samalla vaatimattoman näkymän.
Kustavilaisen ajan suurimpiin arkkitehteihin kuuluneen Olof Tempelmanin suunnitelmat uudeksi komeaksi maaherran residenssiksi eivät valitettavasti toteutuneet.
Kiehtovia näkymiä Heinolan historian lähteille avaavan kaunisasuisen, kuvitetun kirjan on toimittanut amanuenssi Sirpa Juuti.
Kirjaa on saatavana rajoitetusti Heinolan kaupunginmuseosta.
"Heinolan residenssin rakennusten suunnitelmat syntyivät ja rakentaminen sijoittui ajanjaksoon, jolloin Ruotsissa oli alkamassa murroskausi taideajattelussa. Tänä aikana arkkitehtuuri-ihanteiden muutos heijastui myös residenssin rakennusten uudempiin suunnitelmiin ja toi joitakin uusia piirteitä toteutuneisiin rakennuksiin.
…
Heinolan residenssin rakennusten useimmat suunnitelmat sekä varsinkin toteutuneet rakennukset edustivat kokonaisuutena yli-intendentinviraston luomaa maakunta-arkkitehtuuria, jonka hallitsevana tyylinä oli jo täysin kotimaistunut rokokooklassismi. Siinä myös kertautui eri-ikäisiä ja eri alkuperää olevia tyyliaineksia, kuten jo 1600-luvulla kehittynyt karoliininen pohjakaava eri variaatioineen sekä yhtä vanha seinien punamultaväri, jonka käyttö laajeni huomattavasti juuri kustavilaisena aikana."
Näin kirjan loppusivuilla residenssin rakentamisesta.
|
|
