Kotiseutupäivä aloitti Heinolan juhlavuoden juhlinnan

Heinolan VII Kotiseutupäivää vietettiin kauniissa pakkassäässä Allin päivänä 31.1.2014. Juhlapäivä aloitti samalla Heinolan kaupungin 175-vuotisjuhlavuoden monipuolisen vieton.

Kaupungintalon edustan lippurivistö kertoi kaupungin ikiomasta päivästä. Aamuvarhaisella vesitorniin rientäneet saivat ihailla talvista Heinolaa parhaalta näköalapaikalta.

Heinolan kaupungin 175 -vuotisjuhlavuosi aloitettiin kahvikutsuilla

Juhlavuoden aloituksen lisäksi oli suuri syy viettää kotiseutupäivää ja Allin päivän kahvikutsuja, koska tarkalleen 50 vuotta sitten Kynttilänpäivänä 1964 avattiin Heinolan museo Vanhan pappilan tiloissa. Joten vuosi on myös kaupunginmuseon juhlavuosi, jota vietetään suurella kunnioituksella Alli Heinämaan aloittamalle museo- ja kotiseututyölle.

Allin kutsujen juhlapaikkana oli seurakuntakeskus. Heinola-Seuran talkoolaisten kattama herkullisen kaunis kahvipöytä odotti nimipäiväkutsuihin ja -kahveille osallistuneita. Kahvipöydän antimista nautittiin, kahvipöydissä viivyttiin, juttu luisti, tuttavia tavattiin. Vuosi oli mennyt nopeasti edellisistä kutsuista.



Trion säestämä Hämäläisten laulu aloitti juhlavasti päiväjuhlan.




Tunnelma on kotiseutujuhlan tärkein asia

Heinola-Seuran puheenjohtaja Kalevi Peltola toivotti juhlayleisön tervetulleeksi ja iloitsi siitä, että sai avata Allin päivän jo seitsemännen kerran.

"Heinola-Seura teki kaupunginhallitukselle aloitteen syksyllä 2007 vuosittaisen kotiseutupäivän viettämisestä. Samassa aloitteessa oli myös ehdotus ajankohdasta, joka olisi tammikuun viimeisenä päivänä eli Allin päivänä. Päivän järjestäjinä olisivat Heinolan kaupunki, Heinolan seurakunta ja Heinola-Seura.

Kun oli kysymyksessä kotiseutupäivä, ajatuksissamme oli alun alkaen myös kunnioittaa meidän omaa Alliamme, opettajatar Alli Heinämaata. Hän oli oikeastaan nykyisessä mielessä kotiseututyön herättäjä ja aloittaja Heinolassa omalla päättäväisellä toiminnallaan ja tuloksillaan.

Elämme muutoksen ajassa ja keskustelemme jatkuvasti siitä mihin tämä kaikki johtaa. Historiamme kertoo kaikkien sukupolvien eläneen jatkuvan muutoksen alla. Tämä tuli erikoisesti esille, kun pari kuukautta sitten seurakunta julkaisi tässä salissa kaksi ansiokasta ja laajamittaista historiateostaan.

Viimeinen vuosi on ollut Heinolan historiassa ja elämässä historiateosten aikaa. Viime vuoden maaliskuussa Leena Kekkosen suvustaan kertova kirja Omenia oksat täynnä valittiin valtakunnallisesti parhaaksi vuoden 2012 sukukirjaksi. Kesäkuussa ilmestyi Heinola-Seuran kuudes kotiseutukirja postikorttikirjana. Marraskuun lopussa seurakunta julkisti kaksi historiateosta. Tämän vuoden alussa Tommola sai omat tarinansa. Viikko sitten Tuula Tuusjärven kirjoittama Elämää ja tapahtumia Ylä-Tuusjärvellä  julkistettiin. Juurikkalan kaupan 100-vuotinen historiateos on juuri kirjapainossa. Kirja kertoo yrittämisen ja työn ja kotiseudun historiaa sadan vuoden ajalta.

Kaikki nämä kertovat siitä, että Heinolassa todella toimitaan aktiivisesti paikallishistorian harrastuksessa ja se on tuottanut korkeatasoista kotiseutukirjallisuutta, josta saamme olla ylpeitä. Historiallinen tietoisuus kasvattaa juuria meille heinolalaisille ja toivottavasti myös nuorille, tiedämme mistä olemme kotoisin. "Historian taju luo kotiseutuhenkeä" kirjoitti Itä-Häme -lehti pääkirjoituksessaan.

Olen iloinen, että tämä Heinolan oma kotiseutupäivä on saanut sille kuuluvan arvon ja arvostuksen. Tervetuloa juhlimaan taas Allia ja kotiseutupäivää sekä tietysti toivottamaan onnea juhlavuottaan aloittavalle Heinolalle!"

Puheenvuorojen lomassa Tiina Bragge soitti huilusooloja Jukka Tabellin säestämänä.

Vertauskuva on haettava historiasta

Kaupungin tervehdyksen juhlaan toi nuoren päättäjäpolven edustajana Niina Varjo. Hän kiitti aluksi Heinola-Seuraa monipuolisesta työstä Heinolan hyväksi, esimerkkinä Allin päivän perinteen ylläpitäminen.

"Lukiessani Alli Heinämaan tarinaa nousi mieleeni ajatus, mistä saisimme yhtä tarmokkaita henkilöitä nyky-Heinolaan, jotka omalla uurastuksellaan ja innovatiivisuudellaan pystyisivät luomaan monipuolisia sosiaalisia, sivistyksellisiä ja historiaa vaalivia tekoja, ja että ne teot tulisivat vielä kestämään vuosikymmenien päähän.

Mietin lisäksi, miten nuoremmat sukupolvet saisivat innostumaan kotiseutuhistorian vaalimisesta. Vai syntyykö se innostus iän myötä? Aika näyttää ja nuorten innoittamisesta kotiseututyöhön voisi heittää haasteen vaikka Heinola-Seurallekin. Tosihan on kuitenkin se, että mitkään sukupolvet, ilman kotiseututuntemusta, eivät pysty edes vertailemaan tämän hetken tai tulevaisuudenkaan Heinolaa, tai ylipäänsä maailmanmenoa. Vertauskuvahan on haettava menneisyydestä, historiasta.

Luettuani Pekka Rautamaan tiivistelmän Alli Heinämaasta seuran kotisivuilta, on helppo yhtyä Heinola-Seuran taholta todettuun, että ilman Alli Heinämaan työtä ja innostusta, ei Heinolalla olisi niin tukevaa kivijalkaa kotiseutu- ja museotyössä, kuin nyt on. Siksi onkin hienoa, että Heinola-Seura on nostanut tämän intensiivisen naishenkilön teot arvoonsa ja muistaa säännöllisesti häntä näin Allinpäivän juhlien merkeissä.

On hienoa myös nähdä, miten Heinolan museotoimi, Kari-Paavo Kokin johdolla, on tarmokkaasti jatkanut Heinämaan viitoittamalla tiellä kotiseutuhistorian vaalimisessa.

Lisäksi Heinämaan jalanjälkiä mukaillen, Heinola Seura ja kuntalaiset ovat julkaisseet kotiseutuhistorian tietämystä tukevia artikkeleita ja teoksia. Ja todettakoon näistä viimeisimpänä viikko sitten julkaistu, Tuula Tuusjärven kirjoittama teos Ylä-Tuusjärven tilan vaiheista. Lisäksi monet yksityishenkilöt ovat entisöimällä herätelleet henkiin vanhoja miljöitä ja rakennuksia, kertomaan viestejä menneiltä sukupolvilta. Tästä oivana osoituksena Café Kailas Siltasaaressa. Ilman näiden yksittäisten ihmisten kotiseuturakkautta ja innostuneisuutta, meillä ei olisi näinkään laajaa Heinolan historiatuntemusta tarjolla, kuin mitä tänä päivänä on.

Kaupungin ja yksityisen sektorin tavoitteiden ja työn tuloksena, näyttäisikin siltä, että Heinola, mahdollisesti, on taas vuosikymmenien jälkeen profiloitumassa kylpyläkaupungiksi. Jos, tai pikemminkin toivottavasti näin tapahtuessa, on se mielestäni hyvä osoitus edellä mainitsemani terveysliikuntakulttuurin ja kotiseutuhistorian synkroonista ja paluusta historian havinaan, kylpylälaitoksenkin johtajana toimineen Alli Heinämaan jalanjäljille.

Heinolan kaupungin puolesta, haluan lausua kiitokset Heinola-Seuralle arvokkaasta ja aktiivisesta kotiseututyöstä ja myöskin siitä, että seura ottaa merkittävällä panostuksellaan osaa, tänä vuonna vietettävään Heinolan 175 -vuotisjuhlavuoteen. Heinola Seuran toimesta on tulossa useita juhlavuoden tapahtumia, ja tämän Heinolan juhlavuoden avaa hienosti nyt vietettävä Allinpäivä-juhla."

Kotiseutu Heinola, meille parhain paikka on

Rauno Endén, Heinolassa syntynyt tutkija, kertoi puheenvuorossaan, mitä Heinola kotikaupunkina hänelle merkitsee.

"Samoin kuin postikorttikirja tehtiin rakkaudesta Heinolaan, olen minäkin rakkaudesta Heinolaan kertomassa täällä. Olen asunut 45 vuotta Helsingissä, mutten ole koskaan oppinut pitämään Helsinkiä kotiseutunani. Täällä on tuhansia, jo lapsuuden kultaamia lapsuusmuistoja. Toivottavasti heinolalaiset osaavat arvostaa Heinolan luontoa ja sitä kauneutta, jonka keskellä elävät joka päivä."

Heinolaan Endén kertoi aina palaavansa vapaa-aikoinaan etsimään juuriaan ja kokemaan niitä paikkoja ja seutuja joissa hän on lapsuutensa ja nuoruutensa elänyt. Hänellä oli etuoikeutenaan kasvaa historiallisessa ympäristössä, Niemelän kartanossa, jossa hänen vanhempansa asuivat ja tekivät työtään kartanossa.

Kartanon jokapäiväinen arkinen elämä olivat myös hänen elämäänsä. Kartanon työntekijöiden kanssa hän sai pikkupojasta lähtien osallistua mitä erilaisimpiin töihin ja tehtäviin.

Endén muisteli myös miten hän nuorena miehenä oli myös kaupungilla monenlaisissa töissä, Heinolan kaupungin mittausosastolla, kaupunkisuunnittelutoimistossa tilapäisenä tutkijana, organisoimassa Heinolan kaupungissa 1900-1939 asuneiden henkilöiden haastatteluprojektin ja Heinolan kaupungin valokuvakokoelman luettelointiprojektin ja kuvien sekä negatiivien turva-arkistoinnin.

Heinolan historian toisen osan kirjoittaminen, sen aineiston kerääminen ja tutkiminen vei hänet todella oman kotikaupunkinsa juurille. Historiateos ilmestyi Heinolan kaupungin 150-vuotisjuhlavuonna 1989. Hän kertoi tuntevansa historiateoksen vuosien Heinolan paremmin kuin nykyisen.


Talvinen Heinola ja Promenadi

Anna Tiainen osallistui kaupungin 170-vuotisjuhlavuoden kirjoituskilpailuun Minun Heinolani vuonna 2009. Hän esitti juhlassa kirjoitelmastaan osan Talvinen Heinola.



Hannu Knuutila yllätti juhlayleisön laulullaan Promenadi, joka kertoi Heinolan ykköspaikoista ja niiden tunnelmista. Yleisö koki heti laulun omakseen. Sen ensiesitys sai raikuvat suosionosoitukset.




Palkitseminen on kotiseututyössäkin tärkeää

Seuran varapuheenjohtaja Pekka Saarela ja Kalevi Peltola jakoivat jokavuotiset ansiomerkit kotiseututyössä ansioituneille. "Ansiomerkkien jakaminen on mieluinen tehtävä antaa tunnustusta henkilöille, jotka ovat pitkään olleet kotiseututyössämme mukana", sanoi Peltola.

Kotiseutuyhdistys voi jakaa tunnustusta kutsumalla kunniajäseneksi, kunniapuheenjohtajaksi, anomalla Suomen Kotiseutuliitosta eri tasoisia ansiomerkkejä, mitaleja tai anomalla Valtioneuvoston kansliasta kotiseututyöhön soveliasta arvonimeä. Näitä kaikkia Heinola-Seura on toteuttanut 29 vuoden aikana.

Ansiomerkit tässä kotiseutujuhlassa annettiin ei vain kotiseututyöstä, vaan myös Heinolan kaupungin 175-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Suomen Kotiseutuliiton myöntämän hopeisen ansiomerkin saivat historioitsijat ja tutkijat Matti Aalto ja Rauno Endén. Molemmat merkkien saaneet ovat merkittävällä tavalla olleet mukana vuosikymmenien ajan toteuttamassa ja antamassa kotiseututietämystään, toimittamis- ja kustannuskokemuksiaan tai olemalla taustatukena Heinolassa julkaistuissa historiateoksissa. Kirjahankkeet ovat olleet Heinola-Seuran, Heinolan kaupungin, Heinolan seurakunnan ja yksityisiä. Molemmat palkitut ovat tehneet myös työelämässään arvokkaan uran suomalaisen kulttuurin hyväksi. Rauno Endén esitti ansiomerkkien saaneiden puolesta kiitokset tästä kotiseudullisesta huomiosta.

Kuvassa vasemmalta Matti Aalto, Rauno Endén ja Pekka Saarela

Loppusanojen aika

Vapaan sanan aikana seuran kunniajäsen Toini Laitinen esitti kiitollisia ajatuksia Heinolasta ja seuran tekemästä kotiseututyöstä. Toini Laitinen oli keväällä 1985 perustamassa Heinola-Seuraa ja hän on ollut koko ajan kiitettävästi tukemassa seuran työtä.



Juhlan päätössanat esitti tälläkin kertaa Anja Mastosalo. Hän on ollut mukana jokaisessa seitsemässä Allin päivän kahvitilaisuudessa. Kynttilänpäivän ajatuksin hän kiitti juhlasta ja toivotti siunausta alkaneelle kaupungin juhlavuodelle.




Arvokas muinaispukukokoelma Heinolan ylpeys

Heinolan Kalevalaisten Naisten muinaispuvut ovat viime vuosina jääneet vähän unholaan valtuustosalin ala-aulassa. Kotiseutupäivä mahdollisti muinaispukujen jälleen näkemisen. Orvokki Rosbergin asiantuntemuksella kokoelma sai taas ansaitsemansa esittelyn. Moni kyseli, miksei kokoelma ole paremmassa ja näyttävämmässä paikassa Heinolassa. Kokoelma ansaitsisi sen. Heinolan muinaispukukokoelmaan voi tutustua tarkemmin Heinola-Seuran kotisivuilla.




Kaupunginkirjastossa ohjelmaa

Kotiseutuosastolle oli kerätty heinolalaisten kirjailijoiden teoksia teemalla Heinola 175 v. Uusimmat teokset olivat kunniapaikalla. Kirjastossa oli esillä myös Tunnetko Heinolaa -kuvat. Heinolan Kameraseura on järjestänyt vuosittain kuvien tunnistamiskilpailun. Tällä kertaa oikeita vastauksia löytyi kuusi.

Asko Alho esitteli illan suussa Naisia Heinolan historiassa. Lukusalin nurkkauksessa tutustuttiin tunnin ajan Heinolan historiaan vaikuttaneisiin naisiin. Alli ja Siviä Heinämaan lisäksi Adele Festén ja Helena Syrjälä saivat ansaitsemansa huomion lahjoituksineen.  Nuoremmista naisvaikuttajista Alho kertoi mm. Inkeri Kilpisestä, Tatjana von Schwankista, Heinola-Seuran perustajajäsenistä Kaija Multamäestä, Mailis Hännisestä, Maija Kippolasta ja Toini Laitisesta.




Kaupunginmuseon näyttely:
Elämänhetkien tallentajat Lauri ja Seppo Pihla

Vuosi sitten Allin päivänä aloitettiin Heinola-Seuran toimesta ja yhteistyössä museon kanssa valokuvanäyttelysarja Kadonnutta Heinolaa. Silloin tutustuttiin Anja Hallan valokuviin vuosilta 1965-1985.

Tämän vuoden kotiseutupäivän päätteeksi avattiin Lauri ja Seppo Pihlan vastaava valokuvanäyttely. Kuvat ovat vuosilta 1955-1975. Tämäkin näyttely oli herättänyt laajaa mielenkiintoa. Ennen näyttelyn alkua oli 130 vierasta kuvien äärellä. Monet osallistujista ovat eläneet Heinolassa kuvien ottovuosina, joten tuttuja hahmoja ja elämäntilanteita oli tiedossa. Tunnistettavia kuvista löytyi paljon, tuttuja paljon, joku löysi itsensäkin kuvissa.

Eräs asiakirja kertoi, että Mattisen Teollisuus Oy oli valinnut Seppo Pihlan hovivalokuvaajakseen 5.101973. Entäs se kuva, jossa oli kaunis rivi missejä Vihurinkosken panimon avajaisissa? Tiina Braggen kaunis huilusoolo aloitti avajaistilaisuuden.

Sirpa Juuti toivotti vieraat tervetulleeksi avaamaan Heinolan kaupungin 175-vuotisjuhlavuoden ensimmäistä näyttelyä ja myös Heinolan kaupunginmuseon 50-vuotisjuhlavuoden näyttelytoimintaa.

Näyttelyn avauksen suoritti Kalevi Peltola:

"Vuosi sitten Anja Hallan näyttelyn avausillan jälkeen menin Irman Pihlan valokuvaamoon toiselle puolelle Kauppakatua ja vein viestikapulan Pihloille, nyt on teidän vuoronne jatkaa näyttelyperinnettä Kadonneesta Heinolasta. Pihlat innostuivat asiaan ja nyt olemme avaamassa näyttelyä. Meitä heinolalaisia hemmotellaan vanhoilla kuvilla. Vuosi sitten näillä museon tutuilla seinillä saimme käydä valokuvien myötä menneessä Heinolassa, kadonneessa Heinolassa vuosina 1965-1985. Kuvissa oli paljon kadonneita maisemia ja rakennuksia, mutta kaikki kuvissa ollut oli kuitenkin meidän mielenmaisemissamme läsnä. Ihmisiä oli kuvissa vähän, jokunen kuitenkin. 

Tänä iltana näyttelyn kuvissa on henkilöitä. Eletään ihmisten elämänhetkissä, arjessa ja juhlassa, kuvaajina Lauri ja Seppo Pihla.

Tänä Allin päivän iltana saamme mennä kuvien kautta vuosiin noin 1955-1975.

Käkisalmesta, Karjalan Kannakselta ja evakkoreissulta Pohjanmaan kautta saapui Lauri Pihlan perhe Heinolaan vuonna 1946 vahvat valokuvausperinteet mukanaan. Lauri pappa oli valokuvaaja Edvard Rönnin poika, kuuluisan valokuvasuvun jälkikasvua. Sisaria olivat Kerttu ja Aino, jotka jatkoivat myös suvun valokuvausperinnettä.

Vuonna 1934 Rönn-sukunimi oli saanut suomalaisen kauniin Pihla-muodon.

Itse tulin Heinolaan syksyllä 1960. Edellisenä vuonna 1959 Seppo Pihla oli saanut nimiinsä Torikadun valokuvausliikkeen Levannon talossa. Kun kävin ensimmäisen kerran leppoisalta tuntuvassa liikkeessä, huomasin olevani Sepon kanssa samanikäinen. Ensi hetkestä alkaen meitä yhdisti se, että Pihlat olivat olleet evakkoina, kuten pohjalaiset sanoivat, kotipitäjässäni Jalasjärvellä.

Pihlan valokuvaamo oli sivusta katsottuna todella oikea perheyritys. Perheen kaikki jäsenet olivat liikkeessä kokoajan läsnä "kouluttautumassa". Sepon nuoret oppivat mukana olemalla tuntemaan valokuvausliikkeen liikeidean ja kaupunkilaiset, siis asiakkaat. Kaikki olivat tuttuja kaikille. Kun oltiin Karjalasta, juttu luisti ja huumori kukki joka tasolla.

Seppo Pihla totesi usein: "Valokuvaus on pelkkää puhumista!" Se on yksi suuri totuus elämäntilanteiden kuvaamisessa.

Tilanteen laukaiseminen, hyvän olon ja myönteisen ilmapiirin ylläpitäminen johtaa sitten mieleisiin lopputuloksiin valokuvauksessakin.

Kun seminaari loppui keväällä 1972, oli Seppo Pihla kuvaamassa meidän viimeistä opettajakuntaamme, lopullisessa kuvassa eron kyynelistä ei ollut tietoakaan. Kameran takana juttu luisti ja laitoksen ankea arki oli väistynyt taustalle. Valokuvaus on pelkkää puhumista, osittain. Se on valokuvaajan tärkeä työtapa.

Olen erittäin iloinen, että saan avata tämän Lauri ja Seppo Pihlan valokuvanäyttelyn seitsemännen Heinolan kotiseutupäivän päätteeksi.

Kiitos Teille Pihlan perheet tästä muistorikkaan näyttelyn toteuttamisesta!

Julistan täten näyttelyn avatuksi."

Katso flash-video: lisää kuvia valokuvanäyttelystä!

Kiitokset päivän viettoon osallistuneille!

Heinola-Seuran puolesta esitän parhaat kiitokset
kotiseutupäivän vastuunkantajille, ohjelman suorittajille,
yhteistyötahoille, runsaalle yleisölle.

Onnea juhlivalle kotikaupungillemme!

Heinola-Seura on kaikkien heinolalaisten asialla.

Päivän juhlahetkissä mukana Kalevi Peltola

Kuvat: Kalevi Peltola
Kuvien editointi sekä sivun ja flash-videon valmistus: Arto Sakari Korpinen