Suvivirsi kolmannen kerran Kirkkopuistossa
Suvivirsi Kirkkopuistossa raikui ylevän juhlallisena koulujen päättäjäispäivänä 4.6.2016. Heinolan Musiikinystävien puhallinorkesterin tulo mukaan suvivirsiperinteen vaalimiseen täydensi tapahtuman formaatin Heinolaan sopivaksi.
”Pieni kaupunki, iso elämä.” – ”Pieni tapahtuma, suuri elämys.”
Kotikirkon kellot kertoivat keskipäivän taittumisesta ja kutsuivat
jälleen runsaan yleisön ottamaan suvivirrellä vastaan Heinolan kesän
2016.
Musiikinystävien soittama Suomalainen rukous johdatti paikalla olijat
ajatuksissaan oman runoilijamme Uuno Kailaan sanoittaman rukouksen
äärelle.
Heinola-Seuran puheenjohtaja Kalevi Peltola
esitti kiitokset heinolalaisille siitä, että kaksi vuotta sitten
aloitettu suvivirsiperinne on yhä voimistunut ja uusia suvivirren
ystäviä tullut mukaan. Hän iloitsi myös siitä, että musiikinystävät
ovat tulleet mukaan juhlistamaan tätä hienoa perinnetapahtumaa.
– Suvivirsitunnelmissa
eletään tänään ympäri Suomea. Tuhannet koululaiset ja nuoret lähetetään
suvivirrellä kesälomille. Suvivirsi on kiitosvirsi menneestä ja
tulevasta vapaudesta, jonka alkava kesäloma tarjoaa.
Kauniissa kesäsäässä ”kaikkein virtten suloisin” kuulosti komealta Musiikinystävien puhallinorkesterin säestämänä.
Kesä 2016 oli toivotettu tervetulleeksi Heinolaan.
Suvivirren historiaa
Suomeen
Suvivirsi tuli vuonna 1700 ja suomalaiseen virsikirjaan vuotta myöhemmin.
Olemme saaneet laulaa suvivirttä jo 315 vuotta. Me täällä olevat satoja
kertoja koulussa, kirkossa, häissä… Kun koulujen siteet meiltä ovat
vähentyneet, saamme nyt näissä suvivirsitapahtumissa veisata yhdessä,
suurella joukolla sekä Suomen että Ruotsin suosituinta virttä.
Suvivirsi avaa mielen kesälle.
Kun
tietää virren taustan, että virsi syntyi 1600-luvun lopun vaikeiden
katovuosien jälkeen. Virsi saa sen arvon ja voiman, joka on varmasti
ollut virren yksi suosio.
Kahteen
kesään ei tullut suvea ollenkaan. Kato oli täydellinen. Kun lämmin
aalto sitten vihdoin tavoitti Pohjolan, tuli oikea kevät, oikea
kesäkin, saatiin ensimmäinen siunattu sato. Aurinko ja lämpö antoivat
ihmisille jälleen toivon ja mahdollisuuden elää. Näissä kiitoksen ja
ylistyksen olosuhteissa syntyi Ruotsissa tämä lyyrinen runo Den
blomstertid nu kommer vuonna 1694. Ankarat ajat olivat tarkkaan
runoilijalla mielessä runoa kirjoittaessaan. Virren sanoihin sisältyy
voimakas rukous vihannoivista niityistä ja laaksojen laihoista.
Kymmenet
suvivirsitapaamiset eri puolella Suomea osoittavat, että Lilli
Paasikiven virittämällä idealla oli tilaus. Suvivirsi on meille
suomalaisille rakas, tärkeää kulttuuriperintöämme, jota haluamme vaalia
ja näin julkisesti se näillä laulajaisilla yhdessä todistaa.
Teksti ja kuvat: Kalevi Peltola
Kuvien editointi ja sivunvalmistus: Arto Sakari Korpinen
