Uusi perinne luvassa Heinolaan
Kylpyläkauden päättäjäiset

Tämän vuoden Heinolan unikeko Velkki Mykrä lupasi punaisen auton lavalta Unikeonpäivän aamussa, että syksyllä tavataan. Uusi hanke kotiseututyön rintamalla on tulossa. Monella rintamalla sitä jo suunnitellaan.

Siinä Velkki seisoi vanhan Harakkalan portailla unikeon sinisessä juhla-asussa ja sanoi, jotta tässä sitä ollaan. Uusi luvattu homma on alkamassa.

Tätä kaunista päivää juhlitaan kylpylän muistojen merkeissä! Kylpylän kylvettäjättäret pääosassa! Päivä huipentuu illalla WPK-talon iltamiin monipuolisella iltamaohjelmalla kylvettäjättärien eläkerahaston hyväksi.



Sitten Eira Pitkänen, tämän vuoden Heinolan Uuno, loihe lausumaan tervetulotoivotukset. Sanataiturin valitsemin ystäväsmielisin sanoin hän vauhditti uuden tapahtuman alkuun ja antoi sitten kansalaisopiston iltakirjoittajille vuoron lukea ja antaa mielikuvia, tosia ja vähemmän todellisia historiakuvia kylpylän pienistä ja suuremmistakin tapahtumista.





Runojakin kuultiin. Lukijoina olivat Pirkko Vartiainen ja...



...Katja Tamminen.



Jotta kaunis lauantaipäivä pääsisi ketterään vauhtiin, saapui paikalle liikuttajaksi kehärumpuineen alan taituri Pirjo Hepo-oja.



Kohta pihaan saapunut yleisö, kaupunkilaisia ja eri tavoin pukeutuneita kylpylävieraita, löysi itsensä tahdissa marssien Harakkalan alapihalta.

Piukat komennot ja rummun kumea ja täsmällinen isku sai liikkujat tekemään mitä vain tahdissa ja epätahdissa tyylin mukaisia ruumista virkistäviä liikkeitä, kävelyä eri muodoissa ja vartaloa eri tahoille venytellen. Moni mukana olija totesi iloisena yhdessä liikkumisen hyödyn jo muutamassa minuutissa.





Kun onnistunut alkuverryttely oli lopuillaan, saapui paikalle laululeikkien ohjaajat, jotka laulamalla ja leikittämällä sai monen muistot sinne jonnekin vuosien taakse.



Helmi-hauvakin iloitsi saadessaan olla mukana joukon jatkona.





Seuraavaksi unikeko kutsui vieraat sisälle entiseen seminaarin harjoituskouluun, Harakkalaan, jossa opettajiksi valmistuvat harjoittelivat tulevaa ammattiaan. Eija Kanasen ja hänen kahden oppilaansa viulutrio kertoi siitä, että entinen koulu on nyt musiikkiopisto.



Harjoituskoulussa opettajana toiminut Kalevi Peltola kertoi talon historiaa. Rakennus on rakennettu 1898 aluksi kaupungin kouluksi, mutta seminaarin tulo Heinolaan 1899 muutti koulun valtion kouluksi ja harjoituskouluksi. Sellaisena se toimi vuoteen 1966. Tuona vuonna harjoituskoulu muutti uuteen rakennukseen. Musiikkikoulu sai korjatut vanhat rakennukset käyttöönsä vuonna 1988. Seminaarin loppumisen jälkeen talosta on tullut seminaarin musiikkityön jatkaja, soiva talo. Onnea ja menestystä musiikkiopiston tärkälle työlle Heinolassa!

Sitten innokas joukko siirtyi , kulkueena seuraavaan paikkaan, museolle. Siellä ”kylpylän johtajatar Alli Heinämaa” alias Terhi Pietiläinen oli ovella vastassa.



Museon saaminen Heinolaan oli aikoinaan Allin suurin haave.  Hän kertoili museon liikuttavasta näyttelystä, joka kertoi suomalaisen lapsen tarinoita sadan vuoden ajalta, Pienet piimäsuut. Hän oli kiitollinen heinolalaisille monista lämmittävistä tavaroista ja tarinoista näyttelyn rakentamisessa. Itsenäinen Suomi on lapsen kautta läsnä näyttelyssä.



Päivä jatkui vielä monin ohjelmin. Useat valitsivat jatkoksi opastetun kierroksen kylpylälle tärkeisiin kohteisiin Marja-Leena Ahtiaisen johdolla.

Ja naps! Päivä oli ehtinyt iltatunneille. WPK-talossa alkoivat ohjelmalliset iltamat kylvettäjättärien eläkerahaston hyväksi. Juhlan arvon mukaisesti päivän aloittanut unikeko oli nyt työpuvussa, istuvassa frakissa, kylpylän huvimestarina ja juhlan juontajana, valomestarina, flyygelin siirtäjänä ja tuolien järjestelijänä.



Ensimmäiseksi hän kohteliaasti kumarrellen pyysi kylpylän johtajatarta Alli Heinämaata saapumaan juhlalavalle toivottamaan tervetulleeksi salin täyteinen yleisö juhlimaan kylvettäjättäriä ja koko kylpevää Heinolaa.



Johtajatar iloitsi täydestä kuulimosta ja hyvin pukeutuneista juhlavieraista, 1920-luvun vaatetukseen tuunaajista. Lopuksi hän esitti kaunoluentana tilaisuuden alkuun sopivan runon.

Kaunoluenta jatkui Jyränkölän kirjoittajien kylpyläaiheisilla jatkokertomuksilla. Esitystä täydensi rullalle kääritty kulissi, jolla illuusio kylpylän läsnäolosta korostui. Kirjoitusten ohjauksesta oli vastannut Katja Tamminen.

Vasemmalta Katja Tamminen ja Marja-Leena Ahtiainen.

Mielihyvää tuottaneen luennan jälkeen saapui punasävyiselle näyttämölle mustakaapuinen pappi, kuten iltamaohjelmassa luki. Tuo liperimies seurakunnan edustajana oli Risto Auvinen.



Hyviin perinteisiin kuuluu tänäkin päivänä seurakunnan edustajan olo paikalla paikkakunnan tärkeissä tilaisuuksissa. Hyvät olivat puhujan aatokset, taitavat sanavalinnat, hyvä aihe, yksinäisyys, Raamatusta napattu, nykypäivään sovitettu, koskettava, kulttuurityön puolesta puhuja viimeiseen asti. Tällaisia seurakunnan edustajia tarvitaan. Ja lopuksi vielä huumoriakin.

Vanhan pappisveljen toteamus, olikohan 1920-luvulta, kuului: Tanssi ei ole syntiä, mutta varokaa tangoa.

Seuraava esiintyjä olikin todella kulttuurilähettiläs, jo pitkälle lauluopinnoissaan edennyt, amanuenssi Sirpa Juuti Viipurista. Hän esiintyi hyvin soittavan kansakoulunopettajan Risto-Matti Sarilon kanssa.



Hän tulkitsi italialaisen Luigi Arditin (1833-1903) kuuluisimman sävellyksen Il bacio eli Suudelma. Vaikka laulun sanallinen sisältö oli arvoituksellinen, sai laulun nimi monet omiin aatoksiin aiheesta. Olisi ollut mieluista kuulla enemmänkin tätä sulolaulua ja flyygelin helmeileviä sointeja.

Jokaisen juhlan vaatimuksiin kuuluu myös aatteellinen juhlapuhe, jonka tehtävänä on nostattaa juhlan tunnelmaa ja mahdollisesti saada joukot mukaan jonkun hyvän asian ympärille.

Sanomalehti on meille kaikille päivittäinen tuttavuus, jopa välttämätön, jotta eläisimme oikeassa ajassa oikein tiedoin. Jo Heinolan residenssin perustamisen aikoihin 1776 ilmestyi ensimmäinen suomalainen lehti. Miten hitaassa Hämeessä?

Iltamissa puhunut ”Itä-Häme-lehden perustaja Väinö Waltteri Mäkelä” alias Jari Niemi osoittautui lupsakaksi ja kultturelliseksi päätoimittajaksi.

–Tuon teille sydämelliset terveiset Sysmästä tähän tilaisuuteen, joka suorastaan henkii asiantuntevaa ja rakentavaa kulttuuria.

– Minäkin olen kulttuurin suurkuluttaja ja vieläpä monella tavalla. Minut on myös leimattu joissakin piireissä erikoiseksi henkilöksi, koska menin naimisiin rakkaan vaimoni Hildan kanssa lentokoneessa Sysmän ilmatilassa papin ja yhden todistajan läsnä ollessa.

– Että miksikö: Siksi, että avioliitosta tulee sitovampi, kun se solmitaan lähempänä Jumalaa!

– Mutta sitten asiaan: mielestäni paikallislehden perustaminen on monessakin mielessä ollut todella merkittävä kulttuuriteko.

– Itä-Hämeen alue on kaivannut ja vihdoin myös saanut oman paikallislehtensä. Me raportoimme kaikista tärkeistä meidän alueen ihmisiä kiinnostavista tapahtumista ja asioista. Reportterimme matkaavat jokaiseen kolkkaan alueellamme ja me emme myöskään häpeile julkaista rosvojen ja muiden pahantekijöiden nimiä lehdessämme.

– Me uskallamme luottaa siihen, että kaikki hämäläiset tahtovat tukea meitä työskentelyssämme itähämäläisen hengen viljelyksen hyväksi. Siis pitäkää kunnia-asiananne, että pitäjänne oma lehti saapuu joka kotiin paikkakunnallanne!

Innostava juhlapuhe. Taputuksin toivomme, että Itä-Häme saa tuoda joka arkiaamu päällimmäiset uutiset koteihimme. Ilman sitä ei osaisi tulla tällaisiinkaan kulttuuritilaisuuksiin.



Sitten vaihdettiin taas viihteelle ja kulissia. Sen eteen astuivat mielikuvituskirjoittajat. Koska esitys oli vuoropuhelumainen, ryhmään oli tullut lisäjäseneksi suonenvedon ammattilainen, kylpylän sijaislääkäri Maria Niemi. Yhteisymmärrykseen kai päästiin joten kuten hoidosta.

Vasemmalta Maria Niemi, Marja-Leena Ahtiainen ja Katja Tamminen.

Väliajalla saatiin nauttia oikeasta buffetista, kun Kirkonkylän Martat olivat loihtineet kaikille sopivat juhlaleivät ja kakut kahveineen. Kyllä Martat osaavat.

Nyt ohjelmassa seurasi viehättävä yllätysohjelma, kun ohjelmamestari kutsui lavalle lauluyhtye Dolzetin, joka oli kolmiäänisesti laulava ihastuttaviin pukuihin pukeutunut rouvasryhmä. Ryhmä oli itse käynyt esittäytymässä huvimestarille ja anonut pääsyä esiintymään. Nyt he olivat lavalla; Marja Hänninen, Asta Juva, Elisa Ylipihlaja ja Leena Kauppi.



Ryhmä oli esiintymiskelpoinen, sanavalmis, laulutaidoissaan jo pitkälle ehtinyt ja rutinoitunut. Merkille pantavaa oli, että ryhmä kielitaitoisena huomioi myös yleisössä olleet ulkomaiset vieraat. Silmäruokaakin heissä oli ja pieni pilke silmässä sai miehetkin kuuntelemaan taidelaulua. Ehdoton yleisön suosikki oli lauluista viimeinen Meksikon pikajuna.

Meksikon pikajunassa vasemmalta:
Marja Hänninen, Asta Juva, Elisa Ylipihlaja ja Leena Kauppi.

Seurasi toinenkin yllätysnumero. Paikkakunnalla vieraili parhaillaan ”Lorenz Adolf Aschan” kolmannessa sukupolvessa puolisonsa ”Helena Catharina Aschanin” kanssa. Yllättäen he saapuivat iltamiin ja lupautuivat esiintymään ja tuomaan terveiset suuresta maailmasta. Argentiinalainen tango alkoi soida ja säkenöivä pari ilmestyi keskelle lattiaa.

Tangon taitajat olivat Anne Hedman ja Pekka Laitinen. Yleisö oli haltioissaan.



Hyvien iltamien ohjelmaan kuuluu myös yleisön ottaminen ilonpitoon. Ilon tuojina olivat Heinolan kansantanssijat, jotka tilanteeseen sopivin tanssinumeroin viihdyttivät aluksi yleisöä.



Sitten seurasi se tilanteen ja ilonpidon juju, WPK-talon seinustoilla istunut juhlakansa kutsuttiin myös karkeloihin mukaan. Iloiset kansantanssijat ja -tanssijattaret lähtivät hakemaan yleisöä parketille. Niin lähti käyntiin monelle mieluisa ja hyödyllinen tanssitunti opetuksineen. Taitava Hannu Järvinen koulutti monet sarjat kansantanssijoiksi. Seuraavissa iltamissa jatketaan, lupasivat kansantanssijat.



Tämän jälkeen oli helppo aloittaa tunti tanssia. Kylpylän orkesteri oli kesälomalla, joten huvimestari pyöräytti Dallape-orkesterin levyt soimaan ja iltamien viimeinen ohjelma alkoi. Ennen ensimmäistä tanssia huvimestari lupasi, että Dallape-orkesteri tulee livenä kylpylän iltamiin lähivuosina. Se pidetään mielessä.



Kerrottakoon tässä, että WPK-talon flyygeli ostettiin aikoinaan professori Tapani Valstalta, joka oli nuorena opiskelijana ollut muutamia kesiä Dallapen pianistina. Olivat soittaneet myös tässä WPK-talon salissa!

Iltamat olivat ohjelmaltaan kerrokselliset, viereisissä tiloissa tapahtui myös mielenkiintoisia yllätyksiä. Yhdessä huoneessa työskenteli kuumeisesti terveyssisar ja antoi luotettavia terveystodistuksia juhlissa olijoille uusin menetelmin.

Jopa potrettikuvaukseen jonotettiin. Jokainen halusi ikuistaa itsensä tai juhlaseuralaisensa. Heinolan kameraseuralla oli todella onnistunut ohjelmatuokio talon punaisessa huoneessa oopperan vanhoissa kalusteissa.

Päivä kaikkinensa oli monien muiden tapahtumien joukossa osa Suomi 100-juhlavuotta heinolalaisittain.

Kiitos monille yhteistyötahoille. Yhteistyö tuotti taas yhden näyttävän aikaansaannoksen meille yleisönä mukana olleille.

Heinola-Seura kiittää kotiseutuyhdistyksenä yhdestä tärkeästä perinteen avauksesta, jolle toivomme pitkäikäistä jatkoa. Kaikki heinolalaisten hyväksi tehty ja tuotettu työ on kotiseututyötä parhaimmillaan.

Kylpyläkauden päättäjäiset ovat oikeaan osunut ohjelmakokonaisuus kesän toiminnan päätepisteeksi.

Kalevi Peltola
Vuoden 2002 vastaavan juhlan huvimestari

P.S.

Oli hyvä oivallus, jotta tuleva iltamayleisö oli voinut saada virikkeitä 1920-luvun puvustukseen. Tarjottiin viikonloppukurssia asian hoitumiseksi Jyränkölässä ja parina päivänä apua Pleissillä. Tilaisuuksiin oli varattu monenlaista innostavaa tarviketta oman vaatteen tuunaamiseksi oikealle vuosikymmenelle.

Johtajatar Alli Heinämaakin löysi oman tyylinsä pienessä tuunausshopissa. Makutuomareina olivat Katja Tamminen ja Piritta Peltola.

Tekstin ja kuvien editointi sekä sivunvalmistus:
Arto Sakari Korpinen