Suvivirsi soi koleassa säässä 

Heinola-Seuran ja seurakunnan järjestämällä suvivirsitilaisuudella on jo perinteitä. Neljäs tilaisuus kokosi koleasta säästä huolimatta koulujen päättäjäispäivänä kolmisen sataa heinolalaista suureen suvivirsikuoroon Kirkkopuistoon.

Tilaisuuden alussa Heinolan musiikinystävien puhallinyhtye soitti Taneli Kuusiston Suomalaisen rukouksen.

Heinola-Seuran puheenjohtaja Kalevi Peltola muistutti puheenvuoronsa alussa, että sama virsi aloitti myös Helatorstaina kunnioitetun presidenttimme Mauno Koiviston ikimuistettavan siunaustilaisuuden Suurkirkossa, Cantores minores -kuoron esittämänä ja heinolalaisen runoilijan Uuno Kailaan kirjoittamin sanoin. Näin me heinolalaisetkin saimme olla mukana tuossa koko kansaa koskettavassa surujuhlassa. Tämän runon Kailas kirjoitti vuoden 1930 itsenäisyyspäiväksi, kolmea vuotta ennen kuolemaansa.

Peltola kertoi suvivirren murheellistakin taustahistoriaa ja miten virrestä on tullut suosituin kesävirsi sekä Suomessa että Ruotsissa. Suvivirttä on laulettu Suomessa vuodesta 1701 alkaen.
-Suvivirsi on osa suomalaista kevätjuhlaperinnettä. Suvivirsi kuuluu kristilliseen perinteeseen ja on luontainen osa suomalaista koulua, jonka perusta löytyy jo seurakuntien järjestämästä opetuksesta ennen varsinaista koululaitosta.

Lauletun suvivirren jälkeen istutettiin Suomen itsenäisyyden juhlavuoden puuna Kyynelkoivu Kirkkopuistoon. Kyynelkoivu on rauduskoivun leveälatvainen ja riippaoksainen lajike.

Puun istutuksella kunnioitettiin myös Heinolan ensimmäisen puiston perustajaa pastori John Svinhufvudia. Niinpä ennen puun istuttamista Kari-Paavo Kokki kertoi Svinhufvudien sukuhistoriaa, joka ulottuu myös tälle seudulle monien sukupolvien ajalle. John Svinhufvud loi alun Heinolan puistokulttuurille perustamalla Kirkkopuiston vuonna 1852. Samalla hän loi alun tulevalle Heinolan kansalliselle kaupunkipuistolle, jonka 15-vuotisjuhlavuotta vietetään myös tänä vuonna.

Teksti ja kuvat: Kalevi Peltola
Kuvien editointi ja sivunvalmistus: Arto Sakari Korpinen