Suvivirsi, kevään Hoosianna, johdatti kesään

”On jälleen ilo jatkaa viisi vuotta sitten alkanutta suvivirsiperinnettä. Tervetuloa laulamaan Heinolan suurimpaan kevään ja kesän ylistyksen kuoroon!” lausui Heinola-Seuran puheenjohtaja Kalevi Peltola aloittaessaan tämän kesän suvivirsitapahtuman.

Kirkkopuisto oli täyttynyt suvivirren ystävistä jo viidennen kerran, Helsingin tapaan. Vaikka kesä 2018 on jo varhaisen kevään ansiosta pitkällä, suvivirrellä kesän tulo pitää vahvistaa ja siunata.
 

”Kelpaa meidän laulaa tällaisessa säässä, tässä Heinolan vanhimmassa puistossa, Kirkkopuistossa. Suomen itsenäisyyden tyylikkäin symboli, viime maanantaina sata vuotta täyttänyt siniristilippu liehuu monissa heinolalaisissa saloissa, koska on koulujen päättäjäispäivä, valkolakkien juhla, vuonna 1842 rakennetun vanhan kellotapulin kello ilmoitti kuminallaan juuri keskipäivän alkaneen. Joten raamit, Kirkkopuiston täyteiselle juhlakuorolle ovat parhaat mahdolliset.”

Heinolan musiikinystävien puhallinyhtye Laura Leklinin johdolla ja senioriopettajien edustajana esilaulaja Seppo Hokkanen olivat valmiina alkukesän suureen hetkeen.

”Viime vuonna juhlimme ansaitusti itsenäistä satavuotiasta Suomea, jatkoi Peltola, tänä vuonna muistellaan itsenäisen Suomen seuraavan vuoden, vapaussotamme kipeitä aikoja.

Yksi sen uhreista oli pohjalaissäveltäjä Toivo Kuula. Viipurissa tapahtuneessa välikohtauksessa hän sai surmansa 18. toukokuuta 1918 35 vuotiaana.

Kuukautta aikaisemmin ennen tätä ikävää tapahtumaa Toivo Kuula sävelsi sodan varjossa kohta kuultavan juhlavan sävelmän, jonka hän teki silloiseen J.L. Runebergin virteen On Herran templiin tulla.
Tähän valoisaan virsisävelmään teki myöhemmin uuden isänmaallisen sanoituksen virsirunoilija Wäinö Havas: On kaunis synnyinmaamme, maat, metsät, järvet sen.

Wäinö Havas osallistui myös Viipurin taisteluihin 19-vuotiaana nuorukaisena, joissa hän haavoittui.
Havas valmistui papiksi, toimi myöhemmin mm. Kivijärven kirkkoherrana ja monipuolisena runoilijana. Hän taisteli sekä talvi- että jatkosodassa komppanianpäällikkönä, mutta kaatui elokuussa 1941.

Näin tämän tilaisuuden alkumusiikin säveltäjää ja sanoittajaa sitoo sadan vuoden takaiset tapahtumat.”

Musiikinystävien puhallinryhmä nosti soitollaan ”On kaunis synnyinmaamme” superkauniin lauantaihetken alkutunnelmaa Kirkkopuistossa ennen suvivirttä.



Valoisan virsisävelmän jälkeen Peltola jatkoi:

”Muutama vuosi sitten syntyi voimakas keskustelu siitä, saako Suvivirttä laulaa koulujen kevätjuhlissa. Kuten muistamme, silloin läikähti Suomen Kansallisoopperan taiteellisen johtajan Lilli Paasikiven sydämessä. Hänessä heräsi vastareaktio, hän halusi puolustaa suvivirttä ja perusti Suvivirsitapahtuman Helsinkiin Töölön torille, jonne sitten saapui 3000 laulajaa. Siellä he aloittelevat tälläkin hetkellä tämän kevään tapahtumaa, avaajana pormestari Jan Vapaavuori.

Tämä Paasikiven reaktio herätti silloin koko Suomen, Heinolakin oli heti mukana matkassa suvivirren puolesta järjestämällä Töölön torin tapaan Suvivirsilaulajaiset täällä Kirkkopuistossa samaan aikaan kuin Helsingissäkin.
Tänä lauantaina kaikuu suvivirsi ympäri Suomea vahvistaen Lilli Paasikiven hienoa ideaa, joka tuotti tekijälleen kirkon viestintäpalkinnon vuonna 2014.

Lilli Paasikivi sanoi haastattelussa, että hän toivoi, että suvivirsitapahtumasta tulisi positiivinen yhteinen hetki virttä laulaen kevään keskellä ja kesän odotuksessa. Perinteet ovat tärkeitä. Identiteetti on tärkeä. Krilliset juuret ovat tärkeät. Ei kristilliselle traditiolle rakennettua maata pidä suvaitsevaisuuden nimissä neutraloida.
Kristillisyyteen kuuluu toisten kunnioittaminen. Suvivirren viesti on universaali. Luonto on täynnä lupauksia, virsi vihloo kauneudellaan suomalaista sydäntä. Se kertoo siitä, että saamme taas uuden mahdollisuuden, kun ankara talvi ja pimeys on selätetty, jatkoi Lilli Paasikivi.

On jotenkin käsittämätöntä, miten maailma muuttuu ja ilmasto muuttuu. Uskomatonta, miten kolmesataa vuotta sitten on Euroopassa voinut olla pieni jääkausi, täällä Pohjolassa ”suuri musta vuosi”. 1600-luvun lopulla oli kolmekin vuotta, ettei suvea tullut ollenkaan. Joka tarkoitti koko Euroopassa nälänhätää, tauteja, kuolleita. Niin myös silloin alkeellisessa Suomessa.

Kun lämmin aalto sitten vihdoin tavoitti Pohjolan, tuli oikea kevät, kesäkin, saatiin ensimmäinen siunattu sato. Aurinko ja lämpö antoivat ihmisille jälleen toivon ja mahdollisuuden elää.
 
Näissä kiitoksen ja ylistyksen olosuhteissa syntyi Ruotsissa Israel Kolmodinin lyyrinen runo En sommarvisa, Den blomstertid nu kommer vuonna 1694.

Virren sanoihin sisältyy voimakas rukous ja toivo vihannoivista niityistä ja laaksojen laihoista.
Virrelle löytyi pari vuotta myöhemmin valoisa duurisävelmä, ruotsalaisesta kansansävelmästä, joka vahvistaa vielä virren valoisaa ja kiitollista sanomaa.

Suomeen virsi tuli vuonna 1700 ja ensimmäiseen suomalaiseen virsikirjaan 1701. Joten suvivirttä olemme laulaneet jo yli 300 vuotta.

Silloin suvivirttä laulettiin näin käännettynä:

Jo joutu armas aica
Ja Suwi suloinen
Joll caunist caiken paican
Caunista cuckainen.
Nyt armas Auring meitä
Taas lähte lähemmäx
Hän kuolleet hauto heitä
Jäll teke eläwäx.
 
Ne nijtyn cuckat corjat
Ja Laiho laxosa
Nijn ylpiät Yrtti tarhat
Puut wehriät werasa
Ne meillen muistuttawat
Suurt hywytt' Jumalan
Jong caick ain nähdä saawat
Juur ymbär Wuoden ain.

Suvivirsi on yhteistä kulttuuriperintöämme, sitä haluamme olla siirtämässä tälläkin tilaisuudella tulevillekin sukupolville.”

Yli kolmen sadan hengen suvivirsikuoro viritti mahtavan suvivirren, joka elämyksenä alkaneesta kesästä jäi monille mieliin alkukesän kohokohtana.

Tilaisuuden päätteeksi Musiikinystävien soitinryhmä soitti vielä virsisävelmän Sun kätes Herra voimakkaan, jonka virren alkuajatuksilla tapahtuman juontaja toivotti mukana olleille hyvää ja siunausrikasta kesää 2018.

Teksti ja kuvat: Kalevi Peltola
Tekstin ja kuvien editointi sekä sivunvalmistus: Arto Sakari Korpinen