Rakastettu Suvivirsi toivotti kesän
tervetulleeksi kotikaupunkiimme

Suvivirsi soi Kirkkopuistossa kuudennen kerran koulujen päättäjäispäivänä. Suvivirsi avasi myös 180-vuotiaan Heinolan kesän ja viritti sen merkiksi kiitoslaulun suurella suvivirsikuorolla. Komeat kellotornin kumaukset kertoivat keskipäivän alkaneeksi ja juhlahetken alkavaksi.



Heinolan Musiikinystävien puhallinyhtyeen ensimmäiset sävelet kiirivät Kirkkopuiston maisemaan. Kapellimestari Markus Ihajoen johtamana yhtye soitti Taneli Kuusiston sävelmän Suomalainen rukous.



Tämän jälkeen puhui Heinola-Seuran puheenjohtaja Kalevi Peltola.
 

- Hyvät heinolalaiset!

Aluksi hiljennyimme ajatuksissamme oman runoilijamme Uuno Kailaan Suomalaiseen rukoukseen: Siunaa ja varjele meitä, korkein kädelläs. Taneli Kuusiston onnistunut sävellys Kailaan runosäkeisiin esitettiin ensimmäisen kerran Helsingin messuhallissa 1939 muutamaa päivää ennen talvisodan puhkeamista. Sen jälkeen sillä on ollut tärkeä paikka suomalaisissa juhlissa. Virsikirjaamme Suomalainen rukous tuli 1986.

- Kahden vuoden kuluttua vietämme 1921 syntyneen Uuno Kailaan 100-vuotisjuhlavuotta, joka tulee olemaan erittäin merkittävä paitsi meille heinolalaisille myös valtakunnallisesti. Runossaan Synnyinseutu Kailas kirjoittaa: Mä siunaan sen, mä siunaan sen: Voi synnyinseutu hyvin!

- Voi synnyinseutu hyvin -ajatus sydämissämme olemme virittelemässä suvivirttä. Itse sain viime viikolla olla Kailaan koulun kevätjuhlassa kokemassa ensimmäisen kerran suvivirren tänä keväänä ja kuulla sen raikkailla lasten äänillä, mielissä alkavan kesäloman riemu. Kevätjuhlien myötä suvivirrestä on muodostunut kansallinen symboli kristillisen kulttuuriperinnön säilyttämiselle kasvatustyössä.

- Kuitenkin suvivirsi on Suomessa ainoa musiikkikappale, jonka sopivuutta tähän tarkoitukseen ovat käsitelleet eduskunnan oikeusasiamies ja perustuslakivaliokunta. Ehkä juuri siksi suvivirsi on kajahtanut uudella voimalla ja entistä komeammin näinä vuosina kesän alun lukemattomissa suvivirsitapahtumissa, niin myös täällä Heinolassa.

- Suvivirren laulaminen on monille tärkeä siirtymäriitti talvesta kesään. Kesän hoitavaa ja uudistavaa mahtia kuvaa elävästi tämä kesävirsi. Siihen kiteytyy kesän odotus ja luonnon voitto talven vallasta.

- Suvivirren historialliset juuret ulottuvat Euroopassa 300 vuotta sitten vallinneeseen ”pieneen jääkauteen”, jota täällä Pohjolassa sanottiin ”suureksi mustaksi vuodeksi”. Viime vuosina tutuksi käynyt ilmastonmuutos-sana oli jo suvivirren syntyvaiheessa läsnä, mutta koettelevampana ja päinvastaisena kuin nyt pelätty ilmastonmuutos. Kesä ei tullut kolmeen vuoteen, ja sadot tuhoutuivat miltei täysin koko Euroopassa, seurauksena nälänhätää, tauteja ja kuolleita. Näin myös tuolloin vielä alkeellisessa Suomessa.

- Kun lämmin aalto sitten vihdoin tavoitti Pohjolan, tuli oikea kevät, kesäkin, saatiin ensimmäinen siunattu sato. Aurinko ja lämpö antoivat ihmisille jälleen toivon ja mahdollisuuden elää.

- Näissä kiitoksen ja ylistyksen olosuhteissa syntyi Ruotsissa vuonna 1694 Israel Kolmodinin lyyrinen runo En sommarvisa, Den blomstertid nu kommer. Virrelle löytyi pari vuotta myöhemmin valoisa duurisävelmä ruotsalaisesta kansansävelmästä, joka vahvistaa vielä virren valoisaa ja kiitollista sanomaa.

- Aurinko, lämpö ja viljan kasvu eivät olleet itsestään selvyyksiä. Siksi suvivirressä kiitetään erityisesti niistä kaikista hienoista kesän lahjoista. Suvivirttä laulettiin yhdessä paremman toivossa. Aurinko ja suvivirsi voimaannuttivat ja loivat toivoa. Kesän lämpöä ja runsaina vihannoivia niittyjä kuvaava sanoitus tuntuu entistäkin koskettavammalta virren synnyn taustaa vasten.

Puheen jälkeen runsas yleisö yhtyi komeaan suvivirteen yhdessä Seppo Hokkasen kanssa.  Kesä oli toivotettu tervetulleeksi juhlavuottaan viettävän kotikaupungin kesään.









Vuosi sitten toivottiin suvivirsitapahtumaan mukaan suosittua koulu- ja maakuntalaulua Mä oksalla ylimmällä oon Harjulan seljänteen, jonka 35-vuotias Sakari Topelius runoili juhannusaattona 1854 Franssilan talon yläkerrassa Kangasalla. Muutamaa vuotta myöhemmin porvoolainen urkuri ja säveltäjä Gabriel Linsén puki runon kauniiseen sävelasuun.

Suvivirsitapahtumasta jäi kotiinlähtijöitten mielissä soimaan laulun loppuajatus: Oi, Herra intoa anna ain maatamme rakastamaan!

Teksti: Kalevi Peltola
Kuvat: Piritta Peltola
Kuvien editointi ja sivunvalmistus:
Arto Sakari Korpinen