Vuoden 2020 Heinolan unikeko:
Opettaja ja kansanmuusikko
Hannu Knuutila

Perinne säilyi, unikeko valittiin ja kastettiin. Kaiken tämän kruunasi vielä mahtava aamusää ja iloinen aamuyleisö Kylpylän rannassa entiseen tapaan - corona-virusesta huolimatta.









Kaiken kevättä arvailtiin, että onnistuuko unikeonkaan kastajaiset, eipä niin, jo ilmoiteltiin eijoota kaikelle kansalle. Mutta kuten aikaan kuuluu, eletään tilanteen mukaan, rajoituksia voidaan muuttaa.
Iloinen uutinen Itä-Hämeessä kuitenkin kertoi viikkoa aikaisemmin: ”Unikeko valitaan Heinolassa sittenkin.” Ennakkosuunnitelmista poiketen koronakesän Unikeko valitaan Heinolassa sittenkin, kertoo valinnan suorittava Heinola-Seura.

Aamuvarhaisella rakenneltiin iloisin mielin rantaa kuntoon. Kulttuuritoimisto hoiteli äänilaitteita paikoilleen, pöytiä ja penkkejä aamun tarpeisiin. Olavi Rainio ajoi puurolastissa vanhalle paikalle. Tänä aamuna puuroa onkin jaossa jokaiselle tapahtumaan tulijalle. Puuron jakajat suojavarusteluin olivat paikalla.

Heinolan musiikinystävien puhallinorkesteri järjestäytyi kevään jälkeen ensimmäiseen julkiseen soittoon. Ansatsi oli tallella soittajilla, se huomattiin heti. Kapellimestari oli paikalla. Kohta voidaan aloittaa.

Tapahtuman vauhdittaja Ossi Arvela tarkkaili juhlatilan valmiutta ja kellon kulkua. Vielä oli viisi minuuttia aloittamiseen. Kaikki oli kunnossa. Kuuluttajan iloiset aamutervehdykset ja alkavan tapahtuman ohjelman kulun kertominen panivat aamun käyntiin.



Musiikinystävien raikas soitto alkoi kiiriä Kymen rannassa, oltiin jo heti hyvässä tunnelmassa.
Aamuvieraita tuli kaiken aikaa. ”Tultiin, ollaan joka kerta oltu”, huusi joku tullessaan.



Tänä aamuna Heinola-Seuran aamupuuro oli tärkeä aamun aktivoija. Puuroa oli varattu kolmelle sadalle vieraalle. Oli myös Villiorvokin kahvit ja pullat jälkiruuaksi.



Orkesterilla oli aamuun monipuolista soitettavaa, oli teemakin, maantieteellistä musiikkia.
Kauniisti ja herkästi soitettu Kesäpäivä Kangasalla kruunasi aamumusiikin.

Ensimmäinen juontajan haastateltava oli kesän 2006 unikeko Mauno Kuusela. Hän kertoi sen kesän omista unikekotunnelmistaan, jollaisia kertyy jokaiselle valittavalle unikeolle.



Puoli tuntia hurahti nopeasti. Punainen paloauto kiertelee jo keskustassa Jarmo Valojään ohjastamana ja lavalla valvoo ja kertoilee kaupungilla olevalle yleisölle edellisen vuoden unikeko Seppo Hokkanen megafonin kautta kohta alkavasta unikeon kastamisesta.

Ennen kastajaisten alkamista oli vielä Unikeon valitsevan seuran, Heinola-Seuran puheenjohtajan Kalevi Peltolan puheenvuoro alustukseksi kohta alkavalle päätapahtumalle:
 

"Heinola-Seuran ja kaikkien muiden järjestelyihin osallistuvien puolesta toivotan teidät kaikki lämpimästi tervetulleiksi kokemaan tämä tärkeä aurinkoinen aamu ja sen tapahtumat. Olisi ollut sääli, että tämän tärkeän ja ainoan Heinolan kylpyläajan perinne olisi jäänyt tänä kesänä hoitamatta. Onneksi siihen suotiin lopulta valtiovallankin puolelta lupa.

Naantalissa valittiin 61. unikeko. Siellä aloitettiin unikekojen valinta kesällä 1959, meillä 1995. Tänään täällä Heinolassa saamme 26. unikeon. Aika hieno saavutus meiltä heinolalaisilta, että olemme saaneet pidettyä yllä tätä perinnettä ja saaneet arvostetun sarjan ansioituneita heinolalaisia ja nimittää heidät unikeon arvonimikkeellä kaupungin historiaan.

Palkittavista unikeoista ei ole puutetta. Valinta vain vaikeutuu, mutta tähän asti olemme hyvin onnistuneet.
Monet heinolalaisten edellisvuosien unikekoehdotukset ovat tarjonneet hyvän otoksen unikekokelvollisista heinolalaisista, joten ehdotuksia ei tänä kesänä kerätty lisää.

Unikeon titteli on Heinolan vanhin arvonimi ja vieläkin suuresti arvostettu monien arvonimien joukossa. Kun virkaan pyydetään, pidetään sitä suurena kunniana, harva on kieltäytynyt. Unikeon virkaan on kuitenkin omat pitkäkestoiset vaatimuksensa, uneliaisuus ei ole se tärkein kelpoisuus niin kuin luulisi, päinvastoin. Toivomme ennen kaikkea unilukkariutta, aktiivisuutta, suurta kiinnostusta oman kotiseutuympäristön hyvinvoinnista ja sen hyväksi tehtyä työtä. Arvonimi on huomionosoitus ja kiitosvirka, kiitos Heinolan hyväksi tehdystä pyyteettömästä työstä. Odottamattomalla tavalla monelle.

Virkaan kastaminen Kymessä on sitten loppuvaiheessa se ikimuistettava hetki, jota hetkeä odottelemme, jonka kautta virkaan sinetöidään suuren yleisön katseiden alla ja annetaan pysyvä muisto unikeon arvon saavuttamisessa.

Toivottavasti tämän aamun ja tämän vuoden unikeko on meille kaikille taas mieluinen. Iloista juhla-aamua kaikille heinolalaisille ja muille kesän viettäjille!"

Portit avautuivat rantaan. Punainen paloauto, Betford 1957, ajoi portista juhlapaikalle. Yleisö riensi rannan läheisyyteen nähdäkseen päätapahtuman läheltä. Kantajat aloittivat loppupalvelun unikeolle, vienti rantaan, kahluu Kymessä ja sitten kellautus.

Yleisö tunnisti heti uuden unikeon: Sehän on Hannu Knuutila! ”Hannu on arvonimen ansainnut", huudahti joku. Samaa mieltä oli Heinola-Seuran johtokunta. Pientä odottelua, vaatteiden vaihdosta, pukeutumista unikeon juhla-asuun. Sen ensimmäinen kantaja 2001 oli toinen Hannu, Hannu Komonen. Ossi Arvela kiipesi punaisen auton lavalle ja kutsui edellisen vuoden unikeon Seppo Hokkasen rinnalleen raportoimaan kuluneesta unikekovuodesta. Hyvinhän se oli mennyt. Koko unikekovuosi oli ollut aktiivitoimintaa. Esiintymisiä muun muassa eri tilaisuuksissa, jopa Wanhan Ajan Joulu oli mieluinen vierailupaikka. Vuoden aiheena oli liikunnan ja erikoisesti pyöräilyharrastuksen puolesta puhuminen. Kaikki vierailumatkat unikeko oli tehnyt pyörällä, juhla-asussa. Tällaisia unikekoja tarvitaan, jotka haluavat olla erilaisten hyvien asioiden viestinviejiä. Sitten nousi lavalle haastatteluun pesulatuoksuinen sininen juhla-asu yllään uusi unikeko Hannu Knuutila. Hänet tunnetaan Hokkasen tapaan aktiivisena seniorikansalaisena, joka on monessa mukana, erikoisalanaan kuorolaulu ja vapaaehtoistyön tekeminen. Lisäksi Knuutila tunnetaan paitsi pitkästä urastaan opettajana, myös pelimannina, joka on soittanut niin Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla kuin Rääkkylän Kihaus -kansanmusiikkifestivaaleillakin. Omien laulujen tekeminen Heinolasta on sitä parasta kotiseututyötä. Niitäkin on syntynyt useita. Karjalankielisten laulujen syntyminen on sitä ominta Hannua, joilla hän on saanut huomiota ulkopuolisilla esiintymisillään. Kaustisten kansanmusiikkijuhlilla hänellä on ollut toistakymmentä kertaa oma ohjelmaosuus. Kuluvan kesän aikana Knuutila on ollut järjestämässä Rantapuiston yhteislaulutilaisuuksia. Haastattelujen lopuksi aina kysytään unikeolta, mikä on parasta Heinolassa. Tuoreen unikeon mielestä parasta Heinolassa ovat mukavat ihmiset ja Heinolan tori. Haastattelujen lopuksi on ollut tapana kerätä paikalla olleet unikeot yhteiskuvaan. Niin tehtiin nytkin. Aamutapahtumien perinnettä on myös tikkakisa unikeot – yleisö. Se on aina jännittävä loppunäytös tapahtumalle. Kummassakin joukkueessa oli kolme edustajaa. Yleisö kiri lopulta parempaan lopputulokseen. Tulos oli 52 – 59 yleisön hyväksi. Palkintojen jaon jälkeen siirryttiin vielä kuuntelemaan uuden unikeon uusinta Unikeko-laulua, joka runsain taputuksin todettiin oivalliseksi päätökseksi aurinkoisen aamun tapahtumalle. Uuden unikeon ensimmäinen tehtävä oli käydä tervehtimässä toriyleisöä ja näyttäytymässä siellä, jotta tieto uudesta unikeosta leviää kaupunkiin. Ekin mansikkapöydästä saatiin mansikoita, ja sitten alkoi pieni rundi torilla ja iloinen keskustelu vastaantulijoiden kanssa. Tori ja kahvit siellä, se oli tämänkin tapahtuman päätös. Villiorvokin hyvät kahvit ja munkit nautittiin torilla, ja sitten siirryttiin maanantaipäivän arkeen odottelemaan unikeon seuraavia tapaamisia. Kiitos kaikille kesäaamussa mukanaolijoille, kiitos musiikinystäville, kulttuuritoimistolle aina mukavasta yhteistyöstä. Ja tietysti kiitos oman seurani aktiivisille ja Olavi Rainiolle taas maukkaasta puurosta. Seuraavat kesän puurot ovatkin uutispuuroja. Vuoden kuluttua perinne jatkuu. Seuraavan unikeon haku alkaa. Teksti ja kuvat: Kalevi Peltola Editointi ja sivunvalmistus: Arto Sakari Korpinen