|
Heinolan kaupunginmuseo uudessa kuosissa
”Menneisyydestään piittaamaton yhteiskunta dementoituu.”
Näillä sanoilla aloitti uudistetun kaupunginmuseon
avajaisjuhlassa Suomen Kotiseutuliiton puheenjohtaja ja Jyväskylän
yliopiston museologian professori Janne Vilkuna juhlapuheensa. Hän
jatkoi:
”Kuulen usein, kuinka jotain vanhaa asiaa vähätellään siksi,
että se on vanha. Silloin puhuja ei ole lainkaan ymmärtänyt, että
vanhuus kertoo hyvyydestä eikä huonoudesta, sillä huono ei kerta
kaikkiaan ehdi vanhentua, vaan lahoaa, homehtuu, ruostuu tai mätänee ja
katoaa.
Kirjastot, arkistot ja museot ovat yhteiskunnallisia laitoksia,
muistiorganisaatioita, joiden tehtävä on yhdessä yksinkertaisesti
auttaa meitä muistamaan enemmän ja kauemmaksi kuin yksikään yksilö
kykenee. Ne saavat oikeutuksensa siitä, että ne katsovat ulospäin,
eivät sisäänpäin.”
Avajaispäivää ja -juhlaa vietettiin Heinolan kaupunginmuseota
ympäröivässä omenapuutarhassa auringon paahtaessa täydeltä terältä.
Laajan puiston omenapuut juuri valmistuvine satoineen antoivat juhlalle
unohtumattoman ja omenaisen kulissin. Juhlapaikka todettiin oivaksi
paikaksi ulkoilmatilaisuuksien järjestämiseen. Viime syksynä Heinolan
puistoista Maaherranpuisto sai vastaavan suosituksen
illallistapahtumineen.
Ennen avajaisjuhlaa, jo puolilta päivin, pääsivät ensimmäiset
heinolalaiset kurkistamaan uudistetun perusnäyttelyn tunnelmia.
Ensimmäisten katselijoiden ja onnittelijoiden joukossa oli myös
ex-kaupunginjohtaja Hannu Komonen (alla toinen oikealta).
Heinola-Seura halusi tärkeänä museon yhteistyökumppanina olla
juhlistamassa myös päivää ja onnittelemassa omenamehutarjoilullaan.
Omenapuutarha on erottamaton osa museomiljöötä. Kauppias Ulrik Lindholm
mainitsi talon ja tontin lahjoituskirjassaan kaupungille, että
omenapuiden sato tulee käyttää heinolalaisten lasten hyväksi. Joten
tässä tarjoilussa oli taustalla tämäkin, olisiko sitä päivän teemaa
kulttuuriperintöä. Heinola-Seuran nuoret Piia ja Piritta Peltola
edustivat uuden polven kotiseutumyönteisiä palvelutehtävässä.
Tupakan Ystävät -bändi toi omat onnittelunsa ennen avajaisjuhlaa
konsertillaan puistossa. Yli tunnin ajan kaikui puistossa kuusimiehisen
ikinuoren heinolalaismuusikoiden soitto. Musiikki oli pääasiassa Markku
Palmusen tekemää musaa. Osa muusikoista vaikutti jo 1980 -luvulla
Nypykät rockfolk -yhtyeessä.
Konsertissa ja päivän vietossa oli myös museon lasten opas Adele
Hiirulainen, Anne Heilman, nauttimassa juhlaväen mukana päivän
tunnelmasta ja keräämässä mahdollisia herkkupaloja juhlasta. ”Voi,
tarjoilu on vasta lopussa!”
Varsinainen avajaisjuhla alkoi klo 17.00.
Puiston juhlalavalle nousi Heinolan oman musiikkiopiston viulisti Eija Kananen viuluineen. Oli alkusoiton paikka. Elgarin romanttinen Salut
d'Amour kiiri yli omenapuutarhan. Kutsuvierastilaisuus Made in Heinola
oli alkamassa 1800 -luvun lopun musiikilla.
Museonjohtaja Terhi Pietiläinen toivotti kutsuvieraat tervetulleeksi
juhlimaan pitkän remontin päätöstä. Puheessaan hän kertasi remontin
vaiheita ja vaikeuksia, kun vanha rakennus saatetaan 2020-luvulle.
Siinä onnistuttiin. Sydämelliset kiitossanat kohdistuivat kaikkiin
museokyydissä mukana olleisiin. Ensin kiitokset kohdistuivat kaupunkiin
ja Marjatta ja Eino Kollin säätiöön taloudellisina mahdollistajina,
henkilökuntaan, erilaisiin museoryhmiin ja talkoolaisiin. Tietysti myös
museoesineiden lahjoittajiin.
Kaupunginjohtaja Jari Parkkonen oli ylpeästi hämillään kaupungin nuoren
museon historiasta ja sen saavutuksista. Nyt uudistettu museoviritys
antaa vielä uudenlaisia mahdollisuuksia museon tulevaisuuden
toiminnalle. Kaupunginjohtajan arvostavat ajatukset museota kohtaan
koettiin suurena kiitoksen osoituksena ja kannustimena museon
henkilökunnalle työstään sekä museon piirissä vapaaehtoisina toimiville.
Museon ja uuden perusnäyttelyn avaajaksi oli saatu valtakunnan tason
kotiseutumies, Suomen ensimmäinen museologian professori Janne Vilkuna
Jyväskylästä.
Vilkuna esitti puheensa alussa kysymyksen, jota Heinolassakin on vuosien
varrella päättäjien puolelta usein esitetty:
”Mitä hyötyä on investoida
satoja tuhansia euroja vanhojen menneisyyden esineiden esittelemiseen?”
Ja hän vastasi itse:
”Hyötyjä on useita.”
 Mitä ne hyödyt ovat? Lue mielenkiintoinen puheenvuoro kokonaisuudessaan!
Professori Vilkunan puheenvuoron jälkeen alkoi avajaistilaisuuden
toinen osa, näyttelyjulkaisun ”Made in Heinola, Retkiä kaupungin
kulttuuriperintöön” esittely. Julkaisu taustoittaa museon uutta
perusnäyttelyä.
”Näyttely ilmentää kaupunginmuseon tehtävää kaupunkinsa ”muistojen
talona”: se säilyttää ja tulkitsee kaupungin asukkaille sukupolvien
aikana kertynyttä yhteistä muistia”, kertoi esittelijän paikalle
astunut julkaisun päätoimittaja Terhi Pietikäinen. ”Toivomme lukijan pohtivan, miten ja mistä olemme tulleet tähän hetkeen
ja millaisia ovat arvostuksemme ja toiveemme. Entä millaiselta
perustalta ponnistamme tulevaisuuteen?”
Teoksen 19 kirjoittajaa ovat pitkänlinjan tutkijoita ja
asiantuntijoita. He valottavat artikkeleissaan, mitä kaikkea
paikkakuntaan sitoutunut kulttuuriperintö voi merkitä.
Näyttelyjulkaisun on mahdollistanut Marjatta ja Eino Kollin säätiön
taloudellinen tuki. Terhi Pietiläinen esitti kiitokset säätiölle ja
erityisesti säätiön asiamies Esko Kollille. Seuraavaksi Esko esitteli
säätiön toimia ja oli tyytyväinen kädessään olevasta julkaisusta.
Sitten seurasi paikalla olleiden kirjoittajien kukitus ja lämpimät
kiitossanat heille. Yhdet tärkeät kiitokset ja kukitukset olivat vielä
jäljellä.
Kaupungin
hyvinvointitoimialan kiitospuheenvuoron käytti hyvinvointijohtaja
Pirjo Hepo-oja.
Kiitossanat kohdistuivat erikoisesti museon korjauksen
ja perusnäyttelyn suunnitteluryhmälle: Terhi Pietiläinen, amanuenssi
Sirpa Juuti, museomestari Ismo Häkkinen ja museoassistentti Arja
Järvinen.
Tämä tehoryhmä on kolmen vuoden aikana tutustunut moniin
museoihin ja kerännyt kokemuksia oman museon uudistuksiin. Taustalla
suunnittelussa ovat myös olleet erilaisten museoryhmien tuotokset,
ideat ja toiveet. Näin kokemusperäisesti syntyi ryhmälle yhtenäinen
visio oman museon uudistuksiin. Nauttikaamme uudistetusta museosta!
Pirjo Hepo-ojan esittämiin kiitoksiin yhtyi koko puiston juhlaväki monin taputuksin.
Tieto on kulttuuriperintöä! Sille nostettiin lopuksi vielä malja.
Eija Kanasen kansanmusiikkipotpurin soidessa siirryttiin nauttimaan Kirkonkylän Marttojen tarjoilusta.
Vierailu museossa oli sitten se varsinainen päivän kohokohta hyvän taustajuhlan jälkeen. Siihen palaamme myöhemmin.
Päätettäköön tämä kirjoitus juhlapuhujan loppuajatuksiin:
”Tämä hetki
on ollut historiallinen kahdesta syystä. Ensin muistamme varmasti
ikämme nämä koronapandemian jo kerran siirtämät avajaiset yhtenä
poikkeusaikojen myönteisenä tapahtumana. Toiseksi maailma jakaantuu
juuri nyt kahtia meihin onnekkaisiin, jotka olemme täällä, ja heihin,
jotka syystä tai toisesta, eivät ole.”
Yksi onnekkaista
Kalevi Peltola
Kuvat: Kalevi Peltola
Kuvien editointi ja sivunvalmistus: Arto Sakari Korpinen
|
