Anna Tiainen:
 
Mietteitä Heinolasta
 
Anna Tiainen esitti kirjoittamansa runon
Heinola-Seuran 20-vuotisjuhlassa 23.10.2005
 
Syksy
 
On vaikea todeksi uskoa ollenkaan,
että tulet, Syksy, taas pieneen Heinolaan.
Kylmästi kuitenkin kohtelet meitä:
kastelet, mutaat kauniin luontomme teitä.
Sinä tyhjennät vilkkaan, värikkään torin,
moni vie säilöön jo kesäisen ostoskorin.
 
Minne ajat pääskyt, kertut, telkät, lokit?
Poissa ovat musikaalin laulut, Jyräät, Rokit!
Mutta kaupunki silti elää ja hengittää,
kaupat kulkijansa kyllä hyvin kengittää.
Napapuserotkin kaikilla kohta pitenee,
kaamosta kohti kun päivyri etenee.
 
Kun sinä, Syksy, täältä kaiken riisut,
tulee tilalle toki toisenlaiset viisut:
koulut, kurssit, jumpat, laulut,
bailatinot, matkat, hienot taidetaulut.
Kuuluu lehtipuhaltajan kotoinen melu.
Se onkin muuten ihana unen herättäjälelu!
 
Kaupunki kaventaa Maaherrankatua.
Moottoritiellä autot tööttää: "Latua!"
Kiertää keskustaa rahatonna Heili-rukka,
valtuuston mielestä liian kallis silkkisukka.
Oiva treffipaikka on hällä Kaivokatu –
valotaulun alla syntyy kaunis iltasatu.
 
Verkalleen Kymenvirta kulkee, laivat häviää.
Eloton satama kohtaa rannan kävijää.
 
Talvi
 
Otamme, raikas Talvi, Sinut ilolla vastaan!
Hoida meitä hellästi kuin äiti lastaan.
älä nipluttele liukkaiksi sivukatuja,
suksilla hiihdämme hiekattomia latuja.
Pue tsaarin poppeli taas valkoiseen asuun –
maksamme verot kaupungin tyhjään vasuun!
 
Museo tarjoo Kivalterin tunnelmajoulun,
näyttelyt, myyjäiset valtaavat taas koulun.
Uunna vuonna koirat peloissaan haukkuu,
kun papattavat kissanpierut taivaalla paukkuu.
Kuka toisi muuta eloa vanhenevaan kuntaan,
kun Heinola nukkuu sydäntalven untaan?
 
Tuo Drockila uutta kynttilänvaloa meille,
sehän sopii talvisille, pimeille teille.
Ei nuoriso palele rikotulla penkillä,
kaikki me juoksemme sauvoilla, lenkillä.
Suksista vilahtaa vain valkoiset kannat,
avantouimarit täyttävät lumiset rannat.
 
Lähellä Vierumäki, Heinolan Vatikaani,
siellä on johtajien korkea klaani.
Ladut vievät metsässä ristiin, rastiin,
golffarit kuuluvat kesäiseen kastiin.
Opisto antaa tietoa, taitoa, kaikkea muuta,
teollisuus muokkaa monenlaista puuta.
 
Kymenvirta hiljakseen uomassaan kulkee,
jäälautat sen taivalta joskus rahisten sulkee.
 
Kevät
 
Olet tervetullut vihdoin, uusi Kevät!
Kalastusaltaassa vilahtelee lohien evät.
Lokit valtaavat kirkuen laituripylväät,
ääneti lipuvat virrassa joutsenet ylväät.
Luonto on tuoreena, puut vihreiksi herää.
Ahkera viikonloppuisin pulloja kerää.
 
Pois talviset hyntteet, turkit naulaan!
Jokainen etsii uutta muotia, väriä kaulaan.
Katsoo kaupunginjohto pohjoiseen, etelään,
- ettei vain mentäisi hetteeseen vetelään!
Vappu siirtää kaupungin kevään taikaan,
kaupatkin saa silloin jotain uutta aikaan.
 
Jyrisee puhdistusautot torilla ja kaduilla.
Voi,voi, pöly ei kieppunut hiihtoladuilla!
Kevät, tuot pihoille muurarit, maalarit,
venemiehet etsivät lakat, vanhat haalarit.
Oi, luonto, miten peipponen laulaakaan!
Nousee teatterin katos vailla naulaakaan.
 
Moottoripaatit virralla tutusti putkuttaa,
kalamiehen verkkokättä aamuisin kutkuttaa.
Koskensaari kutsuu – sinivuokkojen lehto,
Kymenvirta, monen rojun viimeinen kehto.
Anteeksi, mikä kumma haisee nyt täällä?
Jaa, Tommolassa kai väärä venttiili päällä!
 
Kymenvirta taas villinä menoaan jatkaa,
autoilijat silloilta kukin mökeilleen matkaa.
 
Kesä
 
Ihana Kesä, kaikki rakastavat Sinua!
Turha on moittia naapuria, ei edes minua,
Kauppakadulla jos luomuheinät rehottaa –
Luontoäiti niitä aina kasvamaan kehottaa!
Harjunmäki, Lintutalo herää lämpöön uuteen,
kansaa ja kalua taas siirtyy torin iloisuuteen.
 
Nauttii ulkona "parlamentti" kahvia, nisua
ja jakaa aamuisin Heinolalle ruusuja, risuja.
Huvimaja uudet istujat suojaansa sulkee,
lehmuskujalla kuntoilijat ohi vaan kulkee.
Tulee Kesäteatteriin uusi "Kiss me Kate".
Kulttuuritoimisto, kaikenko taiteen eteen teit?
 
On kaupungin koru, upea WPK:n talo,
salissa syntyy taiteen, tunteen lämmin palo.
Heinola-Seura unikeolle puuroa keittää,
kun rannalla uimarit voltteja heittää.
Perinnettä, markkinaa kaikille riittää kyllä,
mainetta saa aina lohikeitolla kiitetyllä.
 
Harjulla laulut, asemalla taide ja tanssit.
Missä jaetaan seuraavat Karaoken kranssit?
Löylyssä – jossain – treenatut höyrypäät hikoo
muu kansa kun kesärannoillaan likoo.
Kesä, on mukava elää ja asua täällä,
tuttavat, ystävän tapaa säällä kuin säällä.
 
Vaan – moni asia Heinolassa riitaan kaatuu,
kunnes kokonaan ehkä unhoon maatuu.
Kaupungin kassa on tyhjä, pitää olla saita.
Onneenko vie, jos edessä polku on kaita?
Isoksi kasvaa täällä toki lie hyvä,
päässä vielä jos itää pieni tiedonjyvä!
 
Virta vie – kesävieraat ja eurotko vie?
Ohi vilistää aina Tähtisillan tie!
Virta tuo – ei enää tukkia, lauttoja tuo.
Poissa ovat kylpylä, romanttiset ajat nuo.
Ilmaista iloa antavat komeat sillat,
puuhaa taas Pirtatikin kuteet ja villat.
 
Syksy, Talvi, te, Kevät ja Kesä,
tehkää Heinolaan ystävyyden pesä,
ettei kukaan ikkunan takaa loukkaa,
naapurissa jos näkyy erilaista moukkaa!
Leipää, aurinkoa meille kaikille riittää,
jos vain osaa nätisti pienestäkin kiittää.
 
Kymenvirta jokaiselle elinvoimaa antaa.
Sukupolvet meidät kunnialla historiaan kantaa!