SEMINAARIN KOULU – KATOAVAA SEMINAARIPERINNETTÄ
 
"Seminaarin koulu - iloinen koulu"
 
 
Korjattu koulu
 
Täytyy lämpimästi onnitella Heinolan kaupunkia Seminaarin koulun hyvästä korjauksesta. Monien korjauksen alkumutkien ja hankaluuksien jälkeen koulu on nyt historiansa hienoimmassa kunnossa.
 
Heinolan kaupungin ei ole tarvinnut paljon panostaa koulujensa rakentamiseen. Sen ovat historian hämärissä tehneet valtio; Lyseonmäen koulu ja seminaarin koulu, tai yksityinen mm. vaneritehdas; Tommolan vanha koulu. Tommolan nykyisen ala-asteen koulun on rakennuttanut kannatusyhdistys yksityiseksi oppikouluksi. Myös Reuman koulu kuuluu tähän toisten rakentamaan sarjaan. Vasta Niemelän koulu oli ensimmäinen kaupungin rakennuttama ja moneen kertaan jo korjattukin koulu.
 
Koulun historiaa entisestä elämästä
 
Suomen seminaarien lopettamishuumassa Heinolakin sai seminaarin harjoituskoulun rakennuksen tykötarpeineen ilmaiseksi valtiolta vuonna 1972. Joten oli paikallaan, että kaupunki korjasi nyt kunnolla koulun, joka alun pitäen, hienosta ulkonäöstään huolimatta, sisälsi monia puutteita ja jotka puutteet vielä korostuivat tavalliseen, kunnalliseen kouluun siirryttäessä.
 
Seminaarin koulun alkuperäisistä piirustuksista antoi seminaarin opettajakunta vuonna 1955 lausunnon:
 
"Yleisvaikutelma on positiivinen. Matala, suurimmalta osaltaan yksikerroksinen rakennus vaikuttaa kodikkaalta ja luonnonläheiseltä. Rakennuksen sijainti ilmansuuntiin nähden on hyvä ja rakennus sopeutuu hyvin maastoon.
 
Pihamaa ei oppilasmäärään nähden ole kovin suuri. Jaotus ylä- ja alakoulun pihoiksi auttaa asiaa. Välttämättömänä pidetään urheilukentän saamista mahdollisimman pian koulun välttämättömään läheisyyteen.
 
Harjoituskoululle ominaista kuuntelijan osuutta ei piirustuksissa ole tarpeen otettu huomioon. Yläluokkiin ehdotetaan suunniteltavaksi syvennykset kuuntelijoita varten. Käytävistä pitäisi johtaa ovet näihin syvennyksiin.
 
Säilytystiloja luokissa on liian vähän. Poikien käsityötilat ovat liian pienet. Lisäksi tarvitaan puutyökoneita varten konehuone ja valmiiden sekä keskeneräisten töiden säilytyshuone.
 
Audiovisuaalista opetusta varten olisi järjestettävä oma sali ja pimennysmahdollisuudet luokkiin."
 
Uusi koulutalo eurooppalaisissa arkkitehtilehdissä
 
Opettajakunta näki jo ennakkoon piirustuksista, että monia hankaluuksia tulee. Silloisessa ajassa opettajakunnan puheet puutteista eivät vaikuttaneet paljonkaan tulevan koulun rakentamisessa.
 
Kaikesta huolimatta oli upeaa siirtyä vanhan Harakkalan, nykyisen musiikkiopistokorttelin, kuluneista ja nuhjuisista tiloista uusiin tiloihin. Vieraita riitti, koulurakennus herätti laajaa huomiota. Koululla oli puutteista huolimatta näytettävää. Koulun kuvia oli jopa eurooppalaisissa arkkitehtilehdissä.
 
Vanhan Harakkalan rakennus täytti 100 vuotta vuonna 1998, joten seminaarin koulun perinteet alkavat vuodesta 1898. Harjoituskoulun Heinolan seminaari sai vuonna 1901. Harjoituskoulu-nimitys säilyi vuoteen 1958, jolloin koulu muuttui seminaarin kansakouluksi.
 
Seminaarin koulun toteutettu korjaus tehtiin opettajien ja oppilaiden toiveita kuunnellen ja heidän parastaan ajatellen. Korjauksessa ovat monet puolivuosisataisetkin toiveet täyttyneet korkojen kanssa.
 
Korjausta juhlittiin lahjoin
 
Koulun kiitosjuhla oli hieno kulttuurijuhla runsain ohjelmin ja muisteloin. Rakenteeltaan ilta oli mielenkiintoinen.
 
Illan aluksi professori Lauri Ahlgren oli uudelleen vihkimässä koulun ala-aulan suurta freskoa, joka on vuodesta 1960 ollut koulun ylpeys. Työ on koulun korjauksen yhteydessä konservoitu ja taulu uhkuu nyt loistavin värein taulun sanomaa. Yli neljä vuosikymmentä se on ollut siinä aulan seinällä kertomassa aina uusille oppilaspolville taiteen keinoin vapaapäivästä, ilmiöstä, joka tuli suomalaisille tutuksi vasta taulun syntymisen aikaan.
 
Valtio järjesti 1950-luvun puolessa välin historiansa ensimmäisen seinämaalauskilpailun taiteilijoille, jotta valtion julkisiin rakennuksiin saataisiin seinämaalauksia. Tämän kilpailun satona rakennettava seminaarin harjoituskoulu sai kilpailussa voittaneen työn, joka oli juuri taiteilija Lauri Ahlgrenin maalaus Lomapäivä. Hauskalla ja mielenkiintoisella tavalla jo yli 80-vuotias taiteilija kertoi teoksen synnystä, tekotavasta sekä muista taiteilijoista, jotka osallistuivat tämän voittaneen työn kanssa kilpailuun.
 
Seminaarin koulun aula sai toisenkin taideteoksen seinälleen. Paikallinen kuvantekijä, seminaarin koulun entinen opettaja Maila Pakarinen, luovutti rakkaalle koululleen oman työnsä. Työ on iloinen ja arvoituksellinen. Se tervehtii heti kouluun tulijaa aulassa ja antaa hyvän mielen latauksen ja paljon keskusteltavaa sekä oppilaille että opettajille.
 
Illan aikana Heinolan seminaariväki lahjoitti koululle muiston koulun entisestä elämästä:
 
"Kertokoon tämä vanha, seminaarin harjoituskoulun ensimmäinen Underwood -kirjoituskone tämän koulun opettajille ja oppilaille vuosien 1901-1972 tarinaa Heinolan seminaarin harjoituskoulun työstä, jota työtä seminaarin koulu on kunnallisena kouluna jatkanut vuodesta 1972."
 
Koulu lasta varten
 
Seminaarien kouluilla oli varhaisessa historiassaan mallikoulu-nimi, ei kuitenkaan Heinolassa. Nyt korjattua koulua voisi nimittää mallikouluksi, niin hyvältä tuntui liikkua koulun valoisissa ja värikkäissä tiloissa. Toimivuus ja nykyaikaisuus näkyi kaikkialla. Koulua ei ole korjattu vain sisältä. Koulun ulkoista ilmettä on lisätty monin hienoin yksityiskohdin, kasvillisuuden, leikkivälineiden, suojamuurien ja kutsuvien valojensa avulla. Koulu on nyt ympäristönsä kaunistus.
 
Heinolan harjoituskoulun yliopettaja Matilda Sirkkola, 1927-53, halusi tehdä koulustaan jo silloin Iloisen koulun. Siinä olisi ideaa tämänkin päivän seminaarin koululle. Seminaarin koulu - iloinen koulu.
 
Heinolan seminaarin viimeinen rehtori, kouluneuvos Antero Valtasaari, lähettäessään uudet opettajat kentälle, antoi nuorille, vastavalmistuneille opettajille päättäjäispuheessaan lähetyskäskyn, joka aina päättyi lauseeseen: "Älä unohda lasta!"
 
Tämän haluan jättää viestinä Heinolan seminaariväeltä seminaarin koululle. Oli ilo olla juhlimassa ja tuomassa viestikapulaa koulun entisestä elämästä.
 
Kalevi Peltola
Seminaarin opettajakunnan edustajana juhlassa