|
|
|
|
 einola oli aikoinaan Hollolaan kuuluva erämaakylä. Heinolan merkitys mullistui perusteellisesti vuonna 1776, jolloin kuningas Kustaa III teki Heinolasta uuden Kymenkartanon läänin hallintokeskuksen, residenssin.
Heinolan perustamisen ajankohta, 1700-luvun loppu, oli mielenkiintoinen. Ranskan vallankumouksen jälkeen kaikkialla Euroopassa levisivät uudet aatteet: uskonnonvapauden, sananvapauden ja tasa-arvon aatteet. Elettiin valistuksen aikaa.
Heinolan asemakaava edustaa mainiosti omaa aikaansa. Valistuksen ajan hengen mukaan piirrettiin ruutukaava.
Suomen muuttuminen Venäjään kuuluvaksi suuriruhtinaskunnaksi 1809 siirsi maamme itärajaa idemmäs, ja uusi läänin hallintokeskus perustettiin Mikkeliin. Korvaukseksi Heinola sai joulukuussa 1839 Nikolai I:n allekirjoittamat kaupunkioikeudet.
Kuvassa kaupungin asemakaava – ruutukaava – kaupungiksi tulon aikaan 170 vuotta sitten.
Kalevi Peltola
einolan ruutukaavan laatija Claes Wilhelm Gyldén (1802-1872) oli maanmittauksen ja metsänhoidon ylitirehtööri ja mukana muun muassa Suomen ensimmäistä rautatietä Helsingistä Hämeenlinnaan rakennuttaneessa johtokunnassa.
Lue lisää ylitirehtöörin vaiheista – miksi hänen tyttärensä pelkäsi Punahilkan kohtaloa?
Lyhyttä nimetöntä poikkikatua "Stora gatanin" (nykyisin Kauppakatu) eteläpuolella, "Stockhus gatanin" ja "Bro gatanin" (Kaivokatu ja Siltakatu) välillä, ei ole enää, mutta oli vielä 1950-luvun alussa, kun koululaisena muutin Heinolaan. Silloin sen nimikilvessä luki Wälikatu, ja sen varrella sijaitsi kaupunkilaisille tärkeä yleinen sauna.
Miksikähän Gyldén jätti nimettömiksi myös nykyisen Lampikadun ruutukaavan pohjoislaidassa ja Harjukadun itälaidassa?
Sitäkin sopii kummastella, että aivan harjun kyljessä sijaitseva "Harjulambi" on ajan saatossa muuttunut Kirkkolammeksi, kirkkoon kun on monenkin kivenheiton matka ja sitä paitsi useita rakennuksia välissä.
Arto Sakari Korpinen
|
|
|
