Vuonna 1898 alkanut perinne elää
Heinola sai nuorekkaan unikeon

Kansainvälistä unikeonpäivää 2018 vietettiin Heinolan Kylpylän rannassa loisteliaan sään vallitessa. Aurinko hekotti taivaalta, vieressä virtaava Kymi heitti lämpöaaltoja paikalle saapuneille aamuvirkuille kaupunkilaisille ja kesävieraille.





Heinolan musiikinystävien soittokunta oli runsaslukuisena paikalla ja orkesterin kesäiset sävelet Markus Ihajoen johdolla aloitti juhla-aamun ja välitti tosi kesäisen tunnelman rantaan parin tunnin ajan.



Juontaja Ossi Arvela toivotteli vieraat tervetulleiksi ja kertoili unikekoperinteistä jo Heinolan kylpylän ajoilta. Arvela johdatteli vieraita Heinola-Seuran kahvin ja Heinola-sarvien nautiskeluun sekä kokemaan Olavi Rainion ohrapuuron maukkaista makuelämyksistä.



Näyttelijä Jonna Järnefelt oli saapunut myös kokemaan unikeonpäivän aamutunnelmia rantaan. Hän on ensimmäisen kesän näyttelijä Heinolan kesäteatterissa ja ehtinyt näytöksien välissä tutustua pikku kaupunkiin monipuolisesti. Todella tykästynyt ja ihastunut. Haluaa tulla kokemaan toinenkin kesä, niin myönteiset tunteet olivat Jonna Järnefeltillä Ossi Arvelan haastattelussa.



Heinola-Seuran puheenjohtaja Kalevi Peltola kiittelikin Jonnaa hienoista kesäkokemuksista ja ajatuksista aloittaessaan varsinaisen tilaisuuden tervetulotoivotuksen:

”Heinola-Seura haluaa vuotuisen unikeon valinnallaan nostaa esiin omilla kriteereillään ansioituneita heinolalaisia yksi kerrallaan ja nimittää heidät unikeon arvonimikkeellä kaupungin historiaan.

Heinolassa valitut unikeot edustavat hienosti oman aikansa arvostettuja Heinolan hyväksi tekijöitä. Kaikki 23 edellistä unikekoa ovat olleet hyvä otos henkilöistä, jotka ovat eri aloilla toimineet unikekotittelin arvoisesti kaupunkimme parhaaksi, tasalaatuinen sarja positiivisia Heinolan puolestapuhujia ja tekijöitä. Tällainen on myös tämän aamun kastettava vuoden 2018 unikeko.

Joka vuosi nousee Heinolassa esille uusia unikeon laatuvaatimukset täyttäviä henkilöitä, joille halutaan antaa arvostettu unikeon titteli.

Toivottavasti tämän aamunkin unikeko on teille kaikille mieleinen.”

Punaista paloautoa odoteltiin. Vielä parikymmentä minuuttia, toppuutteli juontaja. Paikalla oli kymmenkunta entistä unikekoa. Heidän edustajanaan astui mikrofonin viereen vuoden 2002 unikeko Markku Johansson. Hän kertoi olleensa mukana joka vuosi tässä keskikesän tärkeimmässä tilaisuudessa. Sanoi myös osallistuneensa tikkakisaan monena vuonna, vaikkei ole harjoitellutkaan siihen tilanteeseen. Hänkin odotti jännityksellä paloauton tuloa ja kuka on lavalla.



Tärkeässä roolissa joka vuosi on ollut arpajaispöytä, jota on hallinnoinut Heinolan oppaat. Tällä kertaa voittopöytä oli runsas ja monipuolinen, kerättiin varastoista parhaimmisto, kertoi oppaiden puolesta Marja-Leena Ahtiainen.



Yleisö alkoi tungeksia rantaan, joka merkitsi sitä, että rannan portin oli avannut Tuomas Pärssinen. Niin Jarmo Valojään ohjastama vuoden 1951 Bedfors ajoi portista hiekkarannalle. Lavalta huuteli itsenäisyyden juhlavuoden unikeko Velkki Mykrä: ”Unikeko saapuu, unikeko saapuu!”




Niin oli juhlakalu paikalla. Kantajat asettuivat paikoilleen ja tulevan unikeon matka Kymen aaltoihin alkoi. Yleisö tungeksi rannassa, jos vaikka vähän näkyisi tunnettavaa, vaikka jaloissa. Mitään sellaista ei ollut. Otran keltaiseen vaippaan pakattu unikeko oli varmasti herännyt, sillä lähtölaskenta oli alkanut.




Yksi, kaksi, kolme! Ja siellä hän oli Kymen syleilyssä. Ei ollut mokomassa unikeon vikaa, reippain vedoin hän ui, nousi hyppyritorniin ja sieltä suorassa linjassa, vartalo tiukkana Kymen lämpöisiin aaltoihin. Ja mitä sitten? Uikkarit lensivät laiturille. Sitten tottunein vedoin yleisöä kohti.




”Sehän on Vallu!”

Ilmankos yleisö sai nauttia monipuolisen teatteritaiteilijan osaamisesta unikeonkin kastetilaisuudessa.



Sitten pukeutumaan unikeon juhla-asuun. Sillä aikaa Jarmo Valojää kertoi paloautosta ja muiston siitä, että hän oli nuorena miehenä saatuaan kuorma-autokortin, saanut ensimmäisen ajon suorittaa juuri tällä autolla.



Virallinen vahdinvaihto alkoi. Ensimmäisen kipusi lavalle vanha unikeko Velkki Mykrä, joka kertoi hienosta vuodesta ja oli ylpeä unikekotittelistä. Velkki järjesti syksyllä ryhmänsä kanssa uuden kylpyläaikaisen Kylvettäjättärien päivän hienoine iltajuhlineen. Näin sai päivänvalon toinen kylpylään liittyvä perinne Unikeon valinnan kaveriksi.



Sitten nuorekkaasti unikeon asuun pukeutunut Vallu Lukka nousi lavalle yleisön hurratessa. Toinen vaihe vahdin vaihdossa alkoi.

Velkki Mykrä luovutti uudelle seuraajalleen unikekokyltin, painoi sinisen unimyssyn päähän. Siinä hän oli kaikessa unikeon varustuksessa heittäytymään omaan vuoden kestävään toimikauteen.



Vanha unikeko sai Heinola-Seuran kesälippiksen muistoksi unikekovuodesta.

Rituaaleihin kuului vielä uuden unikeon haastattelu. Polveileva, kahden sanataiteilijan välinen keskustelu oli aamun parasta antia. Keskustelussa käytiin läpi Vallun henkilökohtainen ja rikas elämä, unohtamatta kasvamista monipuoliseksi musiikkitaiteilijaksi pikku kaupungissa, läpimurtoa osaamisella suurille lavoille. Vallu ihmetteli itsekin, miksi on jäänyt Heinolaan. Vaikka työt ovat muualla, täällä oli hyvä perustaa perhe ja kasvattaa se lähellä luontoa. Itse saan juuri virtaa virrasta.

”Unelmia on useita, ehkä päällimmäisenä, jonka sanon ääneen, haluaisin edistää minun ja monen muunkin heinolalaisen villiä unelmaa puhua unilukkarina sen puolesta, että Heinolaan saataisiin henkilöjunayhteys. Se palvelisi monia täällä asuvia ja muualla työssä kävijöitä.”

Jokaisen unikeon toimintavuosi on erilainen. Millainen on Vallu Lukan tuleva unikekovuosi, sitä innolla odotetaan.

Haastattelun jälkeen entiset ja uusi unikeko asettuivat virallisesti valokuvattaviksi. Oli ilo katsella komeaa joukkoa, jotka kaikki omilla työaloillaan olivat nousseet unikeon tittelin arvoisiksi.



Viimeisenä rutistuksena kokoonnuttiin perinteiseen tikkakisaan. Tikkakisan joukkueina ovat unikeot vastaan yleisöstä valittu viiden hengen joukkue.

Kilpailun tuomarina toimi Asko Alho. Kierroksia oli vain yksi, joten heti piti antaa parastaan kisassa. Ensimmäisenä astui heittäjän paikalle yleisön edustajana Mauri Rissanen. Hänen heittonsa viidellä tikalla tuotti yli 30 pistettä. Heitto aiheutti kohinan yleisössä, jopa Mauri osasi, olipa hyvä alku kisalle.



Sitten kisa jatkui:

Hannu Komonen, Kirsi Lehtimäki, Markku Johansson, Mirja Ellonen, Vallu Lukka, Raili Toiviainen, Anja Mastosalo, Arvo Järvinen, Matti Halme.

Joka välissä tutkittiin tulosta ja ilmoitettiin, kumpi joukkue on johdossa.












Lopputulos oli sama kuin edellisenä vuonna, yleisö voitti lukemin 81-60.



Kaikki kilpailijat palkittiin Pekan Leivän jälkiuunin leivällä.



Tapahtuman jälkeen Heinolan kaupunkioppaat johdattelivat yleisön kävelykierroksella Kylpyläaikaisiin kohteisiin ja tunnelmiin.

Uusi unikeko ja Heinola-Seuran puheenjohtaja suuntasivat kulkunsa torille, Heinolan olohuoneeseen, kertomaan toriyleisölle uudesta unikeosta. Eki Niemisen mansikkarasia kädessään unikeko jakoi toriyleisölle mansikoita. Iloiset taputukset ja hymyt kertoivat, että toriyleisökin oli iloissaan ja tyytyväinen uudesta unikeosta.




Kastettava unikeko tuotiin rantaan paloautolla, mutta kotimatka vuoden 2018 unikekona sujui pirssikyydissä.



Itse koin aamun vuosituhannen parhaana Unikeonpäivän juhlatapahtumana.

Kalevi Peltola

Kuvat: Kalevi Peltola
Kuvien editointi ja sivunvalmistus: Arto Sakari Korpinen