Heinolassa juhlittiin viime lauantaina 20-vuotiasta kansallista
kaupunkipuistoa. Statusta haettaessa sen merkitys oli monille
heinolalaisille hieman epäselvä, mutta vuosien varrella puiston idea on
kirkastunut ja ohjannut päättäjien suhtautumista keskustan
viheralueisiin ja rakennettuun kulttuuriympäristöön.
Kun Heinola
2000-luvun alussa kilpaili Hämeenlinnan ja Porin kanssa siitä, mikä
kaupungeista saisi ensimmäisenä itselleen kansallisen kaupunkipuiston,
moni ajatteli nimitystä lähinnä tunnustuksena Heinolan arvokkaille
vanhoille puistoille ja keskeisesti kaupunkikuvaan kuuluvalle vihreyden
ja vesistöjen yhdistelmälle.
Puiston idea on ohjannut päättäjien suhtautumista keskustan viheralueisiin ja rakennettuun kulttuuriympäristöön.
Ohimenevän
mainosarvon kaupunkipuiston perustamisesta kuittasi ensimmäiseksi
ehtinyt Hämeenlinna, mutta puistojen pysyvämpi ja syvempi merkitys koko
kaupunkikuvan vaalimiselle ja kehittämiselle on koitunut kaikkien
puistokaupunkien hyödyksi. Puistoverkostoon kohdistuu paitsi valtion
valvova silmä myös sen tukeva käsi.
Kaupunkipuisto on
vaikuttanut myös asenteellisella tasolla nostaen Heinolan puistojen ja
lähimetsien arvostusta. Niiden säilyminen ei ollut missään vaiheessa
itsestään selvää, vaan lopputulos olisi voinut olla hyvin toisenlainen
1960-luvun nykyistä paljon vihreämpi puu-Heinola muuttui parissa
vuosikymmenessä ydinkeskustaltaan varsin kaljuksi ja kiviseksi
kaupungiksi, jonka kehittäjien katse mittaili varmasti myös rantojen ja
metsien arvokkaita maaresursseja ennen kuin asenteet alkoivat
vähitellen muuttua.
Kun Heinolan
vihreyden säilyminen nyt näyttää turvatulta, on kaupungin katse
kääntynyt enemmän siihen, miten arvokkaita puistoja voitaisiin
kunnostaa, ennallistaa ja kehittää. Kaupunkipuiston raameihin mahtuu
hyvin moni-ilmeinen alueiden kokonaisuus, joista osa palvelee
pääasiassa kulttuuriympäristön säilyttämistä, kun taas toiset
soveltuvat kehitettäviksi erilaiseen virkistyskäyttöön.
Kaupunkipuisto ei
ole museo, vaan elävä osa hyvää ja viihtyisää kaupunkiympäristöä. Siitä
on jatkossakin pidettävä huolta samalla miettien, miten sitä voidaan
edelleen parantaa kaikkien kaupunkilaisten iloksi.
Editointi ja sivunvalmistus: Arto Sakari Korpinen
